Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Hoitotarinat tulevat tänne. Välillä voitte kirjoittaa tarinan myös kaon näkökulmasta.

 

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Dora

01.05.2013 19:52
Olin lähtenyt seuraavana päivänä matkalle Venetsiaan, ystäviäni tapaamaan. Lentokoone lensi sopivasti Nostalgian pihan yli. Harmi vain, että Nostalgian, ennen niin kauniin ja ihanan hoitolan paikalla seisoi nyt kuormuri. Kuormuri, joka tasoitti maata. Ja Nostalgian päärakennus, se oli poissa.

Oli pakko kirjoittaa. Ihan pakko.

Nimi: Dora (Viimeistä kertaa)

26.04.2013 15:06
Oli keskiyö. Makasin sängyssäni ja haukottelin. en kuitenkaan saanut unta. Katselin Pegyn ja Doriksen vuoteita. Molemmista kuului hiljaista tuhinaa. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä joutuisin kertomaan aamulla.


Aamulla heräsin myöhään. Tämä olisi viimeinen päivä kolmistaan. Istuin sohvalle ja rupesin lukemaan kirjettä, jonka olin saanut Nostalgian ylläpitäjältä.

Hyvä Dora

Jos olet lukenut ilmoitustaulua, tiedät, mitä aioin ilmoittaa.
Olemme kaikki hyvin pahoillamme, mutta meillä ei ole
vaihtoehtoja. Taksi tulee hakemaan jokaisen hoitajan
tänään ilalla kello 19:30. PIdä huoli, että olet
paikalla. Kaonne lähetetään paikkaan, jossa
heitä kohdellaan mahdollisimman hyvin.

Surullisin terveisin: Nostalgian yp

Rutistin kirjettä ja aloin itkeä. Doris juoksi luokseni Peggy kannoillaan.
-Mitä nyt? Hän kysyi huolissaan.
-Minun olisi pitänyt kertoa aikaisemmin... mutta minun täytyy lähteä. Nostalgia lopettaa. Sanoin itkun lomasta. Peggy ja Doris pillahtivat itkuun. Kuivasin kyyneleitäni.
-Ei hätää. Voimme vielä tehdä jotain kivaa ennenkuin lähden. Lohdutin kaojani.
-Voidaanko käydä ostoksilla? Doris ehdotti.
-Hyvä ajatus. Mutta käydään eka aamiaisella. Vastasin. Kävimme ruokalassa ja lähdimme sitten kauppakadulle

Kauppakadulla menimme ensimmäiseksi hedelmäbaariin. Ostin kaikille pehmikset. Juttelimme iloisista asioista, emmekä ajatelleet eroamista. Ostin myös porkkanan evääksi itselleni. Sen jälkeen annoin Pegyn ja Doriksen valita itselleen lelut kirpputorilta. Mukaan tarttui vesivärit ja elefantti. Lopuksi kävimme puistossa.

Kun palasimme huoneeseemme, kello oli 19:00. menin äkkiä pakkaamaan tavarani. Annoin Kaoille molemmille 15LP, eli sen mitä oli rahaa jäänyt. Doris antoi minulle kortin, jonka hän ja Peggy olivat minulle tehneet. Jonkin jan päästä ovikello soi. Menin avaamaan. Siellä seisoi yksi hoitajista, eli serkkuni.
-Tulin hakemaan sinut. Hän sanoi haikeasti. Punaiset silmät olivat selvä merkki kyyneleistä. Käännyin vielä kaojeni puoleen.
-Doris, lupaathan pitää Pegystä hyvää huolta ja yrittää kasvaa kiltiksi kaoksi. Doris nyökkäsi minulle. Kyyneleet virtasivat hänen poskillaan.
-Ja Peggy. Älä ajattele minua silloin kun juhlit synttäreitäsi. Teillä on minusta kuva, jos ikävöitte. Peggy nyökkäsi myös. Me kaikki itkimme ja halasimme toisiamme. Pussasin kumpaakin otsalle ja nousin seisomaan.
-Pitäkää huoli itsestänne. Hyvästi. Sanoin hiljaa.
-Älä mene! Molemmat kaot huusivat.
-En voi muutakaan. Ikävoin teitä aina. Rakastan teitä.
-Niin mekin sua! Lähdin Rosan kanssa pois. Doris ja Peggy jäivät huoneeseen. Surullinen ilme kasvoillaan.

Loppu.
Hitsi, nyt multakin virtaa kyyneleet. Tämähän tuntuu ihan todelliselta. Minulla tulee kova ikävä. toivottavasti näämme taas jossainpäin internetin maailmaa. En voi kirjoittaa enempää. Sormeni menevät kramppiin. Silti, hyvästi...

Vastaus:

Voi Dora! En osannut aavistaa, että lopettaminen herättäisi hoitajissa näin suurta surua ja kaipuuta. Viimeinen hoitotarinasi oli hieno ja saat 35 LP.

Nimi: Jansku

17.04.2013 23:08
Aamu alkoi tavallisesti vaikka olin erittäin haikein mielin.. Katselin kahvikuppiini ja täytin eräitä papereita. Pikkuiset tömistelivät unisina aamupalalle.
-Huomenta Jansku, he sanoivat.
-Huomenta, sanoin hiljaa.
-Mikä sinun on?, Marilyn kysyi.
-Eeh ei mikään syökäähän nyt ja menkää leikkimään, sanoin.
Kaot söivät aamupalaa reippaasti ja lopulta he olivat valmiina. Pikkuiset menivät pukemaan ulkovaatteita ja lähtivät puistoon.
-Moikka Jansku, he huusivat.
-Moikka!, huusin.
Hörppäsin kahvia ja se oli jo jääkylmää joten lämmitin sen mikrossa. Lisäsin kermaa ja istuin täyttämään papereita. Otin eväsrasiasta eilen tehdyn sämpylän ja haukkasin palasen. Koko aamun istuin siemaillen kahvia ja syöden leipää istuin pöydänääressä täyttäen papereita.

Nousin ylös ja aloin laittamaan päivällistä kaot tulivat juuri sopivasti kun olin saanut makaroonit valmiiksi, viellä piti paistaa lihapihvit. Kaot menivät pesemään kädet ja istuivat sitten oöytään ja kertoivat mitä olivat tehneet puistossa.
-Ja sitten pelasimme jalkapalloa tytöt kannusti.., Frank selitti.
Marilyn yhtyi samaan kuoroon, mutta Rock pysyi vaiti. Isosisko ja isoveli huomasivat pikkuveljen surullisen katseen ja ottivat hänet mukaan keskusteluun.
-Tänään myöhemmin kun menemme ulos leikkimään viellä otamme sinut huomioon, Marilyn lupasi.
Rockin kasvoille kohosi leveö hymy. Annoin kaikille oat annoksensa ja kaikki söivät hyvällä halulla. Juttelin kaoilleni kun viimeistä päivää ja olisin halunnut olla heidän kanssa kokoajan en vain voinut.. Minun täytyy pakatakkin ilman, että pikkuiset huomaa ajattelin.
-Kaot lähdettekö ostoksille jos annan jokaiselle rahaa?, kysyin.
-Joo voidaan mennä, he sanoivat.
Kaikki aloivat innoissaan suunnittelemaan ostoksiaan ja syömään reippaaseen tahtiin. Lopulta kaikki kolme olivat jälleen täysissä pukeissa ja valmiina lähtöön. Ovi kävi ja he olivat menneet ostoksille. Kaivoin paperit esiin ja luin ilmotteen viellä kerran.

"Hei Jansku! Tuota tätä on vaikea sanoa, mutta tämä hoitola on tullut tiensä pisteeseen toiseen päähän sateenkaarta. Tiedän, että hokasit jo, mutta nostalgia lopettaa toimintansa. Kaot silti pysyvät elossa ja kaikki muuten ihan okei. Kaot siirtyvät lomailemaan erääseen paikkaan jonne pääsee vain kaoja. Sinulla on päivä aikaa olla kaojesi kanssa."

Arvonterveiset: Kaohoitolan ylläpito.

Luettuani tuon rupesin itkemään. En osannut suhtautua asiaan ollenkaan. Minulla oli vain 4tuntia aikaa ja menettäisin heidät. Ajatuskin sattui ja kyyneleet virtasivat väkisin. Jatkoin papereiden täyttöä jotka menevät kaojen mukana salaiseen paikkaan josta en koskaan saa tietää. Paperit olivat valmiina ja menin pakkaamaan oman makuuhuoneen tavarat. Minulle tuli 2matkalaukullista ja onneksi minulla oli kuvia minun urheasta kolmikostani. Laitoin pakatut matkalaukut sänkyni alle ja mein ylös pakkaamaan pikkuisille pienet reput. Pakkasin heidän lempi lelujaan reppuihin. Otin reput omaan huoneeseeni. EIKÄ minulla oli vain tunti enään aikaa. Pikkuiset saapuivat kotiin. Istuimme sohvalle ja juttelimme kaikesta. Nautin hetkestä niin paljon kun voin. Annoin kaikille kaoille 200LP mukaan varuiksi ja kello soi..
-Kao rakkaat älkää muistako minua vain olemalla elämässänne rakastan teitä aina minu täytyy mennä, sanoin ja aloin itkemään.
-Jansku mitä tarkoitat?, He kysyivät.
Ovikello soi. Menin avaamaan oven ja sisään astui hoitolan työntekijä jonka oli määrä hoitaa kaoja hetki lähdettyäni. Hain laukut sänkyni alta ja otin takkini. Halsin kaojani viimeisen kerran ja pussasin heitä otsalle.
-Hei hei rakkaat ikävöin teitä aina!, sanoin.
-Jansku et saa mennä!, he huusivat.
Sydäntäni särki kun kaikki 3 itkivät selkäni takana ja en voinut perua tätä. Hoitaja kyykistyi kaojeni viereen ja piti hiukan heistä kiinni siihen asti kunnes olin poissa.
-Pysykää yhdessä mitä tapahuukin, sanoin ja annoin lentosuukot.
Avasin oven ja astuin ulos. Viimeiset sanat jotka kuulin
-Jansku ei älä mene rakastamme sinua!
Hinasin matkalaukkuja pois nostalgiahoitolasta kyyneleet poskillani. Ikin kovasti ja nousin junaan. Meidän tarinamme loppui tähän..

SURULLISTA MUTTA TOTTA! </3

Vastaus:

Voi miten liikuttavaa! Jäikö tämä siis viimeiseksi tarinaksesi? Älä huoli, kaot kyllä selviävät ja sinä olit todella hyvä hoitaja!  Saat 40 LP.

Nimi: Dora

11.04.2013 15:28
Pegyn näkökulmasta

Loppuyön näin kauniita unia. Varhain aamulla Dora tuli herättämään minut.
-Miksi täytyy herätä näin aikaisin? Kysyin Doralta.
-Shh. Tänään on Doriksen syntymäpäivä. Tule, niin lähdetään hakemaan kakku. Serkkuni lupasi tehdä sen, ja hän hoitaa kaoja juuri tässä hoitolassa. Hän on todella hyvä leipuri. Dora kuiskasi.
-Okei. Vastasin ja hyppäsin alas sängystä. Hipsimme käytävälle.


Kaikkialla oli pimeää, koska kello oli vasta 7:15. Tai niin Dora ainakin sanoi.
-Dora, mua pelottaa. Sanoin hiljaa.
-Ei hätää. Olemme perillä ihan pian. Dora vastasi. Käännyimme seuraavasta kulmasta. Hetken päästä Dora koputti ovelle. Huone oli numero 22. Oven tuli avaamaan nuori kao, suunnilleen 6 vuotta.
-Alena on kuorruttamassa kakkua, tulkaa sisään. Hän sanoi. Astuimme peremmälle. Alenan huoneessa oli keittiö, jossa hän parhaillaan taiteili kakun kanssa. Alena oli leiponut myös muffinseja, keksejä, suklaapalloja... vaikka mitä!
-Kuule Alena... Onkohan näin suuri herkkukasa tarpeen? Dora kysyi.
-No on on! Jos aiot kutsua koko nostalgian, niin heille täytyy riittää herkkuja. Alena vastasi samalla kun laitteli muita koristeita paikoilleen. Kakku oli kolmikerroksinen, ja siinä oli mitä kauneimpia koristeita. Alena kertoi, että täytteenä oli kinuskia, toffeeta, suklaata ja vaniljaa. Koristeluu oli käytetty kakkuglitteriä, mansikoita, kuorrutetta... sehän olisi sopinut vaikka linnanjuhliin.
-Miten me oikein jaksamme kantaa tuon kaiken? Kysyin Alenalta.
-Dina ja Elle voivat auttaa. Eikö niin? Alena kysyi kaoiltaan.
-Tietty! He huusivat samaan aikaan. Dora antoi Alenalle maksun kakusta ja herkuista, ja sitten veimme ne omaan huoneeseemme. Dinan ja Ellen kanssa. Doris nukkui vielä. PIilotimme herkut tyhjään kaappiin, ja kaikki kylmässä säilytettävät sulloimme kylmälaukkuun.
-Peggy. Jää sinä tänne Doriksen kanssa ja katso, ettei hän näe herkkuja. Minä käyn sillä aikaa järjestämässä koristelut. Dora sanoi ja jätti minut ja Doriksen kahden. Etsin sen lääkärilaukun, jolla minä ja Doris leikimme silloin joskus. Pengoin sieltä stetoskoopin ja rupesin kuuntelemaan huoneemme jokaista esinettä. Dora ramppasi pari kertaa huoneessamme ja alhaalla. VIhdoin hän palasi pitemmäksi aikaan, juuri ennen kuin herätyskello soi.
-Mhh... Oletteko jo hereillä? Yleensä minä herään ensin... Doris mutisi.
-Tule, meillä on näytettävää. Sanoin Dorikselle ja vedin hänet alakertaan.
-YLLÄTYS!! Kaikki huusivat kun avasin oven. Paikalla oli koko Nostalgian väki, vaikka kello oli vasta 9:20.
-Mi-mitä?? Järjestitte minulle synttärit? Kiitos Dora ja Peggy! Doris sanoi ja halasi meitä molempia pitkään. Juhlimme 13:00 asti. Tai, melkein. Osa lähti jo aikaisemmin.
-Mitä jos veisimme Grammarillekin kakkua? Sitä jäi paljon. Ehdotin kun jokainen juhlija oli mennyt matkoihinsa.
-Hyvä idea! Doris huudahti. Nappasimme osan kakusta ja suljimme sen pakettiin. Sitten lähdimme Grammarille.


