Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Hoitotarinat tulevat tänne. Välillä voitte kirjoittaa tarinan myös kaon näkökulmasta.

 

Vieraskirja <  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: nata

14.02.2013 20:24
Kilpailuun:

Tuulen viemää ja viiman tuomaa

Seisoin oven edessä ja katsahdin kaojani. Selässäni oli reppu, johon olin pakannut tarvittavat. Olimme päättäneet lähteä metsäretkelle. Kartan mukaan metsän reunalla on yleinen makkaralaavu ja me päätimme etsiä sen. Sää oli aurinkoinen eikä edes erityisen kylmä.
-Onko valmista? Kysyin.
-Ansa tule jo! Grace mumisi närkästyneenä.
-Joo joo…
Astuimme Gracen kanssa edellä ulos. Koittelin vähän väliä reppuani. Muistinhan varmasti kartan? Mietein paniikissa. Ansa huomasi ajatukseni.
-Kyllä, kaikki on mukana, Ansa huokaisi. Naurahdin ja lähdimme kävelemään lumista metsäpolkua. Vähän matkan päässä oli pieni viitta laavua kohti ja kävely sujui reippaasti. Puukylttejä näkyi välillä, joten eksyminen ei ollut kovin todennäköistä.
-Minä haluan grillata vaahtokarkkeja! Grace julisti.
-Ahmatti! Ansa tokaisi.
-No, eiköhän sinunkin Ansa tee mieli niitä vaahtokarkkeja yhtä paljon kuin meidänkin? Virnistin. –Emmehän ole syöneet tänään paljon mitään.
Olimme kävelleet rupatellen varmasti puolitoista kilometriä, kun pysähdyin katselemaan ympärilleni.
-Sellaista laavukylttiä ei ole näkynyt toviin, sanoin mietteliäänä.
-Pitäsiköhän katsoa karttaa? Grace ehdotti. Avasin reppuni vetoketjun ja otin kartan. Avasin sen ja ryhdyin kääntelemään sitä saadakseni sen oikein päin.
-Hmm, ei tästä tiedä missä suurin piirtein olemme… Mutta ei pitäisi olla enää pitkä matka.
-Tuolla näkyy jo pelto! Ansa huomasi. –Eikö sen pitänyt olla ennen pellon alkua?
-Pitäisi…
-Mitä jos kiipeäisin puuhun katsomaan, näkyykö siellä laavua? Ansa kysyi ja ryhtyi katsomaan karttaa.
-Eiköhän kannattaisi selvittää se muilla keinoilla, sanoin epäilevästi, mutta liian myöhään. Ansa oli jo mennyt kartta kädessä kohti puuta ja piti siitä lujasti kiinni.
-Ansa, älä vain putoa! Henkäisin kauhistuneena.
-No ei varmasti putoa, Grace rauhoitteli.
Katsoimme silmä tarkkana Ansan suoritusta. Hän kiipesi kevyenä ohuita oksia pitkin kolmannelle oksalle ja tiiraili eteenpäin. –Ei näy laavua.
Samassa tuulenpuuska heilauttu pientä lumista haavanalkua ja ohut puu heilahti rajusti.
-Ansa! Huudahdin ja riensin pitämään puusta kiinni Grace kannoillani. Tuuli heilutti puun latvustoa yhä.
-Ei hätää, Ansa mutisi ja lähti laskeutumaan. Hän piti tiukasti puusta kiinni, mutta ei tarpeeksi tiukasti kartasta. Puu ei enää heilunut, kun pidimme kiinni, mutta tuuli kahmaisi paperikartan Ansan käsistä.
-Ansa kartta! Grace huomautti ja katseli ilmassa leijailevaa paperinpalaa.
-Voi ei, huokaisin auttaessani Ansan puusta. –Nyt meidän kartta meni!
-Ei se mitään, ei täällä eksy, Ansa sanoi totisena.
-Ääh, emme me mitään laavua löydä, Grace mutisi.
-Ei vielä luovuteta, olemme varmasti lähellä, rohkaisin ja kävelimme kohti pellon reunaa. Kävelimme pellon reunaa pitkin ilmaan mitään suuntakäsitystä. Emme tajunneet ajankulua, kun olimme kävelleet pellon viertä jo varmaan kilometrin. Mitään polkua ei enää näkynyt.
-Öh.. Olisiko paras mennä vain suoraan kotiin? Ansa ehdotti väsyneenä. Epäröin hetken, mutta tajusin sen olevan erittäin hyvä idea.
-Juu, käännytään takaisin.
Kävelimme siis samoilla jäljillä, mitä olimme tulleet. Ilma oli jo hämärtynyt joten vaikka laavu olisikin löytynyt, en olisi halunnut jäädä. Kävelyymme meni ehkä puolisen tuntia, ja jalat olivat ihan kipeät.
-Huoh, vihdoinkin nostalgiassa! Grace huokaisi.
-Mutta mitä tuolla on? Osoitin ylöspäin. Seisoimme hoitolan ovella ja ylhäällä yläilmoissa leijui jotakin. Sitten esine laskeutui pikkuhiljaa ja tipahti lumihankeen oven eteen. Ansa riensi nostamaan epämääräisen tavaran. –Kartta! Olemme löytäneet taas karttamme!
Pudistin päätäni epäuskoisena, avatssani kotioven.
-Ei voi olla totta!
Astuimme sisään lämpimään huoneeseen ja otin toppavaatteet pois.
-Mitä jos joisimme kaakaot ja pidettäisiin leffailta? Ehdotin virnistäen.
-Joo! Grace huudahti ja pinkaisi kilpaa Ansan kanssa valitsemaan DVD.tä

Tämä tarina tuli nyt valmiiksi, mutta kuten huomaa, ei ollut mitään hirveän hyvää inspiraatiota. Kirjoitan joku päivä ystävänpäivästämme

Vastaus:

Joo, okei! Eli kartta oli tuulen viemää ja viiman tuomaa? Hieno juttu
Teillä oli mukava retki ja saatte 35 LP.

Nimi: Kinuski

12.02.2013 15:51
Paulin näkökulmasta:

Olin herännyt tänä aamuna aikaisin ja tassutellut kaohoitolaa ympäri, sillä minulla oli erittäin tylsää.
Saisin tänään uuden hoitajan, Kinuskin ja Vivien sekä Elizabeth ovat hänen hoidokkejaan :3
Kinuski tulisi vasta illemmalla joten nyt oli tylsää. En vain viitsi mainita siitä kenellekkän...
Hyppelin kartanon takkahuoneelle jos siellä olisi ystäviä, mutta se oli tyhjä. Missä kaikki ovat?
Lähden kartanon aulaan ja jään katsomaan päälle jätettyä nalle dvdtä. Sohvalle istuessani mietin, että oli onni, kun pääsisin Kinuskin luo, sillä Vivien on siellä ja Vivien on mukava. Rupesin haukottelemaan makeasti ja nukahdin sohvalle lämpimään auringonvaloon joka paistoi ikkunasta mustalle turkilleni.
" Juoksentelin pihalla Vivienin ja Elizabethin kanssa ja ostimme jäätelöt jotka maistuivat hyviltä kesän kuumuudessa. Käppäilimme yhdessä Legenda-joen varrella ja istumme sillalle syömään jäätelöitä. Pian iso ja ilkeä tuulenpuuska työntää Vivienin alas sillalta ja hän tippuu jokeen. Joki pyöritteli Vivieniä kaikkien niiden legendojen keskellä ja Vivien piipitti kauhusta lamaantuneena ja legendoista lumoutuneena. Salakavalaa. Joki näyttää kuvia vanhoista legendoista ja saa tippuneen kao paran lumoutumaan ja hukkumaan. Ei! Niin ei käy! Hyppään Vivienin perään ja otan hänet kiinni ja lennän Vivienin kanssa pois vedestä. Elizabeth auttaa Vivieniä nousemaan ylös ja Vivien antaa minulle halin, ja aivan yllättäen antaa pehmoisen pusun poskelleni. Irvistän yllättyneenä ja pian huomaan olevani kaupungissa lukemassa lehteä vaikken edes osaa lukea!? Etusivun otsikossa on kuva minusta superkao puku päälläni ja sen yllä lukee otsikko: Paul on sankari, pelasti tilanteen. Saan suuren joukon kannustushuutoja ha ihailijoita."
Kaikki hälveni ja huomaan Vivienin joka pomppii sohvalla toisessa päädyssä ja Elizabethin joka tuijottaa tv:tä.
Takaani kuuluu tervehdys:
- Hei Paul! Olen Kinuski ja tulinkin aikaisemmin, ettei sinun tarvitse luuhata yksin, sillä kaikki ovat laskemassa pulkkamäkeä, syömässä laskiaispullaa ja tekemässä ystävänpäivä valmisteluja.
Nyökkään vastaukseksi.
-Nyt käydään huoneetta! Vivien rääkäisee Kinuskin korvaan yllättäen Kinuskin niin että tämä kaatuu pehvallensa maahan.
Nauran katketakseni kunnes tukin suuni vähitellen.
-Ok ok ok... Kinuski mutisee epäselvästi.
Kuljin Kinuskin perässä liihotellen mustien siipieni varassa ja päädyimme 1. huoneen ovelle.
Kinuski avasi oven ja kaikki astuivat huoneeseen.
- Oi vitsi te on pinkki, sanon ja katson kinuskiin.
- Älä huoli aion vaihtaa sen kun tulee joku muu 3 kaon huone vapaaksi nimittäin tämä oli ainoa sillä hetkellä.
Nyökkään myöntävästi.
Kinuski pukee Vivienille pörrökaulahuivin ja talvivaatteet ja Elizabeth pukee itse omat ulkovaatteensa. Kinuski auttaa myös minua ulkovaatteissani ja sitten saimme lähteä pulkkamäkeen.
Pulkkamäessä oli jännittävää ja saimme ilmaiset kaakaot ja pullat ystävänpäiväkioskilta jota laitettiin valmiiksi ystävänpäivää varten. Leikin vielä kaoystävieni kanssa lumisotaa ja sitten Kinuski käski minun tulla hänen mukaansa.
Kotona saimme lämpimät pörrö viltit päällemme ja sain sinisen pörröviltin! Leivoimme vielä laskiaspullaa ennen nukkumaanmenoa ja söimmekin pari. Taisin nukahtaa ensimmäisenä, mutta se ei haitannut minua, sillä haluaisin olla seuraavana päivänä hyvällä tuulella enkä väsynyt.

Vastaus:

Ihana tarina pikku Paulin näkökulmasta. Paulin uni paljastaa, mitä sen päässä liikkuu. Hyvä hyvä, Kinuski! Saat 25 LP.

