Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Hoitotarinat tulevat tänne. Välillä voitte kirjoittaa tarinan myös kaon näkökulmasta.

 

Vieraskirja  << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: saini

01.10.2012 16:56
Heräsin outoon hiljaisuuteen. Ympäriltäni kuului vain vaimea sateen ääni ja tasaista tikitystä. Tik, tik. Kohottauduin uupuneena vilkaistaksenk ikkunasta ulos. Näin vain joka paikkaa ympäröivän pimeyden. Milloin olin aikaisemmin nähnyt tällaista? Ei, tuumasin hetken päästä. En koskaan. Aivan pian iski pelko.
- sainii! saini, herää, sanoin vaikertavalla äänellä.
- mmh, saini mumisi ja kääntyi unisena puoleeni. - Grace, mikä on?
En saanut sanaa suustani.
- Grace? saini toisti unisena. - Mitäköhän kellokin on? hän mietti ja havahtui katsottuaan ajan puhelimesta. - Puoli kaksi, yöllä! Mitä sinä valvot, Grace? Mikä hätänä? saini kysyi aivan uudenlainen kipinä silmissään. Kyllä, nyt saini tosiaan oli hereillä!
- Minua pelottaa, kun.. kun heräsin yksin ja oli näin pimeää, ja.. piipersin. - Ja kun.. sanoin sulkien silmät jyrähdyksen ajaksi. - Kun ukkostaa, sanoin kauhusta kankeana, silmät vieläkin kiinni, sainin kättä puristaen.
- Ei hätää, pikkuinen, saini sanoi ottaen minut syliin. - Ei mitään vaaraa, hän vakuutteli.
Nostin katseeni kohti sainin kasvoja, mietin hetken ja kysyin sitten, että voisiko saini kertoa tarinan. Hän nyökkäsi ja alkoi kertoa.

****** AAMULLA ******
- Huomenta, Grace!
- Hu-huooooh-menta, saini, vastasin.
- Sait sinä kuitenkin vielä unta, niin on helpompi mennä kouluun, saini sanoi.
- Niin, mutta vvväsyttää! sanoin venytellen. Kunpa näin, venyttelemällä, saisin karistettua unen pois itsestäni!
saini oli laittanut aamiaiseksi kaakaota ja leipää, ja se piristi. Kun tuli aika lähteä kouluun, minua ei enää väsyttänyt niin paljo
- Viikonloppuna katsotaan sinulle joku harrastus, eikö olisi kiva? saini kysyi matkalla koulua kohti.
- Joo, joo! hihkaisin. Tiesin kyllä, että saini hankkisi minulle harrastuksen ennemmin tai myöhemmin, mutta että näin pian!
- No, hei sitten! sanoin koululla sainille.
- Hei hei, Grace! Tulen hakemaan sinut, saini lupasi.

- Huomenta, oppilaat! opettaja tervehti.
- Hyvää huomenta, opettaja! me vastasimme takaisin ja istuimme. Avasin reppuni ja otin kirjat esille.
- Tänään opiskelemme numeron kolme, opettaja selitti. - Katsokaas, näin, hän sanoi ja veti taululle hienon kolmosen.
- Se on kuin.. hmm, kuin lintu joka lentää sivuttain! opettaja sanoi saaden meidät nauramaan ja juttelemaan keskenämme.
- No, tämä on kuitenkin koulu, joten keskitytäänpäs opiskeluun, opettaja nuhteli meitä lempeästi.

Iltapäivällä saini tuli hakemaan minut. Poikkesimme kauppaan hakemaan meille välipalaa ja menimme huoneeseemme. Sateen vuoksi loppuilta menikin läksyjen teon, lukemisen ja pelaamisen merkeissä ihan täällä sisällä omassa huoneessa tai yhteisissä tiloissa.

***
anteeksi nyt vähän tylsä tarina, ja toisti edellistä. ens kerralla parempi!

Vastaus:

Kivaa, kaon näkökulmasta! Gracella on suuret ajatukset. Tämä oli mukava tarina, joskin vähän sekava. Saat 15 LP.

Nimi: jodelainen

25.09.2012 09:18
On viileä aamu. Minä, Aretha ja Vivien olemme käpertyneinä peiton alle. Kello lyö kymmenen. Herään kellon ääneen. Olen väsynyt, koska Aretha näki painajaista yöllä ja Vivien kiukutteli. Menen kattamaan aamupalan pöytään. Istahdan sohvalle ja luulen saaneeni hetken rauhan kunnes...
-Ääääää Aretha otti mun peiton.
Menen katsomaan mitä on käynyt.
-Minusta tuntuu, että sinulla on Arethan tyyny Vivien.
-Niin, mutta se otti mun peiton! Vivien tokaisee.
-Mitä jos te molemmat tulette nyt aamupalalle mietitään, että mitä voitaisiin tehdä tänään?
-Mennäänkö kauppaan? kysyy Aretha.
-JOOOOOOOOOOO!!!!!!!!!!!!!!! Vivien huutaa.
-Noniin syökääs aamupala ja sitten lähdetään.
-Saisiko neideille olla paahtoleipää ja marmeladia?
-Jooooooo!!!!!!!! Vivien ja Aretha huutaa yhteen ääneen.
Kun aamupala on syöty, Vivien ja Aretha menevät pukemaan ja minä jään siivoamaan pöytää.