Grammarin järvellä oli usvaista, kuten aina. Dora avasi paketin ja asetti kakun rantaviivalle.
-Tullaan huomenna katsomaan, josko Grammari olisi syönyt sen. Dora sanoi. Päätimme jättää Grammarin rauhaan ja talsimme pois.




Seuraavana päivänä, kun kävimme Grammarin luona, kakku oli kadonnut. Minä löysin kuitenkin jotain. Hiekalle oli kirjoitettu hoipertelevalla käsialalla, kiitos. Päätin pitää sen omana kuitenkin salaisuutenani.

Loppu.

Vastaus:

Kivat synttärit! Saat 25 LP.

Yksityinen viesti

10.04.2013 23:06

Nimi: Jansku

09.04.2013 21:23
Kävelin Nostalgian pihalle. Täällä taas. Olin niin iloinen, että näen taas rakkaat kaoni.
-Jipii! Marilyn! Kuului ääni kun astuin sisään. Rock syöksyi syliini. Marilyn tuli perässä.
-Kiva nähdä taas. Arvaa oliko meillä ikävä? Rock sanoi.
-Minulla oli ainakin ikävä. Miten oikein tiesitte milloin tulen? Kysyin heiltä ja istuin sohvalle.
-Emme tienneetkään. Heti aamupalan jälkeen tulimme aulaan odottamaan. Aika kului kyllä nopeasti, mutta silti oli ihan äärettömän tylsää. Marilyn vastasi.
-Mennään huoneeseemme, mutta ensin haluan käydä kiittämässä vielä kerran nostalgian yp:tä siitä, että sain tulla takaisin. Tästä lähtien minulla on aikaa tällekin hoitolalle. Sanoin ja kävin kiittämässä yp:tä. Sitten kävelimme huoneeseen 5.



-Mikään ei ole muuttunut! Ilahduin kun laskin matkatavarani alas.
-Ei niin. Siitä lähin kun tulit, olemme asuneet täällä. Jopa silloin, kun sinä olit poissa. Rock kertoi ja hyppäsi sängylle. Järjestelin tavarani paikoilleen.
-Mitä tehdään? Kysyin kaoiltani.
-Mennään ulos tekemään lumiukkoja! Marilyn innostui. Rock myöntyi, joten asia oli päätetty. Kun puimme vaatteita päälle, huomasin, että Marilyn osasi nyt jo laittaa toppatakin vetskarin kiinni.


Ulkona oli hyvä nuoskakeli. Teimme monta lumiukkoa, ja yhden lumihevosenkin. Myös muut kaot tulivat mukaan leikkiin. Ja iltapäivään mennessä olimme kerenneet rakentaa kuusi lumiukkoa, kaksi lumihevosta ja pienen lumilinnan. Lumi melkein loppui kesken. Kello 17:25 lähdimme sisälle. Joimme kuumat kaakaot ja kävimme leikkihuoneessa. pelasimme erän korttia, ja katsoimme elokuvan. Kello 21:05 kävimme nukkumaan.


Yöllä heräsin siihen, että Marilyn kiljaisi sängyssään.
-Mikä hätänä? Kysyin Marilyniltä samalla kun nousin sängystä.
-Nä-näin painajaista. Marilyn sanoi hiljaa.
-Mitä siinä tapahtui? Rock kysyi. Hänkin oli tullut sängyn viereen.
-Si-siinä Rock tuli takaisin hoitolaan, mutta, otti jotkut toiset neot, e-eikä välittänyt meistä enää. Marilyn miltei kuiskasi.
-Tuu mun viereen nukkumaan, jos se auttaa. Marilyn sanoi myötätuntoisesti. Hehän olivat kuin siskokset. Hmyilin pienesti.
-Kiitos Rock. Marilyn sanoi. Rock siirtyi Mariynin sänkyyn, ja pääsimme jatkamaan uniamme.

Loppu. Toivottavasti ei ollut liian lyhyt. On kyllä totta, että aktiivisuutesi on vähentynyt, mutta en välitä. Nyt on enemmän aikaa tarinoiden kehittelyyn.

Vastaus:

juuuuuuuh.... ei ole Janskun käsialaa. Eikä tämä "kirjoittaja" ole Jansku. Erittäin hauskaa....

Nimi: Delilah

09.04.2013 12:46
-EIIH! kiljaisin, ja rupesin noukkimaan muroja lattialta jotka juuri pudotin. Heräsin hetki sitten näköjään väärällä jalalla ja siitä eteenpäin kaikki on mennyt huonosti. Vaatteet hukassa, kompastelua, rikoin jopa oveni saranat. Murisin ja kirosin hieman mielessäni siinä lattiaa siivotessani. Luulen että tämä kaikki johtui siitä että olin koko aamun ollut täydessä touhussa ja kiirehtiny kaikessa. Eilen tuntui nyt niinkuin unelta, kaikki ne kaot, se maaginen polku. Ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaikki oli vain mielikuvitukseni tuotetta. Haaveilin hetken paikasta kunnes havahduin siihen kun äitini käveli huoneeseen.
-Delilah, mitä ihmettä sinä teet!? 
Olin näköjään ryöminyt lattialla ja liikkunut jonkun verran, koska säpsähdin ylös ja löin pääni lujasti pöydän kulmaan, ja pöytä kaatui ryminällä alas kiskoen mukanaan pöytäliinan ja kukkaruukun. Sotku oli kamala.
-Ehehh.... sori... siivoan kyllä, sanoin, ja hymyilin söpösti äidilleni. Äiti ei näyttänyt ilahtuneelta, ei sitten ollenkaan.
-Parempi olisikin, hän sanoi. 
-Lähden töihin, muista käyttäytyä.
-Joojoo äiti, vastasin ja jatkoin siivoamista.

Siivoaminen vei minulta yhteensä 2 tuntia, kunnes viimein sain itseni kasaan ja matkaan. Juoksin suoraan metsään, ja tiesin tismalleen mitä polkua kulkisin. Tänään sää ei ollut läheskään niin aurinkoinen kuin eilen. Oikeastaan, olin melko varma että pian sataisi. Onneksi olin ottanut minisateenvarjoni varalta mukaan. Harhailin metsässä aikani kunnes tajusin kääntyneeni väärälle polulle. Kaiken lisäksi alkoi jyristä, ukkonen oli tulossa. Tämä päivä todellakin oli aika epäonnekas. Onnekseni kuitenkin löysin oikean polun ennen kuin alkoi sataa kaatamalla. Oikeastaan, ajoitukseni oli täydellinen. Juuri sillä hetkellä kun näin tämän pienen maagisen rakennuksen parin kymmenen metrin päässä alkoi sataa. Juoksin viimeiset metrit niin lujaa kuin pääsin, ja koputin oveen ja huhotin. Onnekseni joku aukaisi oven melkein heti. Oven avaaja oli tyttö. Luulen että suunnilleen saman ikäinen kuin minä.

-Hei ja tervetuloa nostalgiaan. Charlie kertoikin sinusta, mikäs olikaan nimesi?
-Delilah, kiva tutustua, sanoin, ja hymyilin.
-Hahah ilo on minun puolellani, käy toki peremmälle, olen hoitolan omistaja. Kuulin että olit kiinnostunut hoitamisesta ja toiminnasta täällä nostalgiasta, eikös vain? tyttö sanoi. Hän vaikutti oikein ystävälliseltä, ja tunsin oloni kiusalliseksi koska itse olin kovin ujo ja punastuin.
-Joo, se olisi ihan mahtavaa, sanoin, ja ennen kuin ehdin lopettaa lauseeni kunnolla, kao jonka tapasin eilen ja 2 muuta kaoa ilmestyivät paikalle.
-Hän se on! Hän on se tyttö josta teille kerroin! tuntemani kao sanoi kahdelle muulle.
-Hänestä tulee hoitajani! hän vielä kiljahti, ja näin kuinka 2 muuta kaoa näyttivät vaikuttuneilta. Naurahdin ja punastuin hieman.
-Hän on ollut kovin innoissaan eilisestä asti, hän todella haluaa sinut hoitajakseen, hoitolan omistaja sanoi. Hymyilin leveästi, en tiennyt mitä sanoa vaikka halusin todella hoitaa tätä pientä ruskeaa, karvaista kaoa.
-Hänen nimensä on Charles, voit kutsua häntä Charlieksi niinkuin kaikki muutkin,hän on vilkas mielikuvituksellinen kao ja teistä tulee varmasti hyviä ystäviä. Jos vain haluat, voit aloittaa hoitamisen vaikka heti. Odotas, minulla onkin tässä jo yksi vapaa huoneen avain, jos vain seuraat minua niin näytän sinulle huoneesi, hän sanoi ja otti taskustaan pinenen kiiltävän avaimen. Nyökkäsin ja hymyilin, ehkä ynähdin jotain vastaukseksi ja seurasin tyttöä. Takanani minua seurasi Charlie ja kaksi muuta kaoa.

Seurasin tyttöä sokkeloisen hoitolan läpi, kunnes viimein saavuimme valkoiselle kukkakuvioilla koristetulle ovelle. Hän aukaisi oven ja sen takaa paljastui suloisin huone jonka olin ikinä nähnyt. Se oli värikäs, vaaleanpunainen ja kukkatapetille sisustettu. Valtava ikkuna teki siitä valtavan näköisen ja oikein valoisan.
-Pidätkö siitä? tyttö kysyi.
-Joo, todella, sanoin ja hymyilin.
-No kiva, minun täytyy mennä vahtimaan kaoja hetkeksi, sade loppui ja järvi on täynnä ja he halusivat uida. Jos ikinä tarvitset jotain, soita vain kelloa sänkysi vieressä niin tulen tänne oikopäätä. Kiitin tyttöä ja hän poistui kahden muun kaon kanssa. Rojahdin sängylleni ja suljin silmäni hetkeksi, olin tosi väsynyt koska olin juossut paljon. Avasin silmäni ehkä viiden sekunnin kuluttua, ja näin charlien vatsani päällä.
-Hei, nimesi oli delilah, eikös vain? Mitä me tehdään? Voidaanko me rakentaa jotain palikoilla? Tai maalata? Ei vaan mennään uimaan muiden kanssa! Voidaanko me uida? Pliis pliiiisss? hän sanoi.
-Hahaha voidaan toki, sanoin ja nousin ylös. Charlie juoksi edelläni järvelle ja hyppäsi sekaan. Istuin hoitolan omistajan kanssa kahdella valkealla tuolilla järven rannalla. Vieressäni oli lisäksi yksi toinen hoitaja. Kaikki vaikuttivat kovin ystävällisiltä ja iloisilta.

Loppu illan uiskentelimme järvessä ja paistoimme vaahtokarkkeja nuotiolla. Kaot opettivat minulle pari leikkiä kuten “Kenellä tikku on?” ja “Kivi hyppely”. Ennen kuin huomasinkaan, koko päivä oli vain vierähtänyt silmieni ohitse ja oli jo ilta. Hyvästelin Charlien ja muut hoitolan työntekijät ja kaot, ja kävelin viileässä kesäsäässä kotiin.


.......

Joo sori mulla vähän kesti tän kanssa, mulla oli tarina valmiina mut en vaan saanu aikaseks lähettää sitä tänne  Ja joo vapaasti saat käyttää tarinoita sivuilla.

Vastaus:

Hieno tarina! Ansaitset 30 LP. Kirjotat tosi hyvin ja hoitaminen näyttää myös alkaneen mainiosti.