Nimi: nata

03.02.2013 10:29
Luin aamuista sanomalehteä keittiön pöydän äärellä. Kaot eivät olleet heränneet vielä. Käänsin seuraavan aukeaman ja lukitsin silmäni kiinnostavaan otsikkoon. 'Nostalgian uimalan remontti valmis. Uimala aukeaa tänään jälleen klo.11'
Samassa Ansa tupsahti keittiöön.
-Huomenta, hän mumisi. -Onko syötävää?
-Joo, teen pian aamupalaa, vastasin. -Mitä jos menisimme uimahalliin tänään? Remontti on päättynyt.
-Jess, mennään vaan! Onkohan se muuttunut? Ansa innostui.
Tein meille ja Gracelle aamupalaa ja sitten Gracekin heräsi syömään. Kerroimme suunnitelmamme.
-Joo, mennään, Grace sanoi iloisesti. Menin syömisen jälkeen laittamaan uimakamppeet valmiiksi ja kaot laittoivat omansa. Kun uikkarit, pyyhkeet ja uimalasit olivat laukussa, lähdin pukemaan ulkovaatteet. Kävelimme pienen matkan uimalalle.
-Vau, täällä on ihan erilaista! Grace henkäisi, kun astuimme sisään.
-Niin, ja itse uimala varmaan hirveän hieno, vastasin ja menimme pukukopeille. Tulimme pukukopeilta ja tutkimme uudistunutta uimahallia. Uimme ensiksi isossa altaassa, joka oli sopivan matala. Siellä oli paljon kaikenlaisia uimaleluja ja sellaisia. Heittelimme kumista rengasta ja katselimme pieniä vauvakaoja heille tarkoitetussa altaassa.
-"Kylmäallas. Mene jos uskallat!", Ansa luki isosta kyltistä jossa oli nuoli kohti pientä allasta.
-Hyii, inhoan kylmiä altaita, Grace värisi pelkästä ajatuksesta. Sitten nousimme Ansan kanssa altaasta ja kävelimme uhkaavana kohti kylmäallasta. Grace huuteli kauhuissaan. Vesilämpötila oli merkitty yläpuolelle ja se näytti 12 astetta. Tungin varpaani veteen ja nostin sen äkkiä pois. -Hrrrrr.
Otin Ansaa kädestä kiinni ja pulahdimme kylmään veteen. Nousimme samanaikaisesti pois iho kananlihalla ja riensimme kiljuen takaisin lämpöiseen altaaseen.
-No, kaduttaako Grace, että et itse pulahtanut? Kysyin ivallisesti.
-Ei tippaakaan, Grace vastasi lujasti.
Menimme laskemaan isoa liukumäkeä. Laiskimme vuoron perään yhä uudelleen ja uudelleen. Uimme vielä hetken isossa altaassa.
-Lähdetäänkö jo suihkuille? Ehdotin väsyneenä.
-Joo, Ansa mumisi.
Kävimme isossa saunassa kaikki kolme ja menimme suihkun kautta pukukopeille.
-Käydäänkö ostamassa jotain kaupasta? Grace kysyi, kun astuimme ulos uimahallista. -Kuolen pian nälkään.
-No mennään vaan, suostuin ja kävelimme kauppaan.
Kun olimme kotona, tyhjensin kauppatavarat ja söimme.

En ehdi kirjoittamaan enempää. Voit poistaa uimalahinnan eli yhteensä 10 LP.

Vastaus:

hieno tarina touhukkaan päivänne yksityiskohdasta! Hoito sujuu mallikkaasti, jatka samaan malliin! Saat 25 LP.

Nimi: Jansku

02.02.2013 00:01
-Jee on Lauantai ja minulla ei ole koulua!!, huusin.
-Frank ole hiljaa, Marilyn sanoi.
-Noniin hiljaa molemmat haluan nukkua viellä, Rock sanoi.
Nousin ylös, mutta pikkusisko ja pikkuveli jäivät viellä nukkumaan. Tepastelin vessaan aamupesuille niinkuin joka aamu. Hipsuttelin alakertaan katsomaan onko Jansku jo herännyt tai laittanut aamupalan valmiiksi. Alakerrassa oli hämärää ja vähän viileämpää eli Jansku ei ollut viellä noussut lämpöpedistään. Menin hänen huoneeseen herättäään hänet.
-Janskuu herää, sanoin.
-Mhmm.. Huomenta Frank, Jansku sanoi.
-Muut eivät viellä heränneet, sanoin.
-Jaa no tule viereeni viellä minä haluaisin viellä nukkua, Jansku sanoi.
-Eih minua enään väsytä, sanoin.
-No voit mennä tunnin päästä kauppakadulle vaikka jäätelölle jota 20LP kaapista ja siskot mukaan jos he haluavat, Jansku sanoi.
-Kiitos ihanaa Jansku tuon sinullekkin jotain, sanoin.
-Mhhm.. Olen varmaankin jo hereillä kun palaatte, Jansku sanoi.
Menin kaapille hakemaan Janskun lupaamat 20LP. Otin Rockylle ja Marilynille 10LP eli yhteensä 40LP. Kävin herättämässä pikkuiset ja puimme ulkovaatteet päälle. Pian olimme valmiina lähtöön kauppakadulle siskoskatraana.

Kävelimme rivissä käsikynkkää kauppakadulla. Emme osannut päättää minne menimme ensimmäisenä. No päätimme mennä hampurilaiselle ja jäätelölle.
-Hei kolme hampurilaista ja kola kiitos, sanoin.
-Selvä ne maksaa 18LP, myyjä sanoi.
-Ole hyvä, sanoin.
Ojensin naiselle 20LP ja sain 2LP takaisin. Istuimme pöytään odottamaan meidän ruokaamme. Ruoka tuli ja aloimme syömään todella hyvällä ruokahalulla. Söimme aika kauan kunnes oli jälkiruoan aika. Menimme tiskille uudestaan.
-hei 3manteli suklaa jäätelöä, kiitos, sanoin.
-Nytkö on jälkiruoan aika, myyjä sanoi.
-Joo, sanoin.
-Okkei ne maksaisivat 12LP, myyjä sanoi.
-Ole hyvä, sanoin.
Myyjä ojensi meille jäätelöt ja lähdimme punahuuleen katsomaan saisimmeko Janskulle mitään pientä. Ostimme Janskulle kosteusvoiteen josta hän oli eilen puhunut Marilynin kanssa. Lähdimme kotiin Janskun luokse.

Avasin oven.
-No oliko teillä hauskaa?, Jansku kysyi.
-Joo kävimme hampparilla ja ostimme jäätelöt, Rock sanoi.
-Niin ja jäi viellä rahaakin, Marilyn sanoi.
-Mm.. Jansku ostin sinulle tälläisen, Sanoin.
-Oih ihanaa Frank ja te muutkin, Jansku sanoi.
Jansku pussasi meitä kaikkia otsaan ja vei kosteusvoiteen vessaan kaappiinsa. Istuimme sohvalle Janskun mennessä heti kokeilemaan voidetta. Laitoimme meille lastenohjelmat pyörimään joita katselimme aika myöhään.

Vastaus:

Tosi söpö tarina. Frankin näkökulmasta tarina on tosi hieno! Osaat kyllä kirjoittaa ja hoidat hyvin. te olette tosi hyvä nelikko!  Nelikko saa 20 LP.

Nimi: dora

01.02.2013 21:05
Tällä kertaa Doris herätti minut. Hän kertoi että Peggy oli oksentanut sängyn vierelle. Pelästyin kauheasti ja juoksin Pegyn luo.
-Voi ei! Sanoin kun näin mitä oli tapahtunut. Doris puhui totta.
-Huono olo... Peggy vaikeroi.
-Voi raukkaa. Onneksi mun ei tartte mennä tänään kouluun. Doris sanoi.
-No, tuon sinulle vettä ja oksennus ämpärin. Kerroin ja kävin hakemassa ne.
-Saanko kattoa sitä vieterihamsteria? Doris kysyi Pegyltä.
-Okei. Se tippui ängyn alle. Peggy mutisi ja käänsi kylkeä. Doris nosti sen. Itse menin hakemaan aamupalaa ruokalalta. Peggy ei halunnut jäädä yksin, eikä jaksanut kävellä sinne asti ja takaisin. Kaoni jäivät kotiin kahdestaan. Kun tulin kotiin nän Doriksen leikkivän Pegyn kanssa. Olin ottanut vanhan lääkärilaukkuni mukaan silloin kun olin muuttanut tänne. Annoin sen sitten Dorikselle. Nyt Doris leikki lääkäriä ja mittasi Pegyn kuumetta. Minua huvitti. Doris oli Peggyä 3 vuotta vanhempi ja leikki hänen kanssa silti kuin Peggy olisi ollut saman ikäinen. Laitoin aamupalan pöydälle ja istuin sohvalle. Kirjani oli melkein lopussa, joten luin sitä. Hetken päästä Doris tuli kertomaan, että hänellä ja Pegyllä oli nälkä. Annoin heille leivät ja pari pannukakkua. Jossain kello 13:00 kysyin voisinko käydä nopeasti kauppakadulla, jos Doris jäisi vahtimaan Peggyä. Doris soittaisi jos jotain kävisi. Kävin Hedelmäbaarissa ostamassa heille vähän herkkuja.
Doris saa pehmiksen. Peggy päärynälimonadin. Ensin ajattelin ostavani molemmille pehmikset, mutta koska Peggy on kipeä, on parempi ettei hän saa mitään "niin" epäterveellistä. Kävin myös katsomassa Kaomatkoja, koska meinasin lähteä heidän kanssa kesälomalla jonnekkin. Viimeisenä kävin katsomassa apteekissa jospa sieltä löytyisi oksennuslääkettä. Ei löytynyt. Kun tulin kotiin. Doris juoksi salamana luokseni.
-Ostitko meille jotain?
-Jep. Sinä saat pehmiksen ja Peggy saa päärynälimonadin. kerroin ja annoin pehmiksen Dorikselle. Sitten vein limonadin Pegylle.
-Hö, miksi mä en saanut pehmistä? Peggy kysyi.
-Olet kipeä.Herkku ei tekisi mitään hyvää. Doris huomautti samalla kun nuoli pehmistään.
-Doris on oikeassa. Sitten kun olet terve, voimme ostaa sinulle pehmiksen. Sanoin.
-Okei. Peggy vastasi vastahakoisesti. Loppupäivä kului leikkiessä, juttelussa ja kaikessa muussa.

loppu.

Vastaus:

Hieno tarina! Kirjoitat tosi kivasti ja vuorosanat on ihania. Olet hyvä hoitaja. Doriksen ja Peggyn "sisarussuhde" on suloinen. Saat 25 LP.