Nimi: Jansku

08.04.2013 00:48
Kop kop! Kuului ovelta. Menin avaamaan reippaasti oven.
-Moi, kaverini sanoi.
-Mooi!, vastasin.
Rock tai Marilyn ei ollut huomannut kaverini tuloa koska he olivat niin syventynyt kirjaan minkä Jansku on säästänyt lapsuudestaan. Menimme kaverini kanssa katsomaan minkälaisen se oli kun pikkuiset siihen niin olivat kiintyneet. Luimme hetken kirjaa hetken kunnes kysyin pieniltä.
-Onko hyvä kirja kun olette noin uppoutuneita siihen?
-Joo, tosi hyvä!, pienet sanoivat.
-Mulla on nälkä, Rock sanoi.
-No menkää syömää Jansku on keittiössä, sanoin.
Pienet lähtivät marssimaan keittiöön pyytämään sapuskaa.
Kun pienet olivat syömässä huomasimme kaverini kanssa, että ulkona satoi lunta.
-Mennään ulos!, hän hihkui ja menimme takaisin huoneeseen.
Puin ulkovaatteet päälle ja menimme kaverini kanssa ulos.
-Eilen ei ollut näin paljoa lunta ja pakkasta. Kaverini huomautti ja heitti minua lumipallolla. Heitin myös häntä mutta se meni ohi. Leikistämme syntyi iloinen lumisota. Palloja lenteli sinne tänne ja aina välillä toiseen osui. Kaverini ehdotti että tekisimme lumiukon ja se kävi myös minulle. Rupesimme pyörittämään palloja. Kun vartalo oli kasassa niin alkoi naaman ja nappien haku.
-Mä haen sisältä sille vaateita!, sanoin ja kiiruhdin sisälle. Minä laitoin sille napit ja suun sekä silmät paikoilleen. Pienet tuli sisältä ja kiinnitti porkkana nenän, hatun ja muuta tarpeellista. Kun lumiukko oli valmis niin kysyin
-Miksi sillä on lippis, tennismaila ja aurinkolasit?, kysyin pikkusilta.
-Koska en löytänyt oikeita varusteita ja ajattelimme, että nyt sen ainakin erottaa, Rupesimme molemmat nauramaan sen hassuille vaateille ja pienet. Menimme sisälle huoneeseen.
-En halua kamalaa tautia näin ihanalla ilmalla kun minulla oli juuri, sanoin.
Rupesimme kävelemään kohti sairaalaa. Otin odotuslapun ja istahdimme penkille.
-Onko numero 32? lääkäri sanoi. Kukaan ei ilmoittautunut
-Entä 33?, kysymys uudelleen. Yksi nousi seisomaan ja Lääkäri saattoi hänet huoneeseen.
-Seuraavaksi on meidän vuoromme, sanoin kaverilleni. Lääkäri tuli takaisin.
-Löytyykö 34?
Nousimme seisomaan ja kävelimme huoneeseen.
-No kukas sinä olet ja miksi olet täälä?, lääkäri kysyi iloisesti minulta.
-Olen Frankie ja tulin kysymään olenko enään niin kipeä?, kysyin reippaasti.
Lääkäri tutki minua ja totesi, että flunssa on mennyt jo ohi. Lähdimme kotiin.
-Sinulla meni hyvin, kaverini sanoi.
-Nyt minun pitää mennä kotiin hoitajani odottaa minua jo varmaankin, kaverini sanoi.
-Aika rientää nopeasti kun on hauskaa, kaverini sanoi.
Hän lähti meiltä ja lopuksi vilkutti minulle. Menin kohti kotiovea.
-Nähdään taas pian!, kaverini huusi ja vilkutti kunnes menin sisälle.

Vastaus:

Jäit kiinni kopioinnista! Rahaa ei tipu.

Nimi: Dora

07.04.2013 11:00
Kävelin Nostalgian pihalle. Täällä taas. Olin niin iloinen, että näen taas rakkaat kaoni.
-Jipii! Doraa! Kuului ääni kun astuin sisään. Peggy syöksyi syliini. Doris tuli perässä.
-Kiva nähdä taas. Arvaa oliko meillä ikävä? Doris sanoi.
-Minulla oli ainakin ikävä. Miten oikein tiesitte milloin tulen? Kysyin heiltä ja istuin sohvalle.
-Emme tienneetkään. Heti aamupalan jälkeen tulimme aulaan odottamaan. Aika kului kyllä nopeasti, mutta silti oli ihan äärettömän tylsää. Peggy vastasi.
-Mennään huoneeseemme, mutta ensin haluan käydä kiittämässä vielä kerran nostalgian yp:tä siitä, että sain tulla takaisin. Tästä lähtien minulla on aikaa tällekin hoitolalle. Sanoin ja kävin kiittämässä yp:tä. Sitten kävelimme huoneeseen 17.



-Mikään ei ole muuttunut! Ilahduin kun laskin matkatavarani alas.
-Ei niin. Siitä lähin kun tulit, olemme asuneet täällä. Jopa silloin, kun sinä olit poissa. Doris kertoi ja hyppäsi sängylle. Järjestelin tavarani paikoilleen.
-Mitä tehdään? Kysyin kaoiltani.
-Mennään ulos tekemään lumiukkoja! Peggy innostui. Doris myöntyi, joten asia oli päätetty. Kun puimme vaatteita päälle, huomasin, että Peggy osasi nyt jo laittaa toppatakin vetskarin kiinni.


Ulkona oli hyvä nuoskakeli. Teimme monta lumiukkoa, ja yhden lumihevosenkin. Myös muut kaot tulivat mukaan leikkiin. Ja iltapäivään mennessä olimme kerenneet rakentaa kuusi lumiukkoa, kaksi lumihevosta ja pienen lumilinnan. Lumi melkein loppui kesken. Kello 17:25 lähdimme sisälle. Joimme kuumat kaakaot ja kävimme leikkihuoneessa. pelasimme erän korttia, ja katsoimme elokuvan. Kello 21:05 kävimme nukkumaan.


Yöllä heräsin siihen, että Peggy kiljaisi sängyssään.
-Mikä hätänä? Kysyin Pegyltä samalla kun nousin sängystä.
-Nä-näin painajaista. Peggy sanoi hiljaa.
-Mitä siinä tapahtui? Doris kysyi. Hänkin oli tullut sängyn viereen.
-Si-siinä Dora tuli takaisin hoitolaan, mutta, otti jotkut toiset neot, e-eikä välittänyt meistä enää. Peggy miltei kuiskasi.
-Tuu mun viereen nukkumaan, jos se auttaa. Doris sanoi myötätuntoisesti. Hehän olivat kuin siskokset. Hmyilin pienesti.
-Kiitos Doris. Peggy sanoi. Peggy siirtyi Doriks sänkyyn, ja pääsimme jatkamaan uniamme.

Loppu. Toivottavasti ei ollut liian lyhyt. On kyllä totta, että aktiivisuutesi on vähentynyt, mutta en välitä. Nyt on enemmän aikaa tarinoiden kehittelyyn.

Vastaus:

Heippa Dora! Olipa kiva tarina. Selkeä, mielenkiintoinen ja hyvin hoidettu kaojakin.  Saat 20 LP

Nimi: Ozzy

05.04.2013 18:36
Heräsin aamu kahdeksalta kitaran sointuihin. Menin katsomaan mistä aani kuului. Menin Johnnyn huoneeseen ja näin Johnnyn soittavan kitaraa sängyllään.
- Oletpas sinä hyvä soittamaan kitaraa, sanoin.
- Kiitos... Johnny sanoi punastellen.
- Mitäs haluat aamupalaksi? kysyin.
- Hmm... Helmipuuroa! Johnny vastasi laittaessaan kitaraa pois.
- Okei, mee vaikka kattomaan siks aikaa Pikku Kakkosta, sanoin.
- Joo! sanoi Johnny ja avasi telkan.
Puuron tehtyäni söimme aamupalan. Johnny söi kaksi lautasellista.
- Voidaanko mennä ulos puistoon? Johnny kysyi syötyänsä puuron.
- Eihän tunne lumimyrskyyn voi mennä! sanoin katsoessani ikkunasta.
- No, voimmeko sitten vaikka pelata Kimbleä? Johnny kysyi.
- Juu, haeppas sinä se peli niin minä teen tilaa keittiönpöydälle, sanoin.
- Mm, Johnny sanoi juostessaan huoneeseensa hakemaan Kimbleä.
Johnny palasi Kimblen kanssa. Pelasimme peliä kolme tuntia... Lopetettuamme aloin tekemään päiväruokaa.
- Voinko mennä kouluun? Johnny kysyi syödessään lihapullaa.
- Tietenkin, voin vaikka soittaa koululle ja ilmoittaa sinut sinne heti ruoan jälkeen, vastasin.
- Jes! Toivottavasti saan lisää ystäviä siellä, Johnny sanoi.
- Tietenkin saat, kunhan vain muistat olla kiltti kaikkia kohtaan, mutta aina itseään pitää puolustaakkin, sanoin Johnnylle hymyillen.
- Selvä, Jhonny vastasi laittaessaan lauta tiskialtaaseen.
- Tiskaan vielä ensin sitten soitan, sanoin.
- Oke, sanoi Johnny.
Tiskasin astiat ja siivosin keittiön nopeasti. Sen jälkeen otin puhelimeni käteeni ja soitin koululle. Sain siis Johnnyn kouluun.
- Pääsinkö minä kouluun? kysyi Johnny innoissaan.
- Joo! sanoin hymyillen.
- JEEESSS!! huusi Johnny.
- No niin meneppäs sitten pesemään hampaita, kello on jo niin paljon, sanoin.
- Selvä, sanoi Johnny.
- Öitä! Johnny sanoi.
- Öitä! vastasin.

Niin siis ilmoitan Johnnyn kouluun...  Ja sori tuli lyhyt.. Meil vaihtu koulus kato jakso ni tuli pikkaasse pidempii päivii.. -.-

Vastaus:

Ihan toimiva tarina, sinun mielestä ehkä lyhyt, mutta ainakin ylläpitäjä jaksaa hyvin lukea
Kiva, että Johnny pääsee kouluun! Seuraavalla kerralla haluaisin nähdä vähän enemmän kerrontaa vuorosanojen tueksi. Saat 15 LP

Nimi: Fiffi

25.03.2013 19:22
Heräsin aamulla kun kuulin joitain lasten "ääniä". Ihmettelin aika lailla koska asuimme erään metsän lähellä eikä naapureissa asunut lapsia, mutta jos jollakin olisi lapsenlapsia kylässä. Mutta kaikki naapurini olivat lomailemassa ja nauttimassa kesälomasta! Toisinkuin minä äiti ja isä oli töissä ja siskoni omassa kodisaan sillä hän oli jo muuttanut sinne. Veljeni oli armejiassa joten olin yksin kotona tylsistymässä ja mätänemässä.
:Kumpa saisin päivääni jotain kivaa Mietin kun istuin sänkyni laidalla.
Vetäisin sortsit jalkaan ja laitoin topin.
Aloin katsomaan toppia tarkemmin ja tällä omalla onnellani huomasin että topissa oli jotain märkää!!
Mitä ihmettelin vaikka kuinka paljon ja haistoin sitä HYIIIIIIII!!! Se haisi ihan kuolalle!
Kyllä totesin että se oli kuolaa, mutta mistä siihen nyt kuolaa olisi voinut tulla??
Aloin tutkia taloa tarkemmin. Menin alas ja katsoin makuuhuoneet läpi Eimitään? Sitten katsoin kylppärin Eimitään?
Menin olohuoneeseen eikä sielläkään ollut mitään.
Menin keittiöön otin lasillisen vettä sillä oli aika kuuma.
Kiertelin taloa ja kuulin tömähdyksen keittiöstä!
Ryntäsin keitiöön ja pysähdyin keittiön ovelle, suuni loksahti auki ja lasi tippui kädestäni lattialle ja särkyi. Mitä nuo ovat pyöri ajatus päässäni kaksi pientä pallon muotoista hahmoa.

Yllättäen ne livahti jalkojeni alta ulkoovesta ulos. Jäin töllöttämään keittiötä ja mieleeni muistui lasten äänet joihin heräsin tömähdys märkä toppi ja kikatus...
Äkkiä perään huudahdin laitoin äkkiä kengät jalkaan ja vetäisin oven auki. Seurasin pieniä hahmoja juoksin vaikka kuinka kauann niiden perässä. Ne meni metsään seurasin niitä uteliaana mutta myös pelkaana.
Ne pysähtyi jonkun talon pihaan ja toinen niistä tökkäsi toista ja sanoi: Se seurasi meitä.
Aloin katsoa ympärilleni ja näin kymmeniä oikeastaan tuhansia saman tyylisiä hahmoja kikattavia suita ja iloisia ihmisiä.
Voiko tämä olla totta näin paljon pieniä hahmoja UPEAA!
Hätkähdin kun joku halasi jalkaani ja niinpä tietysti toinen niistä joka oli ollut meillä halasi jalkaani. Nostin sen ylös käsilleni samassa kun toinen hyppäsi olkapäälleni. Otus mitä pidin käsilläni ilmassa mutisi: Anna anteeksi minä se olin joka nukahti paitasi päälle se oli vahinko en voi sille mitään minulla joskus kun nukun tulee pöksyyn kun nään jänitävää unta.
Mitä se märkä jutska paidassani olikin PISSAAA!!!
Ei se mitään vastasin pienelle otukselle sitä sattuu vaikka oikeasti olin pyörtyä järkytyksestä.
Kysyin mitä te olette ja mitkä teidän nimenne on??
Toinen vastasi että : Me olemme kaoja ja jotkut ihmiset hoitavat meitä... Toinen lisäsi: Minä olen Paul ja tuo tuhmempi tapaus on Dan...
Kysyin että mitä mieltä he ovat...
En saanut edes lauettani loppuun kun Dan ja Paul kysyi yhtä aikaa: MISTÄ?
Jatkoin: Jos alkaisin hoitaa teitä?
JOO JOO JOO!!! Kullui molempien suusta.
Katsoin kelloa se oli vasta yksi minulla oli aikaa kymmeneen asti sillä äitilläni ja isälläni molemmilla oli yö vuoro.
Teimme vaikka mitä kivaa leikimme hippaa ja leikimme piilosta etsimme leppäkerttuja ja muuta jänskää. Sain uusia ystäviä ja uusia muta läikkiä naamalleni. OLimme portailla ja luin kaoille vitsejä pienestä kirjasta jonka löysin taskuni pohjalta... Krooh Krooh Kaot nukkui olkapäitäni vasten kuolavalui kun Dan ja Paul Kuorsasi. Oi kuinka somalta he näytti kun nukkuivat ihasteli niitä hetken ja katsahdin kelloa se oli kahdeksan minulla olisi vielä aikaa hetken verran.
Vein kaot sylissäni talon sisälle ja hui kaot heräsi ja niissä oli virtaa kuin jossain sata vuotta nukuneessa aika pommissa ne esitteli kaikki huoneet läpikotaisin.
Tässä on kartanon aula me voimme katsella elokuvia täälä Paul kertoi... Tämä on Kartanon taka huone Dan lisäsi. He luetteli kaikki huoneet mm.Romantinen huone, Vapaa ajan huone, Sitten mentiinkin ulos tässä on ... Plaap plaap plaap yksi paikka kerralla ja voi kuinka niitä tuli yksi toisensa jälkeen.
Sanoin kaoille että minun pitää mennä ennenkö vanhempani tulevat.
Vein kaot niiden huoneen ovelle ja sanoin että ne voisi alkaa nukkua mutta Dan Huusi kurkku suorana EI NUKUTA!!!
Naurahdin ja sanoin että ne voi tehdä jotain muuta ennen nukkumaan menoa esim syödä jotain ja pestä hampaansa. Dan katsoi minua pitkään ja kysyi: Tulethan sinä vielä huomenna ja ylihuomenna ja sitten ja sitten...
Kyllä tulen aina kun ehdin lupaan sen teille. Sanoin kaoille.
Yllättäen kuin sinko Paul syöksyy ja antaa pusun poskelleni...
Ja tottakai Dan tulee perässä.
Menin ulos ja katsoin ympärilleni öö.. Mis koti on?
Lähdin metsää kohti ja näin pienet kukat ja saippuakuplat sekä kauniin nurmen ja oho koti tie näkyi jo mietin kotimatkan että mitä teen. Kerronko tuosta lumoisasta paikasta kaikille vai en kellekkään. Tulin siihen tulokseen että Pidän tuon paikan minun muitten hoitajien ja kaojen yhteisenä salaisuuksena.
Kun olin koti ovella huomasin että ovi oli jäänyt auki Oho totesin. Olin kaatanut kenkätelineen Oho totesin. Mutta kun näin särkyneen lasin en sanonutkaan enää Oho vaan VOI LÄSKI!! siivosin lasin sirut äkkiä pois ja annoin asian olla.
Katsoin vielä tarkemmin leipää ja siitä oltiin syöty. DAN PAUL ootte niin raasuja. kello oli puoli kymmenen ja vanhempani tulivat. Moi sanoin ja livahdin huoneeseeni. Hetken päästä kuului huuto Fiffi Tule keittiöön!
Menin peukkuja pidellen keittiöön ja äitini sanoi: Ei näin saa syödä leipää... Tasaa se ensikerralla äläkä ala syömään sitä toisesta päästä! Vakuutin että tottelen käskyä... Kun pääsin huoneeseeni niin vedin kunnon naurut äiti syytti minua leivästä vaikka en tehnyt mitään...!! Menin peittoni alle ja tunnustelin jaloilla sängyn päätä siellä oli joku paperi lappu otin sen käteeni ja luin: Tule huomenna hoitamaan meitä... Olemme sänkysi alla... MITÄ katsoin sängyn alle ja siellä oli Dan ja Paul. Vanhempani nukkui joten livahdimme ulko ovesta ja vein kaot turvallisesti kaohoitolaan. Kun olin tullut kotiin niin menin nukkumaan ja usko vain huvikses että kyllä uni maistu...

Vastaus:

Voi että, ihana tarina! Tosi hauska ja toiminnallinen. Enkä olen varmaan ikinä lukenut tälläistä aloitustarinaa. Vähän voisit kiinnittää huomiota vuorosanojen ilmaisemiseen: käytä repliikkiviivoja - ja sitatteja "". Silloin tarina on selkeämpi ja kivempi lukea. Mutta tosi hyvin aloitit!  Saat 30 LP.

Nimi: Jansku

25.03.2013 00:12
-Ihanaa! On uusi aamu ja pääsen kouluun, huusin.
-Shh.. Marilyn kello on kuusi aamulla, Frank sanoi.
Juoksin vessaan pesemään hampaat ja sitten alakertaan aamualalle. Olin liian innoissani tulevasta päivästä. Kaikki muut nukkuivat viellä, koska Jansku ei mene Rockyn kanssa minnekkään ja Frank on kuumeessa. Juoksin ympäri taloa ja kello oli kouluun lähdön aika. Puin ulkovaatteet nopeasti päälle ja lähdin kouluun.

-Moi Marilyn!, meidän luokkalainen huusi.
-Moi!, vastasin.
-Mihin reppusi jäi?, kaverini kysyi.
-AINIIN! Se jäi kotiin voi ei kellokin soi kohta jo sisään, sanoin.
-Mene äkkiä hakemaan se, kaverini keksi.
-Ei en halua myöhästyä tämä on ensimmäinen aamuni ilman Frank veljeäni, sanoin.
-MARILYN SINULTA ON JÄÄNYT JOTAIN!, Jansku huusi.
Juoksin koulun pihalla Janskua vastaan joka oli lähtenyt tuomaan reppuani. Kiitin Janskua todella paljon, että hän oli lähtenyt tuomaan minun reppuani. No laitoin repun nopeasti selkään ja kiiruhdin oppitunnille. Tunnilla minua väsytti kovasti. Meinasin nukahtaa useaan kertaan, tuijottelin kelloa ja odotin välituntia.
*PRRRRR*
Kello soi ja oli välitunnin aika. Menin luokkalaisteni tyttöjen kanssa välitunti alueelle, puhuimme pojista ja uusimmasta kaojen muotilehdestä. Harmi, että välitunnin ovat näin lyhyitä ja nyt seuraavalle oppitunnille. Mielessäni pyöri vain lehden uusimallisto ja haluaisin sen itselleni. Harmo, että nostalgiassa ei ole vaatekauppaa joten malliston saan unohaa. Päätin keskittyä opituntiin ja olla aktiivinen. Teimme hiljaista työtä kunnes mahani kurninta keskeytti sen. Onneksi seuraavana 15min päästä olisi ruokailu. Kello pirisi taas ja lähdimme ruokailuun. Jansku oli laittanut minulle sämpylää ja mehua. Eväsrasiassa oli lappunen.. "Hei kulta. Kun tulet koulusta toisitko Frankille apteekista kuumetta alentavaa lääkettä? Rahat ovat reppusi pikkutaskussa ja voit ostaa itsellesi jotain pientä. Terkuin; Jansku" Laitoin paperin reppuuni ja jatkoin syömistä. Olisi enään yksi oppitunti ja koulupäivä päättyy. Viimeinen tunti oli äidinkielen tunti ja opettaja luki meille satua. Kello oli 12:00 ja pääsimme kotiin. Menin reippaasti kauppakadulle ja suuntasin apteekkiin.

-Hei Marilyn mitä saisi olla?, myyjä kysyi.
-Yksi purkki kuumetta alentavaa, koska Frank on kuumeessa, sanoin.
-Vie paranemiset Frankille ja tässä ole hyvä, myyjä sanoi.
-Voi kiitos tässä raha, sanoin.
-Kiitos hyvää päivänjatkoa.
Suuntasin sen jälkeen suoraan kotiin ja laitan loput rahat säästöön.

Kotiovella vihdoinkin. Menin sisään ja Jansku oli juuri saanut ruuan valmiiksi.
-Hei pikku koululainen, miten koulussa sujui?, Jansku kysyi.
-Joo oli kivaa, ja tässä on Frankin lääke, sanoin.
-Voi kiitos rakas, ruoka on juuri valmista tule syömään, Jansku sanoi.
-Missä Rock on?, kysyin.
-Hän on puistossa leikkimässä kavereiden kanssa, Jansku sanoi.
-Okei, sanoin.
Jansku antoi minulle ruuan ja meni itse yläkertaan antamaan Frankille lääkkeen ja vei vähän ruokaa. Hetken päästä Jansku tuli alakertaan ja otti itsekkin vähäsen ruokaa. Toivottavasti Frank paranee pian!

Vastaus:

Kiva tarina. Saat 25 LP

Nimi: nata

23.03.2013 10:33
Heräsin aamulla vähäsen lämmittävään aurinkoon. Täällä Saksassa on kuitenkin aika paljon lämpimämpi kuin nostalgiassa. Grace istui sängyllään ja rustaili päiväkirjaansa. Grace oli koko matkan ollut oikea kirjoittajasielu ja kirjoitellut matkakokemuksia.
-Huomenta Grace! Missä Ansa on? Huikkasin noustessani sängystä.
-Parvekkeella, Grace sanoi hajamielisesti.
Jätin Gracen kirjoittelemaan ja kävelin parvekkeelle, jossa Ansa kurkotteli kaiteella.
-Hyvänen aika, Ansa! Olen monesti käskenyt teitä olemaan parvekkeella turvallisesti.
-No kun koruni putosi! Ansa mutisi ja perääntyi pari askelta kaiteesta. Kävelin lähemmäs kurkkimaan alas. Siellä tosiaan oli kaojeni kaunis koru.
-Käydään hakemassa se, kun lähdetään ulos. Älä enää ikinä kurkottele vaarallisesti neljännen kerroksen parvekkeelta!
Kävelimme sisälle ja laitoin itseni päiväkuntoon. Kun olin pukenut ja kamaannut hiukset, lähdimme hotellin aamupalalle.
-Tule jo Graksu! Ansa huokaisi.
-Joo joo, Grase sanoi tympeästi ja laittoi päiväkirjan tyynyn alle.

Söimme hotellin aamupalalla itsemme niin täyteen, että kukaan meistä ei jaksanutt kävellä mihinkään.
-Haetaan nyt se koru! Ansa huomautti, kun tulimme ruokasalista.
-Juu juu, vastasimme Gracen kanssa ja löntystimme perässä vatsojamme pidellen. Kun koru oli haettu, palasimme huoneeseen ruokalevolle.
-Mennään uimaan! Grace hihkui ja pomppi tasajalkaa huoneen lattialla. Olimme käyneet uimassa jokapäivä ja porukkaa oli ollut siellä ihan ruuhkanaan.
-Mennään vain, lupasin ja hain kaojeni pikkupyyhkeet sekä oman isomman pyyhkeeni kuivumasta. Olin laittanut päivävaatteideni alle punaiset bikinini kaiken varalta, joten olin valmis.
-Noniin, mennään.
Rannalle tuli hotellilta mukava lenkkimatka ja tänään Grace ja Ansakin jaksoivat kävellä sen poikkeuksellisen hyvin. Rantaviivalla väkeä riitti. Oli söpöjä pieniä kaoja ja auringosta nauttivia ihmisiä. Grace ja Ansa viipelsivät uimaan heti ja minä jäin ainoana ensiksi köllöttelemään aurinkoon. Levitin rantapyyhkeeni hiekalle ja loikoilin siinä hetken. Lämmintä oli vain noin 17 astetta, eli ei mikään lämpimin mahdollinen päivä. Mutta ei Saksa olekkaan mikään helleparatiisi.

Hetken päästä Grace ilmestyi pyyhkeelleni ja tiputti päälleni kylmiä vesipisaroita.
-Tule sinäkin uimaan, Grace ehdotti iloisesti. -Tapasimme Ansan kanssa suomalaisen kaon, Lelan.
-Selvä on minä tulen, nauroin, kun Grace veti minua ylös märillä tassuillaan. -Onko se Lelakin lomailemassa?
-Kyllä, hänellä on myös hoitaja mukana.
Menin Ansan ja Gracen seuraksi veteen, joka tuntui hyiseltä. Minua roiskittiin valtavasti ja lopulta oli pakko sukeltaa meriveteen. Vesi tuntui lopuksi ihanan virkistävältä.
-Onko tuo Lela? Kysyin Ansalta, joka polski vierelläni. Grace jutteli pienen vaalean kaon kanssa.
-Joo, Ansa vastasi. -He ovat ihan tylsiä, kun he puhuvat keskenään.
-Eivät kai, sanoin moittivaan sävyyn. -Heillä vain voi olla paljon yhteistä.

Myöhemmin tärisimme kolmestaan pyyhkeiden sisällä rantahiekalla.
-Lela joutui jo lähtemään, Grace mumisi ja katseli kaoa, joka lämmitteli myös pienen vaaleanpunaisen pyyhkeen kanssa.
-Mennään kysymään, missä he asuvat. Ehkä voitte kirjoitella Lelalle nostalgiasta, ehdotin.
Otin tavaramme ja kävelimme Lelan ja hänen hoitajansa luokse kysymään osoitetta. Lelan hoitaja antoi meille mielellään osoitteen ja oli iloinen, että Lela sai uusia ystäviä. Grace lupasi kirjoittaa heti, kun lennämme Suomeen.

-Mennäänkö jäätelölle kioskiin? Ehdotin, kun olimme vaihtaneet vaatteet hotellilla.
-Joo, mennään! Kaot riemastuivat. Otin rahat ja lähdimme kioskille.

Vastaus:

OI, tästähän nousi ihan matkakuume! Hieno tarina. Saat 30 LP.