Nimi: Maiju

01.02.2013 14:56
Jatko tohon hoitarinan loppuselitykseen: Laitoin kappalejaot, mutta tää ei näköjään laittanu niitä

Nimi: Maiju

01.02.2013 14:51
Kävelin kohti ovea, jonka takana olisi uuden kaoni huone. Otin taskusta avaimen ja avasin oven. Huoneesta kurkkasi pieni kao, jonka tunnistin Patiksi. "Moi! Mä oon sun uusi hoitaja, Maiju" Sanoin hymyillen. "Moi, mä oon Patti" Patti sanoi, mutta hieman ujostuneena. Menimme katsomaan telkkaria ja juttelimme kaiken laista. "Mulla on vähän nälkä.." Patti sanoi, kun olimme katselleet vähän aikaa televisiota. "Mä voisin tehdä jotain ruokaa. Käviskö spagetti?" Vastasin. "JOO!" Patti huusi. Kävelin keittiöön ja aloin etsimään tarvikkeita spagetin tekoon.
Myöhemmin, kun olin saanut tehtyä spagetin, kutsuin Patin keittiöön ruokailemaan. Söimme spagettia ja Patti kertoi lempipuuhistaan: "Mä tykkään tosi paljon tanssia ja laulaa." Patti esitti minulle lyhyen laulun ja taputin hänelle, sillä laulu oli ollut todella hyvä. "Voitaisko me leikkiä jotain?" Patti kysyi, kun olimme syöneet. "Joo, mitä haluaisin tehdä?" Kysyin häneltä. "Mennäänkö vaikka puistoon?" Ehdotin ja laitoin astioita tiskikoneeseen. "Joo! Mennään jo" Patti huudahti ja veti minut ovelle. Aloin pukea ja muistutin Pattia: "Muista pukea lämpimästi päällesi, ulkona on nyt tosi kylmä!" Puimme ulkovaatteet päälle ja lähdimme puistoon.
Puistossa rakensimme suuren lumiukon, jolle laitoimme porkkanan nenäksi. Etsimme maasta kiviä ja laitoimme niistä lumiukolle silmät, suun ja napit. Haimme myös luudan, hatun ja kaulaliinan Patin huoneesta. Olimme puistossa iltaan asti.
Kävelimme takaisin huoneeseen ja tein meille iltapalaa. "Oisko nyt aika mennä nukkumaan?" Kysyin Patilta. "Joo, kai.." Patti sanoi silmiään hieroen ja käveli kylpyhuoneeseen pesemään hampaita.
Peittelin Pattia, kun hän sanoi minulle: "Maiju, sä oot tosi kiva hoitaja" "Kiitos, sä oot tosi kiva kao!" Vastasin Patille hymyillen. Peittelin hänet ja halasin häntä. "Hyvää yötä" Sanoin Patille lempeästi. Patti hymyili ja vastasi: "Hyvää yötä". Kävin itsekin pesemässä hampaat ja sen jälkeen menin nukkumaan.

Sori tämä lyhyys, en ehtinyt kirjoittaa pitempää ja anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet!

Vastaus:

heippa! Tarina oli hyvä. Jos haluat käyttää kappalejakoja, niin lyö tyhjä rivi, mutta ei kappalejakoa tarvitse käyttää. Mitään häiritseviä kirjoitusvirheitä en huomannut. Hyvin sä hoidat, tervetuloa Kaohoitola Nostalgiaan!
Tästä tarinasta saat 15 LP.

Nimi: nata

31.01.2013 19:41
(Grace) Heräsin aamulla aikaisin, vatsaani kipristi jännityksestä. Pää ei enää juurikaan tuntunut ja ensimmäinen koulupäiväni koittaa. Ilman tietoa kellosta pinkaisin ylös ja riensin herättämään nataa.
-Ei vielä tarvitse laittaa valmiiksi, nata mumisi sängystä huvittuneena. Menin sitten itse laittamaan itselleni aamupalaa. Minulle oli ostettu oma hieno reppu ja laitoin kynät ihan innoissani sinne. Pian Ansa käveli huoneeseen unisena.
-Ai, tuletko sinäkin jo kouluun? hän kysyi.
-Jep, tulen! Vastasin pirteästi. -Olen jo melkein valmis.
Natakin ilmestyi pian keittiöön ja toivotti meille oikein hyvää koulupäivää. Odotin innoissani näkeväni millaista koulussa sisällä on. Ansa esitti minut kahdelle koulukaverilleen, Audreylle ja Frankille. Lisäksi tutustuin Dorikseen. Vetäisin Ansan sivummalle ja supatin hänen korvaansa -Hei, käykö Ronald tätä koulua?
Ansan ilme synkkeni. Hän syytti usein itseään siitä, että tajusin juhlissa Ronaldin olevan suloinen. En kyllä tiennyt miksi.
-Ei käy! Hän huudahti pikaisesti ja vaivautuneena. Ansa rimpuili irti ja juoksi tunnille.

Tunnit menivät aivan älyttömän nopeasti ja oli melkein jo harmi kävellä kotiin. Tutustuin muutamaan opettajaan. Kuvataiteen opettaja oli mukavin.
-Kotona ollaan! huudahdin astuttuessani ovesta. Nata tuli katsomaan olkkarista.
-No, mites ensimmäinen päivä meni? Jaksatko vielä tänään voimistelutunnille?
-Tutustuin opettajiin, Dorikseen ja... Onko voimistelu tänään? kirkaisin innosta.
-Mälsää, Ansa kommentoi, eikä huomannut mulkaisuani.
Söimme ruokaa ja tein ensimmäisiä äidinkielentehtäviäni. Katselin natan kanssa elokuvaa ja valmistelin itseäni voimistelukurssille. Meille on luvattu opettaa erityisiä notkeustehtäviä. Moikkasin ja lähdin kao-opistolle. Pieni voimisteluryhmämme kokoontui salissa. En ollut hirveän notkea, mutta venyttely tekee kuulemma mestarin. Musiikin tahtiin voimistelu on superkivaa! Join ja lähdin sitten kävelemään pois opistolta.
Kun pääsin kotiin, en nähnyt ketään. Huhuilin Ansaa ja nataa, mutta kumpaakaan ei näkynyt. He olivat lähteneet johonkin. Istuin keppinä sängyllä ja odotin muiden paluuta. Ovi aukesi pian ja Ansa ryntäsi sisään.
-Me jouduimme käymään Nostalgian aulassa. Siellä soi palohälytin ja se kuului tänne, Ansa selitti.
-Hui, paloiko siellä?
-Ei, nata vastasi tultuaan ovelle. -Miten kurssilla meni?
Näytin heille liikkeen, jonka opein tunnilla. Ja myös koko voimistelusarjan. Aloimme sitten valmistelemaan nukkumaan.

Anteeksi tarinasta taisi tulla tylsä:/

Vastaus:

Ei, nata, tämä ei ollut yhtään tylsä! Tosi hienosti oivallettu tuo Gracen ja Ansan Ronald-jupakka.  Hyvä tarina taas kerran. Saat 25 LP.

Nimi: Jansku

31.01.2013 00:15
Huoomh.. Myhäilin ja murisin peittoni alla. Kurkistin sen alta, mutta vieressäni oli vain Rock. Frank oli ilmeisesti mennyt jo kouluun. Herätin Rockin ja menimme alakertaan herättämään Janskua.
-Huomenta Jansku!, sanoin.
-Hmmää.. Huomenta, Jansku vastasi.
-Frank on mennyt jo kouluun, Rock sanoi.
-Aijaa haluatteko aamupalaa?, Jansku kysyi.
-Joo minä haluan muroja, sanoin.
-Minä haluan leipää, Rock sanoi.
Menimme keittiöön Janskun laahustaessa perässä. Kahvinkeitin alkoi tuoksumaan ja äänehtimään kuten aamuisin tavallisestikkin. Istuimme pöytään odottamaan aamupalaamme. Jansku antoi meille ruuan ja itse otti kupin kahvia.
-Mitä Jansku tänään tehdään?, kysyin.
-Hmm.. No ajattelin olla kotona, Jansku sanoi.
-Joo käy sekin, sanoin.
-Kiitos Jansku, Rock sanoi.
-Olehyvä, Jansku sanoi.
Jäimme alakertaan aamupalalle Rockin juostessa yläkertaan leikkimään merirosvoilla.
-Voinko mennä tekemään lumityöt?, kysyin.
-Voi pikku Marilyn tietenkin saat sitä ei edes tarvitse kysyä, Jansku sanoi.
-Aijaa okei, sanoin.
Söin aamupalan loppuun nopeasti ja vein astiat tiskiin. Kävin vessassa ennen ulosmenoa. Puin ulkovaatteet päälle ja avasin oven. Kasvoilleni puhalsi ihanan hento ja raikas aamuntuoksuinen tuuli.

Otin lumikolan käsiini ja aloin kolaamaan lunta. Huomasin lumen olevan aika paksua, joten siitä voisi tehdä vaikkapa lumiukon tai jotain muuta. Kolasin ison kasan keskelle pihaa ja menin käymään sisällä.
-Rock haluatko tulla ulos?, kysyin.
-Joo voin tulla, Rock vastasi.
-Okei odotan sinua pihassa, sanoin.
Menin jälleen ulos. Aloin muotoilemaan isosta möykystä lumihevosta ja hetkenpäästä Rock tuli ulos. Rakensimme yhdessä oiken hienon lumikökkäreen jonka piti muistuttaa hevosta. Ratsastimme sillä ja leikimme, että se olisi ollut oikea. Juoksimme takapihalle tekemään lumienkeleitä paljon.
-Marilyn ja Rock tulkaahan sisään Frank tulee myös kohta, Jansku sanoi.
-Joojoo me tullaan ihan kohta, sanoin.
Leikimme viellä pikkuhetken kieriskellen lumessa ja juuri kun menimme sisään Frank tuli takaisin kotiin. Menimme sisään kaikki.

Riisuimme ulkovaatteet ja menimme keittiöön Janskun luokse joka laittoi parhaillaan päivällistä...

JATKUU....

Vastaus:

"-Voinko mennä tekemään lumityöt?, kysyin.
-Voi pikku Marilyn tietenkin saat sitä ei edes tarvitse kysyä, Jansku sanoi.
-Aijaa okei, sanoin."

Haha, ihana kohta kaikessä yksinkertaisuudessaan. Kiva arkinen tarina, hyvään hoitoon ja hyvään stooriin ei tarvita ihmeempiä. Palkitsen sinut 30 LP:llä.