Nimi: Delilah

20.03.2013 13:42
Avasin silmäni, tunsin kuinka aurinko lämmitti varpaitani verhojen raosta. Kuulin kuinka linnut lauloivat heleästi ja jotain muuta epämääräisiä ääniä, kuten herätyskelloni ja heinäsirkkoja ja… Herätyskelloni! Voi ei! Riuhtaisin itseni ylös ja vedin lattialla olevat kollarit jalkaani, ja tuurillani vieläpä väärin päin. Otin housut pois ja käänsin ne ympäri, ja kiireessä pukkasin pirisevän herätyskelloni lattialle ja rikoin lasin, mutta herätyskello ei edes hiljennyt. Kirosin hiljaa mielessäni, ja katsoin lattialla makaavaan rikkinäiseen pirisevään kelloon; 7.12. Hyvä, vain 12 minuuttia. Sain vihdoin vaatteet ylleni, kävin hiukseni läpi parilla harjanvedolla ja laitoin hieman ripsiväriä ja laitoin leivän paahtimeen, vaikka ihan hyvin tiesin että minulla ei olisi aikaa syödä sitä, eikä mitään muutakaan. Avasin oven ja nappasin repun oven vierestä selkääni ja astuin raikkaaseen kesä säähän. Suljin oven perässäni ja kävin mielessäni läpi kaiken mitä tarvitsisin mukaani.
-Vaatteet, hiukset, reppu, tehtävät… joo kaikki pitäisi olla mukana, mietin itsekseni. Silti minulla oli tunne että jotain puuttui. Kurkistin puhelimeeni, ja vasta päivämäärän nähtyäni tajusin jotain tärkeää. Pudotin reppuni jalkojeni viereen ja rojahdin rapuille taloni eteen. Oli kesäloman ensimmäinen päivä. Minulla ei ollut koulua tänään. Olin myös unohtanut avaimeni. Potkaisin kiveä edessäni, ja hakkasin ovea takanani. Vain siltä varalta että joku olisi kotona ja päästäisi minut sisään. Mutta tiesin että äiti tulisi kotiin vasta kuuden jälkeen.
-Näyttää siltä että vietän kesälomani ensimmäisen päiväni näin.
Ulkona oli tukahduttavan kuuma. En tiedä miksi valitsin kollarit kaikkien housujeni joukosta. Pyörin takapihallani jonkin aikaa kunnes kyllästyin kuoliaaksi. Tuijotin hetken metsään joka avautui takapihallani olevan joen toisella puolella. Kohautin hartijoitani, ja ajattelin että kerranhan sitä vaan eletään, ja astelin itsevarmana keskelle metsää.
Kun olin nuori, minulla oli tapana isäni kanssa käydä metsässä useinkin.Hän ei ikinä päästänyt minua kauas, siellä kuulema asuu karhuja. Metsä oli ihanan viileä ja hämärä. Tutkiskelin paikkoja, kunnes vihdoin näin sen risteyksen josta kauemmas en ole koskaan jatkanut. Uteliaisuuteni tukahdutti minua. Halusin tietää mitä siellä on. Mutta kumpaan suuntaan kääntyisin? Kummatkin näyttivät olevan mutkaisia ja pimeitä. Astuin askeleen eteenpäin ja potkaisin jotain. Se oli pieni puinen arkku jossa oli nimeni. Mitä ihmettä? Avasin arkun, löysin pienen lapun joka kehotti minua kääntymään oikealle. Olin hämmentynyt. Kuka tiesi nimeni? Ja miten joku tiesi että jäisin lukkojen taakse ja päättäisin tulla tänne? Minua suorastaan karmi. Mietin hetken, mutta koska olen kovin utelias, päätin tehdä mitä lappu kehotti. Käännyin oikealle.
Polku oli pieni ja se oli reunustettu kukilla. Se oli oikein kaunis. Välillä kuvittelin kuulevani ääniä ja pysähdyin, mutta joka kerta osottauduin olevani väärässä. Kunnes kuulin pientä naurua. Pysähdyin. Ja se kuului yhä. Se kuului edestä päin. Jatkoin kävelyä mutta hiipimällä. Äänet voimistuivat, kunnes vihdoin mutkan takaa näin pikkuruisen talon. Sen edessä oli pieni lampi, ja lammen ympärillä muutama pieni pyöreä otus. Ne olivat niin söpöjä! Hymyilin hiukan, ja luulin että näin harhoja. Minulla oli auringon pistos tai jotain. Jatkoin matkaani eteenpäin, enkä jostain syystä ollut peloissani enää. Tässä paikassa oli jotain maagista. Seurasin sivusta kun pienet oliot leikkivät keskenään, ja naureskelin niiden jutuille.
-Hei…. Tarvitsetko apua? Joku sanoi alapuolellani. Säpsähdin ja kiljahdin hiukan. Se oli yksi noista pienistä olioista. Ruskea, pyöreä ja karvainen. Ja ihan naurettavan suloinen.
-Ai… tuota… oikeastaan, kyllä. Mikä tämä paikka on? Ja keitä te olette?
-Tämä on kaohoitola Nostalgia, me olemme kaoja. Minä olen Charlie, kiva tavata. Me kaot olemme pieniä olioita metsästä. Me rakastamme ihmisiä ja kavereita ja hauskoja juttuja. Kaohoitolat ovat rakennuksia täynnä kaoja, ja jotkut ihanat ihmislapset viettävät aikaa kanssamme ja hoitavat meitä, Charlie selitti onnellisena.
-Ai…., sanoin hämmentyneenä. En tiennyt mitä vastata. Aloin vasta nyt ymmärtää että tämä oli totta.
-Niin.. charlie sanoi. Tätä seurasi hetken hiljaisuus, jolloin vain katselin ympärilleni tässä maagisessa paikassa keskellä metsää. Silloin mieleeni ponkaisi nerokkain idea ikinä. Voisin käydä täällä useamminkin! Ruveta hoitajaksi!
-Puhuit jotain hoitamisesta, voiko sitä tehdä kuka vain? Kysyin.
-Tottakai! Kiinnostaisiko sinua? Charlie kysyi, ja huomasin miten hän ilahtuin hänen silmistään
-Oi kyllä! Se olisi mahtavaa! Huudahdin.
-Jes! Puhun hoitajan omistajalle tänään, tule huomenna uudestaan, voisin ehdottaa että rupeaisit minun hoitajakseni! Koska minulla ei ole vielä ketään ja …
-Tottakai, sanoin ja hymyilin. Mietin vain, miksi minun piti odottaa huomiseen, mutta näinkin kun aurinko laski jossain kaukana horisontissa. Vilkaisin kelloani. 5.00. Apua! Äiti tulisi kotiin tunnissa! Minun pitäisi juosta! Missä tämä kaikki aika oli mennyt.
-Voi anteeksi, minun on pakko mennä, mutta tulen huomenna uudestaan! Näkemiin! Sanoin, ja ryntäsin pois. Vilkaisin vielä taakseni varmistaakseni että se kaikki oikeasti oli siellä. Ja se oli. Juoksin melkein koko matkan kotiin, ja ehdin juuri ja juuri kotiin ennen äitiä. Istuin portailla kun hän saapui ja kerroin hänelle päivästäni, ja kuinka jäin lukkojen taakse aamulla.
Illan pohdinkin tätä maagista paikkaa ja oliko se oikeasti edes todellista. En edes ehtinyt esitellä itseäni! Mutta huomennahan sen nähdään.

Vastaus:

Maagista! Uskomaton aloitustarina, tykkään tykkään! Hienosti kirjoitat ja odotan, että sinusta tulee innokas hoitaja  Saat 30 LP.

Ps. Minulla on käyttöä yhdelle tarinasi kohdalle...

Nimi: nata

18.03.2013 20:48
Tässä eilisestä eli Berliiniin lähdöstä

(Ansa) Mumisin jotain ihan unenpöpperössä tietämättä mistään mitään. Kello oli noin 3 aamuyöstä ja nata tuli herättämään.
-Iik, mihin aikaan lähdemme? Kysyin kun pompahdimme Gracen kanssa sängyistä.
-Noin 20 minuuttia niin taksi lähtee lentoasemalle. Tein teille nopeaa syötävää, nata vastasi ja kiirehti keittiöön. Siistein itseäni unipölystä huoneemme peilin ääressä ja menin sitten Gracen kanssa syömään ja varmistamaan, että käsitavaroissa on kaikki.
-Noniin, taksi kaarsi pihalle! Nata huusi ikkunasta.
-Vauhtia Ansa, olet aina meistä hitain, Grace nurisi.
Ärähdin jotain ja nostin pienen vaaleanpunaisen käsilaukkuni lattialta. Matkalaukut Nata vei jo taksiin.

Ulkona oli erittäin kylmä, kun astuimme taksista lentoasemalle. Kello oli ehkä neljä, ja menimme tarkastuksiin ennen puoli kuudelta lähtevää lentoa. Tutisimme kaikki kolme, ja vedimme laukkuja perässä.
-Minun vatsaani sattuu kamalasti, ilmoitin surullisena. Nata tai Grace eivät yhtään kiinnostuneet.
-Se johtuu jännityksestä, kipristää minunkin, nata vastasi hajamielisesti.
-Ja minun, Grace tuhahti.
Minulle ja Gracelle oli loppuviikosta hankittu passit ja nyt niitä ilmeisesti tarvittiin. Näytimme niitä eri passitarkastukseen kun nata, sillä kaoille oli oma tarkistuksensa matalalla. Sitten veimme tavarat lentokoneen tavaraosastoon lähtevään laukkukeräykseen. Minulla oli mukana pieni laukku, jonka otan mukaan koneeseen, samoin natalla ja Gracella.
-Menen käymään vessassa vielä, jäättekö vahtimaan laukkuja? Nata kysyi.
-Minä tulen mukaan, Grace vastasi, joten jäin yksin vahtimaan laukkuja. Seisoin väenpaljoudessa ja vessassa kesti vaikka kuinka kauan. Kuului etäinen kuulutus:"Siirtykää lähtöportille, kone Berliiniin avaa nyt ovensa."
Hätäännyin täysin ja kaikki siirtyivät pitkäksi jonoksi portille. Kului varmaan vartti, ennen kuin nata ja Grace saapuivat vessasta.
-Missä viivyitte? Tiuskaisin hädissäni. -Lentokoneeseen on päässyt jo kauan!
-Ehdimme hyvin. Vessassa oli ruuhkaa, nata rauhoitteli ja liityimme hitaasti etenevään jonoon. Minua ärsytti viimetipassa koneeseen saapuminen.
-Tervetuloa! Sanoi pieni "lentoemäntä" kylttiä kantava kao. -Näyttäkää lippunne.
Näytimme liput ja kao ohjasi meidät paikoilleen. Lentokone lähti pian sen jälkeen. Grace otti laukusta pelikonsolin ja avasi sen.
-Minä pelaan! Tiuskaisin ja repäisin konsolin Gracelta.
-Hei! Grace huudahti kovaan ääneen. -Minä otin sen!
-Noniin, tehkää jotain muuta, älkääkä riidelkö! Nata huokaisi ja haukotteli. Minuakin väsytti paljon.

Olin nukkunut lentokoneessa annetun ruuan jälkeen hetken, kun Grace herätti minut.
-Ansu! Etkö kuullut kuulutusta? Kone lähtee laskeutumaan.
Havahduin ja katsoin nopeasti ikkunasta ulos alhaalla olevia maisemia. Oliko tuo jo Saksa? Turvavyövalo ilmestyi ja piti istua paikoillaan. Istuimme katsellen lähestyvää maata. Kone laskeutui ja mahassa tuntui ällöttävältä. Koneen ovet aukaistiin pian koneen pysähtymisen jälkeen. Ryntäsimme Gracen kanssa penkeistä ja nata kiirehti perään.
-Älkää sännätkö mihinkään!
-Ai, anteeksi, sanoin ja kävelimme yhdessä asemalle. Siellä oli hyvin erilaisia kaoja jotka puhuivat eri kieltä nopealla vauhdilla. Meitä opastettiin hakemaan laukkujamme pyörivältä hihnalta. Sitten kiirehtisimme bussiin, joka vie meidät hotellille.

Hotellin vastaanotto puhui huonoa suomea. Osasin sanakirjan avulla jo tervehtiä ihmisiä ja kaoja. Saimme huoneenavaimet ja jotain esitteitä. Hotellli oli aivan yhtä ihana, miltä koko Berliini oli näyttänyt nopeasti katsottuna. Hotellin lähellä on kuulemma ranta ja pieni torikaupunki, eli emme majoittuneet keskelle Berliinin kaupunkia. Hotellissa oli vihreitä korkeita kasveja. Kun saavuimme huoneeseen, tipautimme laukut alas ja riensimme tutkimaan yhtä huonetta. Siinä oli kaksi kaonsänkyä ja natalle peti, pieni keittiönurkka, sekä wc ja suihku. Pompeimme Gracen kanssa sängyillä ja kurkeimme parvekkeelta kaunista ihmisvilinää.
-Eiköhän mennä tutustumaan pihalle? nata ehdotti, tutkittuaan ensin kaiken huoneeseen liittyvän. Lähdimme hetken lepäilyn jälkeen pihalle.

En ehdi kirjoittamaan tänään enempää

Vastaus:

No tässähän oli jo kertomusta kerrakseen! Ihanaa lukea seikkailustanne. Saat 35 LP.