Nimi: dora

27.01.2013 12:05
Apteekista tultuani kävelin Pegyn huoneeseen. Lääkäri oli mittaamassa kuumetta, ja mittari näytti 39,4.
-Peggy on kunnossa. vain kuumetta. olisi parasta, että lähtisitte taxilla kotiin, jotta Pegyn ei tarvitsisi olla ulkona. Lääkäri kertoi.
-Voimmeko lähteä jo? Kysyin.
-Voitte. Lääkäri vastasi. Nostin Pegyn syliini ja soitin aulassa taxin. Sitten juoksin ulkoeteiseen, ja odottelin siellä kunnes taxi tuli. Nousin kyytiin ja pyysin kuskia ajamaan nostalgian pihaan.

olimme nopeasti perillä. Astuin ulos, kiitin kyydistä ja juoksin sisälle. aulasta seuraavaan kerrokseen, huoneeseemme. Doris oli tullut jo koulusta.
-Hei Dora ja Peggy! Doris tervehti ja tuli luoksemme.
-Mitä Pegylle on käynyt?
-Hän sairastui, kun olimme kauppakadulla.
-Jaa jaa. Miksi te siellä kauppakadulla olitte?
-Kävimme ostamassa Pegylle tervetuliais lahjan.
-Ostitteko te minullekkin jotain?
-Jep. Näet lahjasi kohta.
Vein Pegyn sänkyyn ja hain sitten kassini ovelta.Kaivoin laavalampun esille.
-Wau! Doris sanoi ja nosti laavalampun käsiinsä. -Hieno!
-Arvasin, että pitäisit.
-Kiitti Dora! Doris hihkaisi ja meni koittamaan sitä vessaan. Ainoaan paikkaan missä ei ole ikkunoita. Vein vieterihamsterin Pegylle ja annoin hänelle myös lääkettä.
-Onko jo parempi olo? Kysyin Pegyltä.
-On. Kiitos Dora.
-Hyvä. Nousin sängyn laidalta. ja menin lukemaan kirjaa. jälleen kerran.

Loppu... Tää jatko oli nyt vähän lyhyempi. Jos ei haittaa?

Vastaus:

Hei dora! Ei haittaa "lyhyys", minusta tämä oli hyvänpituinen. Ja muutenkin hyvä tarina, koska hoidat kaojasi niin hyvin!  Selkeästi kirjoitettu. Kiva, että Peggyllä ei ollut mitään tuon vakavampaa ja ostat tavaroita hoidokeillesi. Saat 20 LP.

Nimi: dora

26.01.2013 12:33
Peggy herätti minut.
-Dora! Saanko mäkin mennä kouluun?
-Valitettavasti en ole ilmoittanut sinua.Muuten voisit mennä. Vastasin Pegylle, joka harmistui uutisesta aikalailla.
-Höh. Mä kun olisin niin halunnut mennä. Peggy sanoi ja hyppäsi sängyltä. Nousin ja vaihdoin vaatteet. Doris oli juuri lähdössä.
-Heippa Dora! Heippa Peggy! Doris sanoi ja paukautti oven kiinni.
-Miks me ei syödä aamupalaa? Peggy kysyi hetken päästä.
-Tänään ruokalassa on lettuja. Ajattelin, että lähtisimme sinne. Kerroin Pegylle.
-Lettuja? Ruokala?? Mitä sinä oikein höpiset? Peggy kysyi ja hyppäsi viereeni sohvalle.
-Niin, et tiennytkään. Nostalgiassa on ruokala, jossa hoitajat ja kaot voivat syödä ilmaiseksi. Kerroin Pegylle.
-Jaa... No, miks me ei sitten mennä jo? Peggy kyseli.
-Koska ruokala aukeaa vasta yhdeksältä. Odota vielä vartti. Kerroin ja jatkoin lukemista.
-Okei. Mä meen leikkimään. Peggy sanoi ja meni leikkimään. Vartin päästä lähdimme. Peggy juoksi edellä. Ruokalassa oli melkein täyttä, mutta löysimme vapaan pöydän.
-No, mitä me tänään tehdään? Peggy kysyi minulta.
-Ajattelin, että menisimme ostamaan kauppakadulta sinulle tervetuliaislahjan. Ehdotin.
-Joo!! Peggy hihkaisi. Pian olimme valmiit ja lähdimme kauppakadulle.


Kauppakadulla ei ollut tungosta. Onneksi. Vain muutamat Hoitajat kavelivät kaojensa kanssa kaduilla ja kävivät välillä jossain puodissa.
-Katso Dora! Mennään tuonne! Peggy huusi ja lähti juoksemaan kirpputoria kohti. Kaikki kääntyivät tuijottamaan minua. Juoksin Pegyn perään enkä välittänyt tuijottajista. Kirpputorilla ei ollut melkein ketään. Menimme leluosastolle. Peggy halusi Vieterihamsterin, ja ostimme Dorikselle Laavalampun. Kun olimme matkalla kotiin, ohitimme sairaalan. Peggy ei jaksanut enää kävellä, joten nostin sen syliini.
-Paha olo... Peggy sanoi.
-Mitä? Oletko tulossa kipeäksi.
-Pyörryttää...Peggy mutisi. säikähdin. Vaihdoin suuntaa, ja juoksin sairaalaan. Peggy oli yleensä positiivinen eikä melkein koskaan alkanut yht`äkkiä valittamaan pahasta olosta. Avasin oven. Odotushuoneessa ei ollut kuin kaksi hoitajaa, ja yksi kao. kävin istumaan.
-Hyvää päivää. Miten voin auttaa? eräs sairaalanhoitaja kysyi minulta.
-Peggy sairastui yht`äkkiä, johonkin. Varmaan kuumeeseen. Kerroin. Ulkona oli alkanut tuiskuttaa.
-Vai niin. Käyn kysymässä kassalta, onko huoneita vapaana. Tule mukaan. hoitaja sanoi vakavasti ja lähti kassalle päin. seurasin häntä. sairaalanhoitaja jutteli jotain kassalla olevan tädin kanssa, ja kääntyi sitten minun puoleeni.
-Vie Peggy huoneeseen 5. Siellä lääkäri tutkii hänet. Voitte odottaa huoneessa. Käykää silti ostamassa kuumetta alentavaa lääkettä, samalla kun odotatte tutkimusten tulosta. Hän kehotti. Vein pegyn huoneeseen ja kävin sitten ostamassa lääkkeen.

jatkuu...

Vastaus:

Toimiva, arkinen, selkeä, hyvä tarina. Kaosi saavat hyvää hoitoa jeij! Rahaa tulee 25 LP.

Nimi: Jansku

22.01.2013 15:25
M´mm.. Aamu oli viileä, mutta aurinko oli nousemassa. Avasin verhot ja lumi kimmalsi ihanasti. Menin keittiöön laittamaan aamupalaa. Painoin radion päälle ja kahvi oli kiehumassa. Kiipesin rappuset yläkertaan pikkuisten kaojeni luokse.
-Huomenta pikkuiset kullannuppuni, sanoin.
-Huomenta Jansku, Marilyn vastasi.
-Täällä on liian valoisaa, Frank sanoi.
-Noniin tulkaapas aamupalalle myös sinä Rock, sanoin.
Menin alakertaan kaot perässäni. Kahvi oli valmista ja leivät olivat valmistuneet leipägrillissä. Istuimme pöydänääreen kaakaoiden ja kahvin kera.
-Mitä tänään olisi mielessä?, kysyin.
-Hmm.. No mennäänkö vaikka kauppakadulle?, Frank kysyi.
-No ei tänään, Marilyn sanoi.
-Mennään uimaan, Rock ehdotti.
-Voisimme mennä puistoon?, ehdotin.
-Mä meen ainaki meidän luokkalaiselle kylään tänään, Rock sanoi.
-ja mä meen Ninnille sille tytölle jonka näin sillon puistossa, Rock sanoi.
-Jaaha no jäätkö sinä Marilyn minun kanssani?, kysyin.
-No joo jäädään vaan, Marilyn sanoi.
Vähän ajan päästä Frank ja Rock lähtivät kavereidensa luokse, mutta me jäimme kotiin. Siivosin keittiön ja tiskasin. Marilyn oli mennyt yläkertaan leikkimään vieteri prinsessalla. Kiipesin ylös.
-Haluaisitko, että mennään uimahalliin tänään ja ostetaan sieltä sinulle uimapuku?, kysyin.
-Joo! Voidaanko ostaa vaaleanpunainen?, Marilyn kysyi.
-Minun puolesta voidaan, sanoin.
-No koska mennään?, Marilyn kysyi.
-Pakkaan tavarat niin mennään, sanoi.
Laitoin meille eväitä vähän ja muutkin uimatavarat. Tunnin päästä olimme jo valmiina lähtöön. Jätin viellä pojille lapun jos he tulevat ennen meitä.

Avasin uimahallin sisäänpääsy oven ja menin lipputiskille.
-Päivää 1kao ja 1hoitaja kiitos, sanoin.
-Päivää okei selvä se olisi 5LP kiitos, myyjä sanoi.
-Ole hyvä, sanoin.
-Kiitos hauskaa uimista!, myyjä toivotti.
Kävimme ostamassa Marilynille sen uuden uimapuvun jonka lupasin.
Vaihdoimme uimapuvut päällemme ja menimme altaille. Marilyn hyppäsi heti ensimmäisenä uimaan ja menin perässä. Heittelimme palloa.
-Jansku ota koppi, Marilyn huusi.
-No anna tulla vaan!, vastasin.
-Haahaa et saanut kiinni, Marilyn nauroi.
-Odoppas vain, nauroin.
Menimme uimalla littaa ja se oli kyllä hauskaa. Kävimme saunomassa välillä vähän lämpöä. Samalla nappasimme suuhumme vähän evästä. Uidessa tulee kyllä nälkä. Menimme viellä hetkeksi
uimaan ja sen jälkeen valmistauduimme kotiin lähtöön.

Vähennä maksu kiitos(:


Vastaus:

Jees, teillä oli kiva arkinen päivä. Mietin vähän, voiko kaopoikia jättää "oman onnensa nojaan", mutta kaipa Rockin ja Frankin kavereillakin on hoitajat jossain.  Te saitte viettää tyttöjen päivää kahdestaan. Vuorosanat on kunnossa ja kirjoittamisesi on selkeää. saat 25 LP, mutta vähennän siitä sen 5 LP uimalamaksua.

Nimi: Angel

21.01.2013 14:42
Jatkoa edelliselle tarinalle:

Illan pimetessä istuin suuren tammen varjoon. Oli jo myöhä, eikä Olavista kuulunut vieläkään mitään.
"Olavi...! Olaviiii!"
Nousin taas ylös ja jatkoin matkaa metsän siimekseen. Työnnyin läpi puiden oksien ja väistelin lehtiä. En ollut koskaan nähnyt niin suurta metsää Nostalgiassa...
Äkkiä alkoi kuulua musiikkia. Hiljaista, mystistä musiikkia. Seurasin väristen ääntä. Kumarruin viimeisen valtavan lehden alta. Pienellä aukiolla makasi lasipallo, jossa pyörteili ainetta, joka ei ollut sen paremmin vettä eikä ilmaa.
Nostin pallon hitaasti ylös, ja tarkastelin sitä. Äkkiä musiikki lakkasi. Ilman täytti äkkiä kova huuto.
"ÄÄLIÖ!! EN TAHDO ETTÄ SINÄ -"
Pallo putosi kädestäni. Seisoin vain ja tuijotin pelästyneenä palloa, joka nyt osui maahan ja särkyi.

Äkkiä Olavi ryömi esiin pensaista. Unohdin pallon saman tien ja juoksin Olavia kohti. Kaappasin sen syliini ja puristin.
"Missä oikein olet ollut!?"
"Mitä? Pelkkä jekku", Olavi sanoi.
"Jekku?"
"Niin."
"Entäs ne sudet, ja..."
"Pelottelin vain! Ei täällä susia ole. MINÄ tein ne äänet. Juoksin täysillä pensaikon poikki tänne."
Olavi virnisti ja katseli minua odottaen.
"Mitä oikein yritit!?"
"Säikyttää sinut."
"TYPERYS!" huusin. En voinut sille mitään. - "MINÄ OLEN ETSINYT SINUA KAIKKIALTA, JA SINÄ VAIN PELLEILET! OLEN SAANUT TARPEEKSENI!"
Olavi tuijotti minua. Lopulta se huusi takaisin:
"Sinä et ymmärrä mitään! Se oli VITSI!"
"OLET INHOTTAVA!"
"ÄÄLIÖ! EN TAHDO ETTÄ OLET HOITAJANI!"

Hiljenin. Pallo. Outo pallo, joka nyt makasi pirstoina maassa. Juuri samat sanat kuin Olavi oli juuri äsken sanonut. Mitä oikein oli tapahtumassa? Ennen kuin tajusin sanoa mitään, Olavi oli kääntynyt ja marssinut pois. Jäin seisomaan paikoilleni ja tuijottamaan palloa.

Jatkuu...

Vastaus:

Oho, raastava jännityskertomus. Mitä lieneekään tulevan...
Saat 15 LP.
Tarinasi kaipaavat hieman selkeytää.

Nimi: Angel

20.01.2013 17:14
Lauantaina heräsin aikaisin. En olisi millään jaksanut nousta, joten vedin peiton paremmin päälleni ja jatkoin unia.
En kuitenkaan voinut nukkua. Jokin piti outoa, rapisevaa ääntä.
"Olavi?" mumisin. - "Olavi? Ole hiljaa..."
Ääni voimistui.
"Olavi! Ole hiljaa!"
Jostain kuului kolahdus ja kuulin Olavin äänen:
"Mitä sinä oikein meuhkaat!? En voi nukkua kun huudat, että lopeta."
Avasin silmäni ja heitin peiton pois pääni päältä. Olavi katsoi minua unisena.
"Etkö se ollut sinä?" kysyin.
"Olin, mikäli tarkoitat nukkumista ja sitä että joku herätetään unesta, jossa on susi..."
"Susi?" kysyin.
"Niin, mitä siitä?"
"Ei mitään. Jaha... Noh, et siis pitänyt sitä outoa ääntä?"
"En tasan. Miksi pitäisin?"
"En minä tiedä. Etkö sinä kuullut sitä?"
Olavi pyöräytti silmiään ja meni pois. Istuin sängylle. Vähän ajan päästä menin sen seuraksi keittiöön.
Olavi ahmi aamupalaa pöydän ääressä. Se ei huomannut minua ja hätkähti kun istuin sen viereen.
"Mihä?" se kysyi suu täynnä.
"Ei mitään. Otan syötävää", vastasin.
"Vai niin. Mennäänkö tänään uimaan?"
"Hmm... Kai me voimme mennä. Kun olet valmis."

Pian lähdimme ulos. Olavi pomppi edellä kailottaen "Uimaan! Uimaan!" ja minä tulin perässä. Olavi katsahti minuun ja jatkoi matkaa.
"Osaatko uida kaoa? Et varmaan! Sitä uidaan nääiiinn... Ouh!"
Olavi oli lentänyt pusikkoon ja kadonnut näkyvistä.
"Höpsö!" sanoin ja yritin kaivaa Olavia pusikosta. - "Tule, mennään nyt!"
Mitään ei tapahtunut.
"Olavi! Tule nyt", sanoin kovempaa. Katselin ympärilleni.
"Olavi! Tämä ei ole enää hauskaa. Tule, men-"
"APUAAAHHH!"
Pomppasin pystyyn. Olavi ääni oli kuulunut jotain kaukaa - hyvin kaukaa. Se ei olisi voinut ehtiä niin kauaksi.
"OLAVI!" huusin. "Tule takaisin!"
Lähdin juoksemaan suuntaan, josta Olavin ääni oli kuulunut. *Olavi pelleilee taas... Se vain huijaa ja pelottelee tahallaan. Ei mitään hätää*, hoin itselleni.
Mutta Olavi ei hypännyt esiin ja nauranut minulle. Siitä ei kuulunut mitään.
Äkkiä kuulin jostain ulvontaa. Susia?
Olavi oli nähnyt unta susista... Ja nyt kuului ulvontaa...
Värisin. Jotain oli tapahtumassa. Jotain, mistä en vain saanut selkoa. Mitä jos Olaville oli todella sattunut jotain?

Jatkuu...

Vastaus:

Ihan kelpo tarina, josta saat 20 LP.
Hoidat Olavia hyvin, kiva, että tulit Kaohoitola Nostalgiaan.

Nimi: nata

20.01.2013 10:42
Heräsin sunnuntaiaamuna melko aikaisin ja kävelin keittiöön. Ajattelin että tytöt varmaan nukkuvat vielä, mutta Grace olikin hereillä. Grace istui keittiön pöydän äärellä ja näytti kamalannmasentuneelta.
-Grace, mikä hätänä? Kysyin huolestuneena.
-Päätä jomottaa, en saanut nukuttua juuri ollenkaan.
-Voi ei! Sinähän kaatusit silloin luistelujäällä!, muistin nopeasti. -Mistäpäin sattuu?
Koitin Gracen niskaa ja tunsin siellä pienen möhkyrän. -Grace! Siellä on kuhmu. Lähdetään käymään nostalgian sairaalassa. Sen pitäisi aueta kahdeksalta. Haluatko syödä?
-En, ei ole nälkä, Grace vastasi apeana.
Kun olin pukenut ja syönyt vähän, Ansa käveli keittiöön.
-Hei, oletteko menossa johonkin ilman minua? Ansa tokaisi.
-Voit tulla mukaankin, Gracen täytyy lähteä sairaalaan näyttämään päätään, selitin kiireesti.
-Jaa, jään tänne. Toivottavasti sinulle Graksu ei tehdä mitään pelottavaa.

Hetken kuluttua kävelimme kovassa pakkasessa kohti sairaalaa. Onneksi sinne ei ollut kovin pitkä matka. Sairaalarakennus oli iso ja valkoinen ja se näytti jo hyvin eloisalta vaikka oli aikainen aamu.
-Huih, enkai joudu mihinkään leikkaukseen?
-No et varmasti, rauhoittelin astuessamme sisälle. Meitä tultiin heti palvelemaan, vaikka vastaanotolla oli muutakin porukkaa.
-Hei! Gracella on päässä kuhmura, kun hän kaatusi luistimilla, kerroin ystävälliselle henkilökunnalle.
-Okei, vuoronne alkaa kymmenen minuutin kuluttua.
Pääsimmekin heti seuraavana tarkastustiloihin, missä meidät otti vastaan iloinen lääkäri. Grace oli ihan hiljaa, kun hänen päätään koitettiin.
-Ei ole hirveän vakavaa. Annan teille kuitenkin särkylääkereseptin. Voitte käydä ostamassa sitä apteekista. Pikaista paranemista Gracelle! Lääkäri toivotti ja saimme lähteä.
-No, eihän se hirveää ollut, naurahdin ulkona. -Mennään nyt apteekkiin.

Istumme apteekista lääkkeen ja lähdimme kotiin. Lääkettä saa ottaa kolme kertaa päivässä pienen tabletin. Grace otti sitten kotona yhden tabletin. Kerroimme uteliaalle Ansalle vastaanotosta ja lääkäreistä.
-Ja Gracen ei tarvitse mennä kouluun huomenna, sillä hän ei saa liikkua liikaa, se voi olla huonoa päälle, kerroin.
Katselimme eilisillan putousta ja se virkistikin kummasti. Nauroimme tikahtuaksemme ihan tyhmillekkin jutuille. Sitten alkoi kina sketsihahmojen hauskuusjärjestyksestä...

Anteeksi en ehdi kirjoittamaan sen enempää, tuli vähän huono ja lyhyt tarina.

Vastaus:

Tämä oli aika hyvä tarina hei!
Hyvä, että toimit oikein: kun kaollesi sattuu jotain, viet hänet lääkäriin ja ostat lääkettä reseptillä. Hyvä hyvä!
Minäkin tykkään Putouksesta!
Saat 20 LP.

Nimi: ♣Clover

18.01.2013 15:56
Tarinani viimeinen osa kiitos sinulle kun olet jaksanut lukea nämä.

Juoksin yhdessä Gracen kanssa aukiolle, juoksimme niin lujaa kun pääsimme. Ja sitten. Saavuimme sinne aukiolle ja näimme sen. Näimme Audreyn seisomassa puun vieressä ja itkevän. Näimme myös kuinka hänen "ensirakkautensa" oli kävelemässä pois päin jonkun toisen tytön kanssa.

-Audrey!!!
-Armi?, mi-mitä sinä täällä teet???
-Tulin pelastamaan sinut, sydänsurultasi mutta en näköjään kerennyt, anna anteeksi.
-Mu-mutta mi-miten tiesit???!!!
-Tieasin vain.
-Ja se ei mitenkään ole sinun syysi Armi.
-/ kiitos Audrey.

(Reneemei!!!)
*Grace?! mitä ihmettä sinä täällä teet!!!*
(Tulin estämään sinua jotta et tee elämäsi virhettä!)
*MITÄ OIKEN HÖPISET!!!!?????*
(Emerald ystäväiseni, muistatko minut?)
"Grace, siitähän on jo, 4 vuotta?!"
(niin, tuskaiset 4 vuotta kun lähdit ja et tullut koskaan takaisin vaikka lupasit.)
"älä jaksa muistella vanhoja"
(Ai sitä että murrat niin monen tytön sydämmen, niin kuin minun ja ystävieni)
*Mistä hän puhuu Emerald?*
"Älä usko häntä Renee"
*Uskomas, koska itsekkin tiesin. lähde ja katoa Nostalgias IÄKSI.