Nimi: nata

14.03.2013 20:48
Kokkitaitoni tiedetään. Kaikki on pilalla. Ansa ja Grace saapuvat minä hetkenä hyvänsä ja huoneessa haisee katastroofilta. Sammutin hetki sitten hälyttävän palohälyttimen. Eli siis: Tarkoituksenani oli kokata uuden reseptin mukaan kierremakarooni-nakki pastaa, mutta nyt ei ole kun maustettuja makaroneja, sillä nakit ovat mustina. Ja nyt yritin keksiä, mitä teen makaroonin kanssa.
Kun kaot saapuivat, tilanne oli taas hallinnassa.
-Täällä on yhtä kylmä kun ulkona! Grace valitti astuttuaan sisään.
-Mikä löyhkää? Ansa tivasi.
-Ai, en haista mitään, sanoin viattomasti. -Ja ette usko, että tänne olisi palanut tunkkaisuuteen, jos en olisi avannut hetkeksi ikkunaa.
Grace katsoi minua kummallisesti. -Jaha, onko syötävää?
-On! Hihkaisin ja otin pöytään makaroonit pikakastikkeen kera, sekä jääkaappiin jääneet nakit, jotka olin lämmittänyt mikrossa.
-Milloin muuten lähdemme Saksaan? Ansa mumisi ruoka suussa.
-Sunnuntaina, tai itseasiassa jo aamuyöstä.
-Häh, mikset kertonut? Ansa ja Grace huudahtivat.

Näytin matkaoppaasta kuvia hotellihuoneesta. Sitten hain meidän matkalaukkuja, jotta voimme aloittaa pakkaamista. Laitoin hieman vaatteita kasaan, mutta en jaksanut sitä kauaa. Lähdimme viemään Ansan kanssa Gracea voimistelukerhoon.
-Heippa Grace, tule suoraan kotiin sitten!, sanoin ja lähdimme Ansan kanssa käymään ulkona. Kävelimme hetkeksi ulkona olevaan leikkipuistoon ja Ansa näki siellä kavereita.
-Ansaa, tule jo, mennään kotiin, kun Graksukin tulee, huusin nopeasti. Ansa moikkasi muille ja lähti sitten kanssani sisälle. Se oli kyllä hieman ramppausta.
-Mennäänkö pihalle? Grace ehdotti kerrottuaan kerhotapahtumista. He olivat saaneet valita itse kappaleen, johon he saivat luoda ryhmässä voimisteluliikkeitä. Se oli ollut aika poikkeuksellinen päivä.
-No mennään vaan, suostuimme ansan kanssa. Lähdimme ulos ja siellä paistoi vielä vähän iltaaurinko ja ei ollut paljoa pakkasta. Päätimme mennä kirkonrottaa.

Olimme menneet muutaman kierroksen ja Ansa oli etsijä. Minut löydettiin, kun en päässyt hyvään piiloon.
-Missäköhän Grace on? Ansa ihmetteli, sillä oli etsinyt tätä jo kauan. Grace ei yrittänyt pelastaa minua. Pyysimme Gracelta jotakin äänimerkkiä, mutta mitään ei kuulunut.
-Minä autan etsimisessä, haluaisin jo sisälle, mumisin kylmissäni.
-Niin minäkin, alkaa tulla kylmä.
Etseimme jonkun aikaa Gracea tuloksetta.
-On se aika tylsä temppu jon Grace on mennyt sisälle, Ansa mutisi, kun päätimme mennä sisältä katsomaan.
Ja siellähän Grace oli. Katseli sohvalla telkkaria.
-Grace! Sanoin yllättyneenä. -Miksi tulit tänne?
Ansakin kihisi kiukusta, koska oli etsinyt turhaan.
-Anteeksi. Alkoi telkasta Salatut kaoelämät, Grace sanoi nolona. Pyörittelin silmiäni ja laitoin meille iltapalaa. Olimme molemmat hieman ärtyneitä Gracen tempusta, mutta innostuimme pian taas pakkaamaan tavaroita Berliiniin.

Vastaus:

Noniin, kohta se on lähtö Saksaan! Tämä oli tyypillinen , hyvä tarina ja saat 30 LP.

Nimi: Jansku

13.03.2013 21:35
-Marilyn kulta herää, sanoin.
-Mmm.., Marilyn mumisi.
-Pue vaatteet nyt, sanoin.
-Selvä Jansku, Marilyn sanoi.
Kävelin ulos huoneesta rappusiin odottamaan, että Marilyn hipsuttelesi vessaan. No hän meni ja juoksin huoneeseen. Pakkasin hänen lempireppunsa koulutarvikkeilla. Pistin sen oven viereen.
-Frank herää, sanoin.
-TÄH! OONKO MYÖHÄSSÄ?, Frank pelästyi.
-Shh.. Et ole Marilyn tulee kouluun mukaasi jos viitsit vähän katsoa hänen peräänsä, sanoin.
-Joo tietenkin kivaa, että sisko pääsee kun hän on sinne niin halunnut, Frank sanoi.
-Shh.. Marilyn tulee!, sanoin.
Nappasin repun syliini ja juoksin eteiseen alas rappusia. Laitoin repun pikkutaskuun pikkuisen rahaa. Menin keittiöön laittamaan aamupuuroa. Juuri kun se valmistui Frank ja Marilyn tulivat täysissä pukeissa alakertaan. Laitoin pöytään heille puurot.
-Mihin olemme menossa?, Marilyn kysyi.
-Pääset kouluun Frankin kanssa, sanoin.
-JEE KIITOS IHANAA!! OLETTE IHANIA!!, Marilyn innostui.
Hän nousi tuolista ja kiiruhti halaamaan minua. Hän rutisti ja kiitti kovasti myös Frankia.
-Mihin menette sitten Rockin kanssa?, Marilyn kysyi.
-Menemme varmaankin uimalaan odotellen, koska hänkin haluaa kouluun, naurahdin.
-Onneksi Rock saa myös hauskan päivän, Marilyn sanoi.
-Mmm.. Pitäisikö mennä?, Frank kysyi.
-Joo menkää vaan, mutta poiketkaa hakemaan Marilynille eväät kauppakadulta reippaasti ja Sinullekkin Frank, sanoin.
-Selvä, Frank sanoi.
Aamupuuron jälkeen he menivät laittamaan ulkovaatteita ja nappasivat reput selkään.
-Moikka!, he sanoivat.
Halasin molempia ja toivotin hyvää koulupäivää molemmille. Menin yläkertaan herättelemään Rockia joka sai nukkua hiukan tosia pidempään.
-Rock kulta herätyys, sanoin.
-Hihi huomenta, Rock sanoi.
-Tulehan aamupuurolle ennnkö se jäähtyy, sanoin.
-Joo!, Rock sanoi.
Menimme alakertaan ja annoin Rockille aamupuuron. Ja söin itsekkin hiukan. Käväsin vessassa ja Rock olikin jo syönyt.
-Missä muut ovat?, Rock kysyi.
-Koulussa Mailynkin pääsi, sanoin.
-Okei, Rock sanoi.
-Haluako sinä uimalaan?, kysyin.
-Joo! Hauskaa, Rock sanoi.
-Selvä menen laittamaan uimalaukun meille valmiiksi, sanoin.
Pakkasin meille laukun ja laitoin muutaman leivän jääkaappiin odottamaan rohkeita kouluaisia. Tein valmiiksi mehua.
Lähdimme hetkenpäästä kohti uimalaa.

Avasin uimalan oven ja vastaan tuulahti cloorin haju. Menimme kassalle ja maksoimme sisään itsemme. Rock laittoi uimapuvun päälleen jonka jälkeen menimme uima-altaille. Rock suuntasi pikkualtaaseen leikkimään kelluvilla autoilla. Pyysin Rockia istumaan altaan reunalla hetken kun hain kupin kahvia. Heti palattuani hän riensi takaisin. Hörpin kahviani siinä Rockin polskutellessa. Kello läheni jo sitä aikaa, että pitäisi mennä kotiin. Menimme suihkutiloihin ja lähdimme hetkenpäästä kotiin.

Saavuttuamme kotiin Frank ja Marilyn olivat jo pöydänääressä syömässä leipää ja juomassa mehua.
-Mooi!, he huusivat.
-Mooi, vastasimme Rockin kanssa.
-Oliko uimassa kivaa Rock?, Marilyn kysyi.
-Joo meillä oli superhauskaa sain uida melkein kokoajan, Rock sanoi.
-Oliko koulussa kivaa?, Rock kysyi.
-Oli siellä oli todella mukavaa! Sain paljon kavereita ja Frank piti huolen ettei kukaan kiusannut minua, Marilyn kertoi.
-Mukava kuulla, sanoin.
-Tässä on loppurahat, Frank sanoi.
-Laittakaa ne säästöpossuunne ja mitä ostitte?, kysyin.
-Jääveden, appelsiineja ja sämpylän voi kiitos Jansku, Frank sanoi.
-Selvä ja olkaa hyvä vain, sanoin.
Menimme loppupäiväksi leikkimään puistoon ja Marilyn kertoi hirmumyrsyllä miten hauskaa koulussa oli ollut.

Vähennä se uimala maksu(:

Vastaus:

Hienoa Jansku! Kivaa, että kaosi ovat noin ihastuneita kouluun
Kaikilla taisi olla hauska päivä. Jaksoitpa kirjoittaa pitkän tarinan. Vuorosanojakin on helppo lukea. Saat loistavasta panostuksesta 40 LP!

Nimi: Jansku

10.03.2013 19:07
-Heitä pallo minulle!, Rock huusi.
-Juokse Rock juokse!, kannustin.
-Hyvä Rock!, Frank huusi.
Katselin kuinka Rock juoksi pallon kanssa kohti maalia. Tyttöporukalla kannustimme joukkuetta kun he pelasivat keskenään. Minun veljeni ja 3lk. poikien kanssa.
-MAALIII!, Rock huusi.
-Villit nelosluokkalaiset päälle ne kolmosten.., kannustimme.
-Hienoa Rock!, Frank huusi.
Pallo laitettiin keskelle ja peli jatkui. Pojat törmäilivät vauhdikkaasti toisiaan vasten ja yrittivät maaleja. Lähdimme tyttöjen kanssa meille.

Avasimme oven ja riisuimme ulkovaatteet siisti eteiseen.
-Moi kuka tuli?, Jansku kysyi.
-Minä ja pääseehän muutama kaverinikin meille?, kysyin.
-Joo tietenkin mihin pojat jäivät?, Jansku kysyi.
-Pojat ovat pelaamassa puistossa jotain pallopeliä, sanoin.
-Okei no menkääs nyt yläkertaan, Jansku sanoi.
-Joo, sanoimme.
-Ruoka on 10minuutin päästä joten sitten syömään, Jansku sanoi.
-Okei, sanoin.
Menimme kavereiden kanssa leikkimään minun ja poikien huoneeseen. Otin sänkyni alta minun oman lelulaatikon josta kaikki valitsimme omat lelumme. Rupesimme leikkimään linnalla jossa me olimme prinsessoja.
-Hei onko teillä pahvilaatikoita isoja?, kaverini kysyi.
-On, sanoin.
-Voitaisiinko rakentaa niistä meille linna?, kaverini kysyi.
-Mahtava idea!, toinen kaverini sanoi.
-Joo sopii minullekkin, sanoin.
-Marilyn syömään!, Jansku huusi.
-Joojoo!, vastasin.
-Me ootetaan täälä, kaverini sanoi.
Menin alakertaan ja istuin pöydänääreen. Jansku laittoi ruuan eteeni ja kaatoi minulle maitoa.
-Milloinkohan pojat tulevat?, Jansku kysyi.
-Voin juosta puistoon menee vain 1minuutti, sanoin.
Lähdin nopeasti puistoon. Sinne on lyhyt matka kuten aina.

-Frank, Rock nyt heti kotiin!, Huusin.
-Okei tule Rock, Frank sanoi.
Juoksimme kaikki kolme nopeasti kotiin ettei ruoka jäähdy ja kaverinikin odottavat minua.

Istuin ruokapöydänääreen ja aloin syömään kamalalla vauhdilla. Hotkin perunat ja kastikkeen suuhun. Join kulauksen maitoa. Sitten koko lasin. Kiitin ruuasta ja hain kodinhoitohuoneesta suuren määrän pahvilaatikoita. Jansku oli ostanut eilen uuden sohvan ja sain sen laatikon. Raahastin ne kaikki ylös vaikka ne painoivat paljon. Avasin huoneeni oven ja kaverini olivat piirtäneet suunnitelmia mimmoinen siitä voisi tulla. Menin alakertaan pyytämään Janskua leikkaamaan pahviin ikkunat ja ovet. Jansku rakensi sen melkein meille kokonaan, koska me emme oikein osaanneet. Teippasimme itse linnaan tornit ja saimme maalata linnan. Linnassa oli kaksitornia ja se oli punainen. Kaikki me mahduimme sinne sisään, koska linna oli iso ja me pieniä. Puimme minulta prinsessa mekot päällemme ja Rock, Frank halusivat olla prinssejä. Meillä oli hurjan hauskaa iltaan asti, kunnes kavereideni piti lähteä kotiin. Jäimme viellä kolmisteen leikkimään kunnes oli iltapalan aika. Söimme reippaasti ja menimme nukkumaan.


Vastaus:

Ihanaa, miten kaoso huolehtivat toisistaan. Prinsessaleikki kuulostaa ihanalta!  Saat 25 LP.

Nimi: nata

10.03.2013 13:14
(Ansa) Kävelimme Gracen kanssa koulusta. Pompein innosta, sillä olin saanut kemian kokeesta täyden kympin! Lisäksi olin superjännittynyt, koska illalla on näytelmäkerhon ensimmäinen näytös. Minun täytyisi tehdä nopeasti läksyt, ja sitten kiirehtiä tuulimyllylle kenraaliharkkoihin, jotka alkavat neljältä. Pysähdyimme Gracen kanssa katsomaan esitysmainosta.
"Tänä iltana kello 19.00!
Teatterikerhon esitys: Pääsiäispupun tarina
Teema on pääsiäinen, tervetuloa koko Nostalgian väki!"
-Vau, Grace henkäisi. -En ikinä uskaltaisi näyttelemään!