Kun saimme asioita järjestykseen ja pystyimme ajattelemaan selkeästi niin silloin kerroin Audreylle unestani. Unessani näin kuinka Audreyn piti mennä aukiolle Emeraldia tapaamaan ja hän huomaakin tämän toisen tytön kanssa, Audrey huutaa EI ja alkaa itkemään sillä Emerald ei kuuntele tai osoita mitään tunteita Audreyta kohtaan vaan lähtee kylmästi pois. Painajaiseni li siitä pelottava koska se saututti minulle tärkeää hemkilöä, ja sitä en voi sallia. Kun vihdoin kaikki oli hyvin ja Emerald hävinnyt lähdimme kaikki kotiin. Renemei asuu Nostalgian rajalla ja lähti sinne suuntaan ja minä, Audrey sekä Grace lähdimme omia kotiamme kohti. Matkalla soitin Cloverille ja kerroin totuuden. Kotona saimme vähän kuulla kunniamme mutta Clover oli silti vähän siitöä iloinen että pidämme toisitamme huolta. Kun olin matkalla kotiin kipaisin kaupassa ja ostin Taunolle Junaradan ja nalle-pehmon. Tety ilahtui niin että sanoi että minä saan huomenna yllätyksen. Mitähän se olisi. Tety on niin huomaavainen. Mutta kaikki kääntyi parhain päin ja... niin...

Kiitos tästä ja toivottavasti pidit Kiitos jatkamme sitten uusissa tarinoissa matkaamme.

Vastaus:

Jaa... no ihan kiva
Saat 20 LP.

Nimi: ♣Clover

18.01.2013 09:22
Ilta alkoi jo hämärtää. Ilma kylmeni ja viileä talvi viima puhalsi kasvoilleni.

*Mitähän siellä tosiaan olisi?,hmmm...*
(Hei Armi!!!)
-hmm? Ai hei grace mitäs sinä täällä tepastelet?
(no tämä voikuulostaa vähän hullulta mutta kun on sellainen painajainen.
-MITÄ!!???, niin minullakin. painajaisessani olen metsän aukiolla.
(niin minäkin aivan Nostalgian rajalla.
-Mennäänkö yhdessä selvittämään, mitä siellä on?
(joo ja se kirkaisu.)¨
-joo!

Tapasin Gracen matkalla ja hän kertoi että oli kanssa nähnyt samaa painajaista, mutta hän oli nähnyt enemmän tai sitten vain muistaa sitä enemmän. Hän oli nähnyt Audreyn unessaan. Olin aivan ihmeissäni siitä?

-Tuolla se sitten on. Oletko valmis Grace
(no... en mutta mennään)
-oletko varma?
(varmempi kuin... possu)
-vai että possu... mutta mennään.

Menimme metsään, kuulimme pöllöjen huhuiliua ja puiden kahinaa sekä lumen rapinan jonka päällä kävelimme. Sitten vain kävelimme aina vain syvemmälle ja syvemmälle ja syvemmälle. Sitten ilma alkoi sumentua.

-Grace missä olet?!
...
-Grace?
...
-Haloo? onko siellä ketään, kuka vain!!!
...
-APUAA!!!

*Kirkaisu* *Ja avun huutoja* *myös vaimeaa itkua*

-Ei ei voi olla, nyt se tapahtui, minun uneni.!!!? Nyt muistan sen. VOI EI AUDREY!!!!

(Täällä Armi, tule tänne!!!)
-Luojalle kiitos Grace, minne hävisit?
(Hukkasin sinutkin sumussa, kuulitko sen)
-Kuulin, pelottavaa mutta meidän on mentävä.
(niin on muistan sen koko unen ja miten siinä kävi)
-Niin minäkin nyt on kiire.

Lähdimme juoksemaan Aukiota kohti, olimme molemmat kauhuisamme sekä pelokkaitta. Kun juoksimme jääkylmä tuuli piiiskasi naamojamme, me molemmat toivoimme että ei olisi liian myöhäistä.
Voi kumpa ehtisimme ajoissa. ODATA AUDREY ME TULEMME!!! LUPAAMME ETTÄ PELASTAMME SINUT, EMME TIEDÄ MITEN MUTTA TEEMME SEN.

jatkuu. (ja tunnelma tiivistyy)

Vastaus:

Tunnelma varmasti tiivistyy, mutta ei minulle. En ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. kirjoittaisitko selkeämmin? Saat kuitenkin nyt 15 LP.

Nimi: nata

17.01.2013 20:33
Häiritsee ehkä, että kirjoitan kokoajan Ansan näkökulmasta, mutta tämä tarina vielä tulee, kun paljastuu ehkä Ansan ihastus. Anteeksi muuten jos en saisi keksiä juhlia, mutta ajattelin ettei se mitään haittaisi?

Tanssahtelin kotiin koulusta. Ei sillä, että olisin innoissani äikän esseestä, mutta tänään menemme nostalgian pitämiin juhliin. Minullehhan tuli pari päivää sitten suunnitelma, jonka toteutan lemmenjuoman avulla tänään.
-Hei, Grace ja nata! Hihkaisin astuessani sisään.
-Heippa! Ehdit tekemään läksyt, ja sitten varmaan täytyy valmistautua juhliin, nata mietti kiireisenä. Tein nopeasti läksyjä unelmoiden samalla juhlista. Matikka, englanti, historia, ääh! Laitoin kirjat reppuun huomista varten ja kaivoin tyynyn alta pienen, sydänkuvioisen pullon. Vau, olen superonnellinen kun vain saan olla Danin kanssa! Hän on niin… Kiehtova. Samassa Grace tupsahti paikalle.
-Hei Ansa, mitä teet? Mitä sinulla on siinä?, Grace kurkotti katsomaan pulloa.
-No, kai voin kertoa sinulle, se on niin mahtava juttu! vastasin ja kerroin kaiken tosi pitkästi. Danista ja juomasta..
-Vauu, Grace henkäisi. –Miten oletkaan noin mahtava suunnittelemaan?
-Noniin, valmistautukaas juhliin! nata huudahti iloisesti. Laitoin lemmenjuoman pieneen laukkuuni ja laitoin sitten kaulaani hienon kaulakorun.
Nata otti mukaan niitä hänen kuuluisia uunivoileipiään, sillä hänen mielestään täytyy aina tuoda jotain mukavaa. Grace katsoi minua häämmillään. Hän selkeästi ihmetteli, miksen kertonut natalle aikomuksistani. No, pian kävelimme juhlarakennusta kohti ja menimme teatteri tuulimyllyn ohi. Pidän siitä paikasta, sillä harjoittelemme siellä uutta näytelmää näytelmäkerhosta. Kun olimme perillä, astuimme juhlasaliin jossa oli muutama kao ja hoitajat. Pöydällä oli laseissa mehua ja meitä kehotettiin ottamaan sellaiset. Otimme Gracen ja natan kanssa päärynämehulasit ja menimme moikkaamaan muita. Tutkein ympärilleni etsien katseellani häntä, kenet haluaisin nähdä. Danin. Petyin syvästi kun söpöä pikkukaoa ei näkynytkään. Juttelin koulukavereiden kanssa, kylläkin hieman hajamielisesti. Koitin vähän väliä, että pieni pullo tuntui laukussani. Grace tuntui himoitsevan mehua, vaikka kukaan ei juonut sitä vielä. Mehua saisi ilmeisesti ottaa vasta, kun joku pitäisi puheen.
Ei kestänyt kauan kun Dan saapui sisään. –Jeee, huokaisin, en tarkoituksella ääneen. Punastuin, kun huomasin natan katsovan minua hämmästyneenä. Sitten Dan otti hienostuneesti lasin. Mahtavaa! Istuimme paikoillemme, johon oli laitettu jokaiselle nimilaput. Olin natan ja Gracen välissä ja Gracen vieressä oli Danin paikka. Olin vähän pettynyt, etten päässyt Danin viereen…
-Hei, kuulitko? nata tokaisi. –Menen käymään vessassa Gracen kanssa, odotatko tässä?
-Öö, juu, vastasin pikaisesti. Grace vinkkasi minulle silmää. Hymyilin kiitollisena. Hyvä Gracen, istuin pöydässämme yksin. Dan oli tuonut paikalleen mehulasin. Nousin varovasti ja nappasin lemmenjuoman laukusta. Avasin korkin muilta piilossa ja lorautin nopeasti ja huomaamattomasti lemmenjuomaa mehuun kunnolla. Pinta nousi hieman lasissa, mutta väri ei vaihtunut. Istuin takaisin paikalleni ja odotin siinä niin kauan, että muut palasivat vessasta.
-Hupsista! Grace huudahti kovaan ääneen ja hänen kasvoilleen levisi puna. Sitten huomasin, mitä oli tapahtunut. Grace oli vahingossa tönäissyt laseja ja Danin lasista loiskahti hieman. Grace kääntyi häpeissään ja meni kauemmas, kun nata säntäsi kuivaamaan pöytää.
-Ei hätää Grace. Mitään ei kaatunut, nata sanoi iloisesti ja Gracekin naurahti. Nata laittoi nopeasti sekaantuneet lasit paikoilleen ja huomasin kauhukseni, että Danin mehulasi siirrettiin Gracelle. Olin juuri ilmoittamassa, että lasit sekosivat, kun muut tulivat pöydän ääreen.
-Nyt pidetään kai tilaisuus, joku ilmoitti. Istuin paikallani vaiti, kun söpö Dankin istui tuoliinsa. Tärisin kauhusta, enkä kuunnellut kun edessä pidettiin puhetta. Pian ”nostettiin malja” eli kohotimme mehulasit ja hörppäsimme. Katsoin tarkkaan, kun Grace hörppi lasistaan ja puheensorina alkoi taas. Samassa Ronald kurottui pöydän yli.
-Hei, minun pieni pomppupalloni katosi! Näkikö kukaan sitä? Hän kysyi vaativasti. Grace oli pelottavan pitkän tovin hiljaa ja sitten hän käänsi päänsä punastuneena. Säikähdin tilannetta ja vastasin nopeasti. –Öö, ei ole näkynyt.