-Hei nata! Pompahdin ovesta sisään. -Sain kemian kokeesta kympin!
-Ai, hyvä, nata mumisi ajatuksissaan. -Mene valmistautumaan kenraaleihin.
Olin pettynyt natan reaktiosta kemian numerooni ja hypistelin vuorosanalappua. En saa unohtaa vuorosanoja! Teimme Gracen kanssa läksyt ja kävelin innoissani keittiöön.
-Minulla on kiire, onko syötävää?
Hämmästyin, sillä natalla oli pöydällä jotain papereita, joita hän ei halunnut minun näkevän. Nata tipautti paperit nopeasti lähimpään laatikkoon. Mitä mahtaa olla tekeillä? Mietin.
-Kyllä, tein voileipiä. Syö niistä ja ota vaikka mukaan, sinulle tulee pitkä päivä, nata vastasi.
Söin leivän ja pakkasin laukkuuni teatterikamoja ja pari leipää. Vuorosanat jätin suosiolla kotiin. Moikkasin muille ja lähdin kävelemään teatterille.

Seisoin lavalla, kun valmistelimme kenraalilavasteita muiden kanssa. Puvut olivat jo päällä ja ohjaajamme antoi neuvoja. Olin pieni pääsiäistipu, joka puhuu päähenkilölle, pääsiäispupulle muutaman pitkän vuorosanan. Tärisin jo kenraaleissa, mutta vuorosanat menivät ihan hyvin. Sitten väkeä alkoi túlla oikeaa esitystä katsomaan. Nata ja Grace näkyivät myös kävelevän katsomoon. Harjoittelimme vuorosanoja muiden kanssa niin kauan kuin mahdollista, mutta sitten esitys alkoi. Kikki sujui ihan hyvin, mutta takana olevat lavasteet eivät vaihtuneet, niinkuin olisi pitänyt. Kun minä ja pääsiäispupu saavuimme "suolle", taustalla näkyivain lumihanki. Vedimme roolin hämmästyneinä loppuun asti ja juoksin sitten pois lavalta. Ohjaaja alkoi heti kertoa meille virheestä, mutta oli ylpeä, että emme keskeyttäneet näytöstä tai menneet paniikkiin.

Nata ei ollut enää niin ajatuksissaan, kun kävelimme kaikki kotiin.
-Se meni hienosti!
-Niin meni, Gracekin sanoi ja nauroi eri kohtauksille.
Kun menimme illalla nukkumaan, kysyi natalta, mitä ne paperit olivat olleet.
-Sen piti olla yllätys, nata aloitti. -Mutta... Olen varannut meille pienen lomamatkan.
-Jes, minkälaisen? Kiljuimme Gracen kanssa.
-Berliiniin, Nata hihkaisi.
-Voi jee! Huudahdin ja riensin natan kaulaan.
Nyt en ihmetellyt enää yhtään natan salaperäisyyttä. Intoilin tulevaa matkaamme.

Vastaus:

Suloinen tarina. osaat kirjoittaa. Ja kaot viihtyvät. Olen iloinen siitä, että sinun tarinoita on niin kiva lukea. Ja hauskaa, että lähdette matkalle! Saat tarinasta 25 LP.

Nimi: nata

04.03.2013 18:01
(Grace)Heräsin kylmään vilunväristykseen. Kello oli varmasti vähän, sillä valoa ei tullut ikkunoista vielä juuri ollenkaan. Nousin unisena ylös ja kävelin natan huoneeseen. Nata nukkui sikeästi vuoteessaan peitto korvissa.
-Herää, en voi nukkua!Sanoin kovaan ääneen. –Täällä on tosi kova kylmä.
Nata mumisi jotain ja kääntyli hereille.
-Täällä muuten on kova kylmä, nata mutisi ja käveli pian pattereille. –Mikä ongelma näissä nyt on, kaikki ovat ihan kylmiä?
Samassa Ansa käveli paikalle unisena. –Mikä hätänä, tähän aikaan yöstä?
Selitin Ansalle rikki menneistä lämmityksistä ja silloin Ansakin vasta huomasi olevansa kylmissään.
-No, koitetaan nukkua ja mennään aamulla kysymään, miksi patterit eivät toimi, nata huokaisi ja haki vilttejä.

Nukuimme aamuun tuplapeittojen alla ja seuraavaksi heräsin auringonvalon tulviessa sisään. Söimme aamiaista keittiön pöydän ääressä ja nata lähti laittamaan vaatteet. Lähdimme aulaan kysymään nostalgialta patterilämmityksistä. Aulassakin tuntui olevan yhtä kylmää, kun ulkona.
-Se on yleinen ongelma, nostalgia vastasi. –Yöllä patterit sammahtivat.
Tärisin kylmästä meidän kävellessä takaisin huoneeseen.
-Hei, kärsiiköhän Tarmo kylmää? huudahdin äkkiä. Tarmo, on Ansan ja minun pieni kala, joka asuu vesialtaassa hyllyllä. Riensimme Ansan kanssa katsomaan asiaa.
-Voi ei! Henkäisin Tarmon ollessa apaattisena vesiastian pohjassa.
-Ei kai se… Ansa aloitti.
-Ei varmasti, Nata tunkeutui väliin. –Eihän Tarmo voi kärsiä kylmästä ilmasta, se on vaihtolämpöinen.
Samassa kala nousi kohti pinaa, selvästi ruokaa odottaen. Huokaisin helpotuksesta.

Olimme pelanneet hetken korttia, kun huoneeseemme kuului etäinen jysähdys.
-Hui, mikä se oli? Nata kysyi säikähtäneenä.
-Mennään katsomaan.
Riensimme Ansan ja natan kanssa ulos ja katsahdimme ympärillemme hoitolan aulalla. Ketään ei näkynyt, mutta pieni palaneenkäry haisi jostain.
-Hyi, haju tulee nurkan takaa, Ansa nyrpisti nenäänsä. Juoksimme nurkalle jossa oli pieni eteishuone. Siellä oli samanlainen lämpöpatteri, joka savusi sekä paljon väkeä. Muutama hoitaja, nostalgia, sekä työasuun pukeutunut korjaaja.
-Ei hätää, tilanne hallinnassa, sanoi työmies nähdessään ilmeemme. –Palokunnan pyysimme tarkastamaan patterin palovaarat ja korjaamme lämpökeskuksesta parasta aikaa lämmitystä. Tämä patteri nousi liian kuumalle ja hajosi.
Katselimme hiljaa, kun lämpökeskusta korjattiin ja ihmiset lähtivät. Nyt pitäisi patterien taas toimia ja mitään ei ollut käynyt.
-Mennäänkö käymään ostoksilla? Nata ehdotti, kun eteisessä seisoimme.
-Joo! Hihkaisimme. Kävin hakemassa kotoa hieman omaa taskurahaa, jos vaikka löytyisi jotakin kivaa. Kiertelimme hetken aikaa ostoksilla ja saatiin taas jotain uutta ja mukavaa.

Vastaus:

Hei, tämä oli jotenkin massasta erottuva tarina, hyvä jee! Kaot näyttävät voivan hyvin. Saat 20 LP.

Nimi: Jansku

26.02.2013 15:25
-Nopeasti nyt ennenkö Jansku herää!, Sanoin.
-Rauhoitu nyt Frank, Marilyn sanoi.
-Nokun Janskulla on synttärit haluan yllättää hänet, Sanoin.
-Minä menen vessaan, Rock sanoi.
-Nonii uunipäälle, Sanoin.
-Menen katsomaan nukkuuko Jansku viellä, Marilyn sanoi.
-Joo hiljaa sitten, sanoin.
Marilyn avasi Janskun oven todella hiljaa. Käännyin ympäri ja jauhopussi putosi maahan. Jauhot pöllähti kamalaksi pilveksi ja aivastin.
-Mitä siellä tapahtuu?, Jansku kysyi.
-Ei mitään, sanoin.
-Hmm en nyt ihan usko, Jansku sanoi.
-Ei älä tule!, huusin.
Jansku tuli keittiöön ja naurahti. Juoksimme hakemaan imuria ja muitakin siivousvälineitä Marilynin kanssa.
-Mitä täällä tapahtuu?, Rock kysyi.
-Frank tiputti jauhot, Marilyn sanoi.
-Heräsikö Jansku?, Rock kysyi.
-Hmm.. Joo, sanoin.
-Voi ei, Rock sanoi.
-Noniin pikkuiset antakaapas minulle imuri, Jansku sanoi.
Siivosimme keittiön ja heitimme taikinan roskiin. Pesin Marilynin kanssa lattiaa ja Rock imuroi Janskun kanssa. Kohta keittiö oli ttas niinkuin ennen puhdas. Pyytelimme Janskulta
anteeksi.
-Ei se hei mitään, olette niin pieniä ja yrititte parhaanne, Jansku sanoi.
-No mutta silti se oli minun vikani, sanoin.
-Höpsis se oli vahinko, Jansku sanoi.
_oletko vihainen?, Marilyn kysyi.
-En tietenkään! Mennään kauppakadulta ostamaan kakku ja annan teille rahaa jos haluatte välttämättä ostaa minulle lahjan, Jansku sanoi.
-Joo!, huusimme.
Halasimme Janskua ja juoksimme eteiseen pukemaan ulkovaatteita. Jansku meni pukemaan ja siistimään itseään. Odottelimme nätisti odotellen Janskua. Vähän ajanpäästä Jansku puki kengät ja takin. Lähdimme kauppakadulle.

-Tässä on 30LP tavataan myöhemmin, Jansku sanoi.
-Joojoo moikka, Rock sanoi.
-Hei odottakaa tavataan neljältä tässä penkillä, Jansku sanoi.
-Okei, sanoin.
Lähdimme kauneusliike punahuulta kohti. Astuimme kauppaan ja aloimme etsiä Janskulle sopivaa lahjaa. Onneksi Marilyn on tyttö ja tietää tämmöisistä tyttöjen jutuista. Kiertelimme pitkään kunnes päätimme mitä haluamme. Menimme kassaneidin puheille.
-Moi mitä haluatte?, Nainen kysyi.
-Voisitko ojentaa meille tuollaisen sormuksen jossa on sininen jalokivi ja kaulakorun jossa on pinkki jalokivi, pyysin.
-Joo tietenkin, Nainen sanoi.
kiitos, sanoimme. Kello oli kolme ja meillä olisi viellä tunti aikaa. Päätimme mennä kirpputorille. Sieltä ostimme rusetin joka maksoi 3,5LP ja auton 3,5LP. Rock sai tuupata uudessa autossaan meidän ostoksia. Olimme penkillä tasan neljältä ja siellä Jansku odottelikin jo. Lähdimme jälleen kotiin.

Jansku meni laittamaan kahvia ja mehua. Juoksimme yläkertaan ja paketoimme Janskun lahjan. Tulimme alas Jansku oli kattanut pöydän ja pöydällä oli herkullisen näköinen banaanikakku! Menimme Janskun viereen.
-Paljon onneeaa vaan!.., Lauloimme.
-Kiitos paljon rakkaat, Jansku sanoi.
-Tässä ole hyvä, sanoin.
Ojensimme Janskulle paketin.
-Ooh kiitos nämä ovat ihania!, Jansku iloitsi.
-Hihi kiitos, sanoimme.
Haluatteko kakkua?, Jansku kysyi.
-Joo!, sanoimme.
Siinä sitten istuskelimme kakkua nautiskellen ja Jansku sovitti uusia koruja. kakun syönnin jälkeen Pelasimme Janskun lempi lautapeliä.

Vastaus:

Moi Jansku! Hyvä tarina.  Minua huvitti tuo, että annat kaoillesi rahaa, jotta he ostaisivat sinun rahoillasi lahjan sinulle, mutta näinhän se voi mennä ihan hyvin!  Hyvin menee kaojen kanssa. Saat 30 LP.

Nimi: nata

18.02.2013 10:18
-Hyvää ystävänpäivää Graksu! Hihkaisin, kun istuimme Gracen kanssa keittiön pöydän äärellä. Ansa nukkui vielä.
-Onko tänään ystävänpäivä? Olen unohtanut täysin! Grace sanoi kauhuissaan.
-Ei se haittaa, rauhoittelin. -Kyllä ehdit vielä muistaman kavereitasi.
Tein meille aamupalaa, ja Ansa kipitti keittiöön unisena.
-Ei täällä voi nukkua, kun kauhea meteli, Ansa mutisi.
-Anteeksi Ansa. Hyvää ystävänpäivää sinullekkin! Julistin iloisena. Ansa meni hetkeksi hiljaiseksi.
-Ai, niinpäs onkin, teille myös!
Ansa kävi aamiaisensa kimppuun ja juttelimme pöydän ääressä, mitä tekisimme ystävänpäivänä.
-Minulla on teille pienoinen lahja, ilmoitin ja annoin kaoilleni keskikokoisen paketin. Grace ja Ansa repivät sen kilpaa auki ja vetivät paketista suloisen nallekarhun.
-Voi kiitos!
-Voimmeko tehdä ystävänpäivälahjoja itse? Grace kysyi innoissaan.
-Mikä ettei? Vastasin. -Kenelle aijotte tehdä?
-Audreylle ja Dorikselle, vaikka Audrey lopetti koulunkin, Grace aloitti. -Hänellä ei enää ole hoitajaa.
-Minä teen Frankille! Ansa ilmoitti.
-No, minä voisin myös tehdä jotakin, mietin.
Askartelimme kortteja. Grace teki kaksi aukenevaa sydänkorttia ja Ansa yhden, erittäin omaperäisen Frankille. Grace ja Ansa suunnittelivat myös minulle erittäin omaperäisen kortin, jossa oli suloinen runo.
-Lähdetäänkö ulos ja viedään kortit samalla? Ansa ehdotti.
-Juu, mennään vaan, vastasimme.
Puin ulkovaatteet ja lähdimme ulos. Veimme viereisten huoneiden postiluukkuihin kortit. Sitten kävelimme ulos ja Grace nappasi pihasta kaojeni yhteisen polkuauton.
-Käyn kao-opistolla toivottamassa puolestanne ystävänpäivää, odotatteko tässä? Kysyin.
-Juu juu.