Myöhemmin palasimme kakunsyönnin jälkeen kotiin. Grace oli hiljaa ja nata yritti höpöttää kaikenlaista. Kun menimme nukkumaanpäin, aloin huolestua.
-Mikä on Graksu? Kysyin hiljaa.
-Hih, tajusin vain juhlissa mahtavan jutun, Grace hihitti.
-Minkä?
-Tajusin, että Ronald on supersöpö!
Olin pyörtymäisilläni, kuullessani tuon. Olin munannut täysin! Painoin pään tyynyyn ja koitin olla miettimättä sekaantuneita laseja, lemmenjuomaa Gracen lasissa…

Vastaus:

Hihhih, tosi viihdyttävä tarina! Ei mitään "leikimme puistossa" -juonta, vaan ihan toimiva juoni vaikka fantasiakirjoihin
hauskasta tarinasta saat 60 LP, siinä oli niin paljon sisältöä =) =) =)

Nimi: ♣Clover

17.01.2013 18:50
Olin valvonut jo monta yötä peräkkäin. En ole kertonut siitä kenellekkään, minulla vain oli tunne että jotain kamalaa tulisi tapahtumaan, en itsekkään tiennyt mitä, mutta silti valvoin. Päivät sujuivat aivan tavalliseen tahtiin ja normaalisti mutta joka yö herään samaan painajaiseen samanlaisena yönä. Eräänä yönä päätin tehdä siitä lopun, ja meenä paikalle mikä esiintyy joka painajaisessa.

Päätin tehdä sen tänään, heti kun pääsisin kotiin, ilmoittaisin siitä vain ensin Cloverille, päätin vain keksiä jonkun tekosyyn.

-Hei, Clover?
-Niin Armi?
-Ajattelin tänään mennä... yhdelle luokkakaverilleni, tyttöjen juttuja tekemään.
-Juu, sopiihan se, ota vain puhelin mukaan ja älä viivy yö myöhään.

Kun olin lähdössä, Tety halusi vielä varmistaa minne olin menossa ja Audrey oli voimistelemassa joten... niin. Sitten päätin lähteä. Panajaiseni paikka olisi aivan Nostalgian rajalla, metsässä, hyvin syvällä sellainen aukio. Siellä aukiolla on vanha puu jonka takaa tulee joku ja sitten kuuluu kirkaisu ja siihen aina herään.

*Mitähän siellä olisi*?

JATKUU

Vastaus:

Apua! Toivottavasti mitään liian hurjaa ei ole tulossa  !
Kiva stoori, saat 10 LP.

Nimi: Jansku

16.01.2013 14:59
-Aaah ihanaa on lauantaiaamu ja saan mennä ensimmäistä kertaa kaupungille kavereiden kanssa, sanoin.
Nousin ylös ja menin alakertaan laittamaan aamupalaa. Herätin Janskun ja muistutin häntä mitä minulle luvattiin. Söin aamupalaa ja pyysin Janskua laittamaan minulle hieman meikkiä. Jansku antoi minulle 200LP ja olin todella onnellinen. Ovikello soija sisään tuli muutama kaverini.
-Joko mennään?, he kysyivät.
-Joo laitan vain nämä uudet kengät, sanoin.
Lähdimme kaupunkiin.

Saavuimme kauppakadulle ja menimme ensimmäisenä hedelmäbaariin. Ostelin vähän kaikenlaista. Menin kassalle.
-Hei ostan nämä, sanoin.
-Selvä, myyjä sanoi.
Hän laittoi ne paperipussiin ja antoi sen minulle.
-Nämä maksaisivat 16LP kiitos, myyjä sanoi.
Ojensin rahan ja lähdimme seuraavaan kauppaan. Hörpin hedelmädrinkkiämatkalla lelukauppaan.
-Hei katsokaa vähänkö ihana!, kaverini huusi.
-Wau hei vähänkö ihana, toinen sanoi.
-Hmm.. Aika kiva, sanoin.
Kävelin prinsessa hyllylle ja huomasin jonkun vakoilevan minua. Hänellä oli samanlainen hattu kun Frankilla, mutta päästin unohtaa koko asian. Kaverini olivat jo valinneet mitä halusivat ja niin minäkin. Menimme kassalle ja näin taas jonkun valkoilevan minua. Oli minun vuoroni maksaa ostokseni.
-Nämä maksavat 47LP, myyjä sanoi.
-Okei olehyvä, sanoin.
-Kiitos haluatko nämä pussiin?, myyjä kysyi.
-Joo voit laittaa vaan, sanoin.
Lähdimme jälleen ostoksille toisiin kauppoihin. Kävimme leivoskaupassa Kondoria Tähdessä. Minun teki ihan hirmusti mieli suklaamuffinia joten ostin kaksi, ostin myös muffieita. Ne maksoivat yhteensä 20LP. Kuulin äänen joka kuulosti aivan Rockyltä. Ja jälleen näin samanlaisen hatun kuin Frankilla. Otin pussista toisen muffinin ja menimme punahuuleen. Söin muffinin nopeasti etten sotke kaupassa. Haistelimme kaikenlaisia hajuvesiä ja kokeilimme ripsivärejä. Jälleen menossani kassalle huomasin sen vakoilevan tyypin. Maksoin parfyymin ja huulipunan. Marssin ulos kaupasta sinne suuntaan jossa näin vakoilian.
-Jaa se olet sinä!, huusin.
-No heh meidän ei pitäny paljastua, he sanoivat.
-Janskuko laittoi teidät vahtimaan minua?, kysyin.
-No periaatteessa joo, Frank sanoi.
-Niin juuri, Rock sanoi.
Menin kaveriedeni luokse ja ilmoitin meneväni kotiin. kävelin Frankin ja Rockyn kanssa.

Puhuin illalla Janskun kanssa ja annoin loppurahat takasin. Menin nukkumaan melkein heti olin niin väsynyt. Oli ollut kyllä ihana päivä.

Vastaus:

Siisti tarina! Mietin, olisikok vakoilija ollut joku Marilynin ihailija, mutta "veljiähän" ne vain olivat. Suloista ^^
Saat 20 LP

Nimi: dora

13.01.2013 14:48
Tarina siitä kun tapasimme pegyn. Doriksen näkökulmasta.

Heräsin. Aamu oli tullut nopeasti. Liiankin nopeasti. Olin valvonut eilen kauan, koska haaveilin koulusta joka alkaisi huomenna. Nousin sängystä ja kavelin Doran luokse. Hän luki taas kirjaa.
-Mennäänkö jo syömään? Kysyin.
-Okei. Jos sinulla on nälkä. Dora vastasi. Puimme vaatteet ja lähdimme kävelemään ruokalaa kohti. Ulkona oli -13 astetta pakkasta, mutta Dora ei näyttänyt välittävän. Hän vain käveli ja ajatteli. Ainakin hän sanoi niin. Luulin ensin että hänestä tuli äkkikuuro. Eihän kuurot osaa puhua. Mutta siis. Ruokalassa riisuimme ulkovaatteet ja menimme syömään. Siellä oli vähän tyhjää. Tai miten sen sanoisi, siellä oli vähän porukkaa. Söimme aamupalan ja palasimme huoneeseemme. Hetken päästä kysyin.
-Dora.
-Niin?
-Voimmeko lähteä Hedelmäbaariin?
-Okei. Mutta emmekö juuri käyneet aamupalalla?
-Poiketaan samalla pulkaamäessä.
-Okei.

Lähdimme. Otin oman pulkkani. Dora otti lumilaudan. Pulkkamäellä Dora asetti minut pulkkaan, ja työnsi mäkeen. Kun olin alhaalla, Dora tuli perään lumilaudalla. Siis seisoen. Puolentoista tunnin laskemisen jälkeen lähdimme hedelmäbaariin. En jaksanut vetää pulkkaani, joten Dora veti sen puolestani. Dora sanoi että se painaa, mutten välittänyt. Vasta hedelmäbaarilla huomasimme mikä siellä painoi. Pulkassa oli ollut suuri lumikasa, ja sen alla kao. Tyttö kao. Hän esittäytyi Pegyksi. Dora kysyi, haluaisiko Peggy tulla kansamme hedelmäbaariin. Peggy ei halunnut ottaa mitään mutta suostui silti. Outoa. Otin vaniljajäätelön. Kun olin syönyt lähdimme kotiin. Peggy tuli samaa matkaa.
-Kuule Peggy. Dora aloitti.
-No? Peggy kysyi.
-Haluaisitko tulla minun kaokseni? Dora kysyi häneltä.
-Joo! Peggy huusi ja halasi Doraa.

loppu

Vastaus:

Toimiva tarina, saat 20 LP.

Nimi: Angel

13.01.2013 12:36
Taidanpa kokeilla kirjoittaa Olavin näkökulmasta... Nyt on vähän huono aika kirjoittaa, mutta ei voi mitään. Anteeksi jos tämä on sekava / huono.

"KOULUUN!?"
"Niin, kouluun."
"Miksi IHMEESSÄ?"
"Sanoit, että tahdot kouluun."
Niinhän minä olin sanonut. Ja kaipa minä tahdoin kouluun. Mutta olisihan Angel voinut kertoa minulle etukäteen. Käänsin selkäni Angelille ja sanoin hitaasti:
"Noh... Kai minä voin mennä... Mutta jos en tykkää, en enää käy siellä", sanoin.
Angel katsoi minua. Sitten hän hymyili ja sanoi:
"Sovittu."
Avasin oven ja lähdin kouluun. Angel jäi katsomaan perääni.

Vähän ajan päästä istuin luokassa. Matikka oli ÄÄRETTÖMÄN tylsää. Istuin ja kuuntelin kuinka muut vastasivat että kaksi plus kahdeksan on kymmenen ja kaksi kertaa kaksi on neljä. Kerran minulta kysyttiin, vaikka en edes viitannut. Mitä outoa siinä on, jos ei osaa laskea paljonko on kaksi miinus yksi? Eikö se muka ole viisi? Opettaja ainakin näytti tyytyväiseltä, kun kerroin vastauksen.
Kun kello soi, kaikki ryntäsivät ulos. Välitunti oli mukava. Leikimme piilosta, ja minua ei löydetty. Tai oikeastaan en minä edes ollut piilossa. Koska en keksinyt piiloa, menin keinumaan. Sieltä kukaan ei osannut katsoa.
Välitunnin jälkeen meillä oli äidinkieltä. Minä en ymmärtänyt, miten A, B, C, D, E, F ja G liittyvät äiteihin ja kieliin. Aakkosista osasin jo muutaman kirjaimen: A, I, L, O ja V. Se tunti olisi ollut ihan tyhmä, ellei Audrey olisi ryöminyt karttapallon taakse ja sitä ei olisi tarvinnut etsiä koko tuntia.
Viimeisellä tunnilla meillä oli kuvaamataitoa. Meidän piti piirtää maisema, ja minä sottasin paperin täyteen punaista, sinistä ja siihen keskelle piirsin itseni. Opettaja sanoi, että se oli todella hieno.

Viimeisen tunnin (historian) jälkeen lähdin kohti huonettamme. Kertasin mielessäni vuosilukuja. Tai oikeastaan vain esitin miettiväni niitä, koska en muistanut yhtäkään numeroa koko luvusta.
Angel oli laittanut välipalaa. Samalla kun ahmin paahtoleipää ja kerroin koulusta, Angel toi pöytään paketin. Katsoin ensin pakettia, sitten Angelia.
"Onko se minulle?"
"On. Kävin ostamassa sen päivällä."
Revin paketin auki. Siellä oli keppihevonen.
"Kiitos", sanoin Angelille ja hyppäsin alas tuolilta.

Menimme nukkumaan melko aikaisin, koska olimme molemmat väsyneitä. Angel ei antanut ottaa hevosta, jolla olin ratsastanut koko illan, mukaan sänkyyn, mutta se ei haitanut (ainakaan kovin paljon).

Vastaus:

Ihana tarina! Olavin näkökulmasta kirjoittaminen sujui hyvin. Olet tosi taitava kirjoittaja ja hoidat kaoasi hyvin, sen näkee Olavista. Saat 30 LP.

Nimi: nata

10.01.2013 19:39
Nyt pääsin vasta kirjoittelemaan uutta tarinaa.

(Ansa) Matikan tunti meni minulta taas ihan päin mäntyä. Opemme on mukava, mutta tänään oli, kun hän olisi vainonnut minua. Hän yllätti kysymyksillä, joiden vastauksesta minulla ei ollut mitään tietoa. Tutustuin koulupäivän aikana pariin uuteen oppilaaseen, mutta olin niin ajatuksissani etten edes muista heidän nimiään. Päässäni pyöri tietty ihana mielikuva kävellessäni koulusta. Huomenna olisi isot kekkerit, joihin se söpöliini varmasti tulisi. Suunnitelmani oli valmis. Juhlissa nostettaisiin mehumaljat ja minä olen ennen päässyt lorauttamaan sinne kunnolla lemmenjuomaa. Lemmenjuoman juonut rakastuu siihen, ketä hänelle puhuu juoman jälkeen ensimmäisenä. Sitten riennän paikalle viattomasti kysymään jotain ihan normaalia.
-Heippa! Mikä tuoksuu? Kysyin astuttuani sisään.
-Moikka Ansuli! Testaan rapeita valkosipulisämpylöitä, joita teen ehkä huomisiin juhliin. Maistetaan kaikki yhdessä, nata ehdotti. Istuimme pöydän ääreen vesi kielellä Gracen kanssa ja kävimme kiinni leipiimme.
-Mmmm, maukasta! Grase mumisi ruoka suussa. Ja ei ollut kieltämistä!
-Mitä jos menisimme urheilukentän luistelujäälle luistelemaan? nata ehdotti syötyämme.
-Olen huono, kaatuilen jatkuvasti, Grace nurisi painaen päänsä alas.
-Me autamme, en minäkään täydellinen ole, sanoin innostuneesti.
-Enkä minä! nata naurahti. -Vuokrataan luistimet sieltä.
Natalla oli omat luistimet ja me koitimme Gracen kanssa eri luistimia moneen kertaan vuokraamolla. Lopulta löytyi sopivat, kun avustajamme alkoi jo kyllästyä. Kun kaikilla oli luistimet jalassa ja kypärät päässä, astuimme jäälle varovasti.
-Jee! Grace innostui, vaikka joutui välillä ottamaan reunoilta kiinni.
-Jep, tämä on hauskaa! Sanoin iloisesti. En itsekkään päässyt kovin lujaa, eikä myöskään nata näyttänyt pääsevän.

Kun olimme luistelleet vähän yli tunnin, näytimme toisillemme hienoja luistelutemppuja. Kun Grace pyörähti vauhdissa hienosti, tuli pieni huomaamaton jääkökkäre luistimen eteen ja Grace töksähti. Samassa hän lensi jo vatsalleen jäälle.
-Grace! huudahdimme ja ryntäsimme nostamaan Gracen pystyyn. -Sattuiko?
-Päähän sattuu, mutta ei vakavasti.
Nata koitti Gracen päätä joka puolelta kypärän alta. -Oli onni, että oli kypärä. Päähän voi nousta pieni kuhmu. Varmaan parasta lähteä?
Päätimme mennä ottamaan luistimet pois ja mennä kotiin. Palautimme lainakamppeet ja kävelimme sitten takaisin kotiin.
-Onko Grace paha olo? kysyin, kun joimme sohvalla kaakaota.
-Päätä jomottaa vähän, Grace vastasi.
-Käydään huomenaamulla ennen juhlia Nostalgian lääkärillä, jos sattuu huomenna, nata lupasi. Istuimme piirrettyjen ääressä pitkään ja aloimme sitten tekemään iltatoimia. Ensimmäistä kertaa koulustatulon jälkeen mieleeni juolahti söpö poikakao. Voi kuinka ihana huominen onkaan! Ajattelin yrittäessäni nukahtaa. Kesti kauan, ennenkuin pystyin saamaan unen päästä kiinni ajatuksiltani.

Vastaus:

Niin suloista! Hoidat hyvin, kirjoitat hyvin, mitä muuta tästä voisi antaa kuin 30 LP?!

Nimi: ♣Clover

10.01.2013 11:22
jatkoa "jatkuu..." tarinallle.

Minä ja Angel lähdimme etsimään Olavia Tetyä läheisestä metsästä, Angel tietenkin pelkäsi että Grammari oli vienyt heidät.

-Tetyy!!! Olavii!!!!!
*Tulkaa heti tänee, pois piilosta!!!!!!*
*Voi Clover, heitä ei näy missään, mitä nyt*
-En tiedä, keksitään jotain.
*Mitä jos hajaannumme?*
-Juu, kyllähän se käy, minä menen Aukiolle, niin mene sinä vaikka...
*Minä voin mennä purolle ja sinne päin*
-Selvä Angel, jos löydämme jotain tavataan tässä.
*Selvä*

Lähdimme eri suuntin, etsimään heitä eri suuntiin. Emme löytäneet yhtäkään johtolankaa mutta kaikki tuntui niin toivottomalta ja turhalta kunnes...

-Ei, ei. Se menee näin. "Luupaan teitä aauttaa, jotta rauhassa. Levätä saatte.

-Ai, tiinkö te meni Almi. Tietitkö ten Olavi.
*Kyllähän uskoin mutta en vain muista*
-Yritetään vielä, käykö Olavi ja Tety?
"SELVÄ ON!!!!"

En tiedä miten tai milloin tai kuinka mutta Olavi ja Tety olivat kävelleet koko metsän toiselle puolelle ja saapuneet koululle. Siellä he lauloivat muisto laulua koulun edesmenneelle ystävälleen.

-Olavi, Tety ARMI!!!??, MITÄ IHMETTÄ TE TÄÄLLÄ TEETTE, NÄIN KAUKANA, ARVATKAA OLIMMEKO HUOLISSAMME!!!!!

-clover?, a-anteeksi, halussmme että Armi opettaisi meitä.
*niin, sanoin kyllä Angelille niin hän kyllä suostu.
-*Angell, senkin*,Juu no eihän siinä mitään
*E-etkö ole vihainen Clover?
-Kyllä minä vähän olen mutta kunhan löysimme teidät, nyt takaisin puistoon, ja armi!
-Ni-niin?
-Kiitos
-?????

Löysin Olavin ja Tetyn koulun läheltä, Ange oli niin helpottunut, ja menimme vielä ilalla kunnioittamaan Edesmennyttä ystäväämme. Olin kiitollinen Armille siitä että pystyi pitämään heitä silmällä. Kun pääsimme takaisin aukiolle sanoimme heippa ja lähdimme kotiin. Söimme vähäsen ja Audreykin oli jo tullut, Sitten vain menimme nukkumaan.

Heippa ja kiitos C: (ja anteeksi vähän sekalaisesta tarinasta)

Vastaus:

No oli kyllä sekava. Mutta ihan nappi hoidosta saat 15 LP.

Nimi: ♣Clover

09.01.2013 22:26
Hei :3 Aamuni alkoi oikein leppoisasti -.- Ensin Audrey pollti paahto leipänsä, Armi hukkasi uudet rusettinsa ja Tety (eli Tauno)heitti minun niskaani lunta. Eihän se aamu olisi voinut paremmin alkaa. Audrey ja Armi lähtivät kouluun, Audreyllä olisi reenit tänään ja Armi ajatteli mennä ystäviensä kanssa kaupungille, saisin viettää aikaa Tetyn kanssa.

-Heippa, nähdää koulun jälkee molemmat.
-Heippa!

-No Tauno mitä haluaisit tehdä?
-Medäänkö puistoon?
-Hienoa Tety, sanoit S:n todella hienosti.
-Kiitods
-Hihi, mutta juu, se sopii, pue päällesi jotain lämmintä niin minä menen syömään.
-Teslvä.

Tauno meni pukemaan villapaitansa, niin minä söin ja menin itsekkin pukemaan lämimämmin. Sitten menimme Leikki puistoon. Matkalla katselimme kuinka merellä luisteltiin taidokkaasti, Tety tietenkin halusi kokeilla mutta hän on mielestäni vähän liian nuro vielä luistelemaan meren päällä. Saavuimme puistoon.

-Mene vain Tety, mutta pysy näkyvissä.
-Telvä. Hei Olavi  Leikitäänköd?
(Olavi) *leikitään vain*

Puistoon oli samaan aikaan myös saapunut Olavi ja hänen hoitajansa Angel, juttelin Angelin kanssa kaikesta.

-No Angel, oletko kuullut jo siitä että metsässä tapahtuu outoja juttuja?
*En, kerro ihmeessä!?*
-No, siitä on pitkä aika mutta kun metsän se hirviö Grammari oli ilmestynyt jollekkin hoitajalle, hän oli kadonnut jäljettömiin.
*Ei, kai vaan*
-Kyllä, ja jos Tasan keskiön lyötyä ja siitä 10 min eteen päin menee metsään, voi kuulla kun joku huutaa vaimealla äänellä "apuaa"
*Hui, pelottavaa, pitää olla varuillaan*
-nii'in, muuten missä olavi ja Tauno ovat.
*Voi ei hehän juuri olivat tässä, ei, ei ,ei, missä he ovat OLAVII!!!*
-e-en tiedä, mutta rauhoitu Angel, älä itke löydämme heidät varmasti.

Kun juttelimme keskenämme, Olavi ja Tauno olivat kadonneet, säikähdimme toden teolla ja lähdimme etsimään heitä.

-Olavii!!! Tunoo!!!
*Ei ole hauskaa heti tänne!!!, voi ei Clover, missä he ovat.*
-En tiedä mutta ei heille mitään hätää varmaan ole.
-*Niin, mutta silti"nyyh"*

Jatkuu...

Vastaus:

Ohoo,, toivottavasti poitsut selviävät. Hyvä hyvä! Saat 15 LP.

©2020 Kaohoitola Nostalgia - suntuubi.com