Kun hetken päästä tulin takaisin ulos, kaojani ei näkynyt. Kävelin ympäriinsä ja etsiskelin heitä. Polkuauto ei ollut pihassa. Rakennuksen päädyssä säikähdin kovasti. Siinä oli syvä oja, johon meni jäiset jäljet. Olivatko Ansa ja Grace uponneet ojaan autonsa kera? Menin hätääntyneenä kurkkaamaan ojaan. Ojassa oli ennen kultaisena hohtanut polkuauto.
-Ansa,Graksu! Kiljaisin. Pian kuitenkin huokaisin helpotuksesta Gracen ja Ansan juostessa paikalle.
-Me lähdimme etsimään sinua, Ansa huohotti. -Polkuauto hajosi tippuessaan jäihin.
-Hyvänen aika! Menittekö mukana? kysyin kauhistuneena.
-Ei menty, Grace vakuutti. -Mutta kaduimme kyllä lumeen, kun hyppäsimme matkasta.
Liukastelin itseni melkein ojaan ja kurottauduin polkuautoa kohti. Sain sen vedettyä ylös lumelle ja tarkastelin sitä. Jokin oli vinossa, mutta en tajunnut mikä.
-Ratti puuttuu, Grace sanoi musertuneena. -Se varmaan upposi.
-Ja renkaat ovat rikki, Ansa huomasi.
-No, ei sille mitään voi. Viedään se joskus johonkin, missä joku voisi sen korjata, huokaisin.

Jätimme auton pihalle ja menimme sisälle. Kaoni käpertyivät sohvalle huopiin ja hörppivät kuumaa kaakaota.

En ehdi kirjoittamaan enenpää. Anteeksi, tuli vähän arkinen tarina.

Vastaus:

Tämä oli tosi mukava tarina lämpöisistä ystävänpäiväjutskista. Tykkäsin  Saat 25 LP.

Nimi: Farinalle

17.02.2013 14:54
Olin kävelemässä kohti kaohoitola Nostalgiaa kuin alkoi lunta pyryttää hirveästi. Vaikka matkaa oli enää muutamat metrit tuntui matka ikuisuudelta. Odotin sitä että näen Etan ja että pääsen hoitamaan omaa kaoani. Olin saanut kuulla että etta on todella puhelias kao. Se sopi minulle sillä kotonani muna sanottiin välillä papukaijaksi. Menin pilvien taakse, mutta silti sielläkin satoi lunta. Näin kaohoitolan kartanon ja menin sisään. Takkini jätin naulakkoon. Menin aulaan istumaan sillä olin sopinut Etan kanssa että hän tulee sinne kahdeksi. Odotin viitisentoista minuuttia että Etta saapuisi ja niin lopulta hän tuli.
- Heiii! Minä olen Etta. Minun lempivärini on turkoosi ja olen odottanut koko päivän sinun tulemista, et arvaa miten kauan olen odottanu uutta hoitajaa. Etta puhua palpatti.
- No terve! minä olen Farinalle, mutta minua sanotaan Fanskuksi. Minun lempivärini on punainen ja pinkki. Olen myöskin odottanut sinun tapaamista koko päivän, etkä sinä arvaa kuinka kauan olen odottanun kaon saamista. Kerroin.
- Wau! Sinäkin osaat puhua. Yleensä kun yritän jutella joidenkin kanssa siitä ei tule mitään, koska he puhuvat niin vähän. Etta kertoi.
- Ymmärrän yksän, mutta tämän aulan lisäksi haluaisin nähdä hoitolaa. Haluaisitko esitellä sen minulle? kysyin.
- Toki! Mennään ensin vaikka takahuoneeseen ja sitten sinne musahuoneeseen ja vapaa-aika huoneessakin pitää käydä. Etta sanoi.
Lähdimme kävelemään takahuonetta kohti. Kun olimme siellä minulle tuli lämmin olo. Katsoin takkaa ja menin lähemmäksi.
- Onko sinulla kylmä? Mikset heti sanonut olisimme tulleet aikaisemmin. Etta sanoi.
- En minä edes muistanut koko asiaa ennen kuin tulimme tänne. sanoin.
Etta meni komeron luo ja otti sieltä huovan.
- Kiitos, tosin tämän pitäisi mennä toisin päin. Sinun ei pitäisi hoitaa minua vaan minun sinua ennemminkin. sanoin.
- Ei tämä haitaa sitä paitsi minä vain autoin. On monia asioita joissa tarvitsen apua, kuten pukeutumisen suhteen. Etta kertoi.
- Taidat välittää muodista paljonkin. sanoin.
- Kyllä! En tiedä, mutta uskon että jotkut voisivat sanoa minua diivaksikin. Etta sanoi.
Laitoin huovan takaisin komeroon ja lähdimme kävelemään musiikki huonetta päin. Menimme kerroksen ylös päin ja pian olimmekin jo musiikki huoneen kohdalla.
- Täällä on tosi kiva kuunella musiikkia, tosin tämä on hiukan liian romanttinen paikka, mutta muuten ok. Etta kertoi.
Avasin oven tuntui kuin silmät olisivat lentäneet päästäni.
- Tämähän on upea, mutta ymmärän kun sanot tätä romanttiseksi. sanoin.

jatkuu..

Nyt ei ole aikaa tehdä enempää ;(

Vastaus:

Tosi hauska tarina! Kivaa, että otat Ettan puheliaisuuden kunnolla esille.  Hyvä aloitustarina. Saat 20 LP.

Nimi: Dora

17.02.2013 14:43
Tarinaa pukkaa... Loma todella toimi.

Peggy ja Doris leikkivät lattialla. Minä olin tietokoneella ja tarkastelin nostalgian blogia.
-Voiaanko lähteä kauppakadulle? Peggy tuli hetken päästä kysymään.
-Meillä on vaan yks lelu (jos minun vanhaa sairaalasalkkua ei oteta mukaan.)eikä sillä ole kovin kiva leikkiä. Doris jatkoi ja tuli luoksemme.
-käyhän se. Sanoin ja suljin koneen.
-lähdetään heti! Doris innostui ja juoksi ovelle. laitoimme vaatteet päälle ja minä autoin taas pegylle vetoketjun kiinni. Dorista näki harvoin lentämässä, mutta sen grammari kohtauksen jälkeen se on alkanut lentelemään kaikkialla, ja vie joskus Peggyäkin mukanaan. Kauppakadun kohdalla Doris laskeutui vaistomaisesti.
-Mitä nyt? Peggy kysyi. Mutta Doriksen ei tarvinnut vastata. sillä melkein heti tuli suuri tuulenpuuska, joka kesti suunnilleen puoli minuuttia ja loppui sitten. Sen jälkeen Doris alkoi taas lentää.
-Aistitko tuon jotenkin? Kysyin Dorikselta.
-Tavallaan. En minä tiedä, alkoi vain tuntumaan että sieltä on tulossa tuulenpuuska. Doris kertoi ja teki voltin ilmassa. Pysähdyimme Hedelmäbaarin eteen, ja menimme sisään.
-Mitä otatte? Kysyin kaoiltani.
-Mä otan Prinsessajäätelön! Peggy huudahti.
-Ja minä otan Max-tuutin. Doris ilmoitti. Itse otin teetä. Maksoin jäätelöt ja teen. Sitten istuimme pöydän ääreen. Join teeni aika nopeasti, ja kun Doriksella ja Pegyllä nätti kestävän, kysyin heiltä, voisivatko he odottaa tässä kun minä käyn ostamassa vähän tavaraa.
-Okei. Peggy sanoi.
-Osta meille samalla yllätyslelu. Doris pyysi.
-Selvä se. Vastasin ja kävelin ulos. Ensin suuntasin Punahuuleen. Sieltä ostin kosteusvoidetta. Sen jälkeen menin lelukauppaan. Sieltä ostin yllätyksen ja palasin sen jälkeen Hedelmäbaariin. Kauhukseni huomasin että Doris ja Peggy olivat poissa.
-Anteeksi, oletteko nähneet kaojani? Kysyin myyjältä.
-Ne lähtivät äsken etsimään jotakuta Doraa. Myyjä kertoi.
-Selvä. Vastasin ja poistuin parissa sekunnissa.

jatkuu...

Vastaus:

Ihan kelpo tarina. Siitä saa 15 LP. Tämä oli aika tylsää luettavaa.

Nimi: Dora

15.02.2013 16:25
Tässä tulee. väsäsin tämmösen kilpailutarinan, vaikka tuskin se mitään ykkös-sijaa saakaan.

Tuulen viemää ja viiman tuomaa.

Kaot nukkuivat vielä. Katselin ulos ikkunasta. Peggy oli parantunut. Ulkona oli hirmuinen lumimyrsky, mutta meidän pitäisi silti lähteäetsimään grammaria,olimmehan luvanneet yrittää saada siitä kuvaa kaosanomat- lehteen. He olivat kuulemma saaneet jo 50 toiveotsikko viestiä grammariin liittyvästä jutusta. Jonkin ajan päästä Doris heräsi, ja tuli luokseni unisena.
-Kuinka paljon kello on? Hän kysyi haukotuksen lomasta.
-8:30. Vastasin edelleen ikkunasta tuijottaen.
-Okei. Herätänkö Peggyn? Doris kysyi.
-Vaikka.

Peggy oli pirteänä, mutta minusta tuntui että jokin vaivasi Dorista. Ei hän kipeä ollut. Ruokahalu oli ihan kohdillaan. Kun palasimme huoneeseemme, aloin pakkaamaan reppua. Doris ja Peggy auttoivat. Otimme mukaan kartan, kompassin, kameran, pari patteria, muistitikkuja, eväät, ja puhelimen. Laitoin toppavaatteet päälle, ja autoin Pegylle takin vetskarin kiinni. Sitten olimme valmiina lähtöön.

Kun avasimme aulan oven, tuntui, kuin olisi ollut aloittamassa matkan keskelle olematonta, siellä ei nähnyt kättä pidemmälle, mutta meidän oli silti mentävä. Astuimme ulos, ja laitoin oven kiinni. Lähdimme matkaan.


Satumetsä ei ollut samanlainen kuin joskus kauniina päivänä. Paikka näytti samaan aikaan kauniila, mutta myös vaaralliselta ja kuin mustan aukon nielaisemalta. tarvoimme umpihangessa ja katselimme ympärille. Reilun puolen tunnin kuluttua saavuimme merihirviö grammarin järvelle. Peggyä pelotti. Hän otti Dorista kädestä kiinni. Kyykimme hetken pusikossa, katsomassa josko se grammari tulisi, mutta ei. Olimme jo luovuttamassa kun kuulimme kamalan karjauksen. Samassa tuli hirveä tuulenpuuska joka tempaisi Doriksen ja peggyn mukaansa. Ja kuten jo tiedämme, Doriksella on siivet, joten hän rupesi räpyttelemään niillä. Se ei auttanut. Tuuli vei hiedät aina järven päälle asti, kunnes se hyytyi, ja Peggy sekä Doris tippuivat järveen.
-Ggrraaaauuu!! Kuului enää järveltä, ja sitten kaikki hiljeni. Nyt minuakin pelotti. Ainoa keino, jonka keksin oli soittaa nostalgiaan, ja pyytää heitä apuun. Avasin repun ja huomasin erään seikan. Kamera oli Doriksen repussa! Nappasin puhelimen, mutten kerennyt edes avata sitä, kun Doris nousi vedestä, Peggy reppuselässään. Innostuin ja Hämmästyin niin paljon, etten tiennyt pitäisikö minun pyörtyä vai iloita. Päätin olla tekemättä molempiakaan.
-Hei Dora! Doris sanoi iloisesti.
-Moi! Peggykin tervehti.
- Mitä?! Mutta, tehän... Änkytin. Laitoin puhelimen takaisin reppuun ja nousin seisomaan. Päätimme lähteä kotiin. Kotona Doris kertoi mitä oli tapahtunut.
-Olimme tippuneen matalalle, joten emme satuttaneet itseämme. uimme ensin eteenpäin, kunnes Peggy huomasi, että uimmekin alas. Sitten Vaihdoimme suuntaa. Olimme uineet suunnilleen vartin, kun eteemme tuli suuri luola. Siellä liikkui joku. Nappasin kameran, ja sain otettua kuvan. Sitten lähdimme kiireellä uimaan ylöspäin, ja tulimme tänne. Peggy jatkoi.
-ja kaiken lisäksi saimme tietää, että kameraa on vedenpitävä! Kaojen lopetettua söimme iltapalan, ja kävimme nukkumaan. Kuvan, ja jutun Grammarista lähetän huomenna.

Loppu. Katsotaan, voitanko.

Vastaus:

Ihan toimiva tarina, kiitos, että osallistuit!  Saat 30 LP.

©2018 Kaohoitola Nostalgia - suntuubi.com