Kauppareissun jälkeen

-Tuliko hyvät ostokset?
-Joooo!!!!! Huutavat tytöt
-Kohta onkin jo nukkuma aika. Sanon.
-Eiiiii me halutaan vielä leikkiä vieterihamsterilla! Tytöt suree.
-No hetki vain
Kohta käydäänkin nukkumaan pikku massut pullollaan

P.S. Kirjotan ostokset ostoslistaan.

Vastaus:

Hei, preesensin käyttäminen on kiva idea, tuli ihan erilainen vaikutelma tekstistä! Aika paljon ääää joooo eiiii ääää joooo -juttuja, mutta kokonaisuudessaan ihan kiva ja toimiva tarina. Saat 15 LP.

Nimi: saini

22.09.2012 11:09
Grace mulkaisi minua.
-Ei, mä EN herää vielä! kao sanoi unisesti ja erittäin kiukkuisesti.
- Koulu alkaa, muistatko? Olit siitä niin innoissasi! yritin parantaa kireää ilmapiiriä huoneessamme. Hymyilin, avasin verhot ja päästin auringonvalon sisään. Siirryin takaisin Gracen sängyn luo.
- Nousepas nyt, sanoin lempeän päättäväisesti.
- Mä oon kuitenkin jo myöhässä, Grace mumisi masentuneella äänellä.
- Kuule, sinulla on aikaa vielä vaikka muille jakaa, tyttöseni. Koulu alkaa kahden tunnin kuluttua, ehdit ihan hyvin syödä.
- No enhän! aamu-uninen Grace mumisi vällyjensä välistä.
- Kylläpäs, ja sitäpaitsi minulla on yllätys koulun jälkeen, jos olet reipas.
- Ja en ole myöhässä? Grace varmisti kiukun hiipuessa äänestään.
- No et, vakuutin ja hymyillen tunsin vihdoin olevani voitolla.

- Minä syön muroja, Grace selitti touhukkaana ruokalassa. - Tiesitkö, nämä ovat terveellisiä, koska ne ovat täysjyvää eiä niissä edes ole niin paljon sokeria! Tulikin mieleen yksi Kao Ankka, jossa Kao ja veljenpojat...
Aamiainen kuluikin Gracen tarinoita kuunnellessa. Huhhuh, puhelias kao!

Puoli yhdeksältä lähdimme kävelemään koululle. Grace puhui ja puhui, mutta kun saavuimme lähemmäs koulua, hän alkoi takellella sanoissaan ja lopulta hiljeni.
- Saatan kyllä ihan perille asti, että löydät oikean luokan ja kaikki kaveriasi. Hyvin se menee, älä suotta pelkää! lohduttelin.
Sisällä koulussa juttelin opettajan kanssa hetken. Sain kuulla päivän ohjelman ja sen, että voin hakea Gracen kahdeltatoista. Juttelin vielä Gracen kanssa ennen kuin lähdin. Kerroin omista koulujännityksistäni ja puhuin kaikenlaista muutakin, ennen kuin koulu alkoi ja minun piti lähteä. Huikkasin heipat Gracelle ja lupasin tulla hakemaan koulun jälkeen.

**** KOULUN JÄLKEEN ****

- sainiii!!! kuulin Gracen äänen. Innokas kaoni juoksi minua vastaan ja hymyili.
- No, miten meni? kysyin hymyillen.
- Tosi hyvin, mä osaan jo tosi paljon enemmän! Mieti, miten paljon osaan ekan jälkeen!
- Niinpä, nauroin.
Lähdimme jutellen kävelemään pois koululta.

- Hei, saini, Grace sanoi aavistuksen hölmistyneenä, - me mennään väärään suuntaan!
- Ei, vaan ihan oikeaan, vakuutin.
- Mutta hoitola on TUOLLA, Grace sanoi osoittaen oikealle.
- Niin on, mutta emme menekään sinne, sanoin, - nyt voin kai kertoa, että menemme kaupungille viettämään tyttöjen illan.
- Vau!

Kävimme kahvilassa syömässä herkkurinkelit ja kiertelimme kauppoja. Nauroimme ja hassuttelimme niin kuin vain kaksi tyttöä voi, ja meillä oli äärettömän hauska ilta. Kaikki huolet ja jännitykset unohtuivat, kun sovittelimme eräässä kaupassa hassuakin hassumpia aurinkolaseja, hattuja ja naamareita. Kuuden aikaan lähdimme hymyssä suin hoitolalle.

Levitin tavarat huoneen pöydälle: junaratapaketti, kosteusvoide, uusi sateenvarjo ja päiväkirja, kaikki koulun alun kunnialsi.
- Nyt nukkumaan, että huomisestakin tulee hyvä päivä.
- Hyvää yötä!
- Öitä!

Vastaus:

Extrasuperkosminen tarina! Olette todella suloisia, kirjoitat niiiiin hyvin. kaikki on kohdallaan. Saat 40 LP.

Nimi: jodelainen

17.09.2012 08:36
Ensimmäinen päivä kaojeni kanssa


Heräsimme klo: 07.00, koska Vivien herätti minut ja Arethan nimittäin hän halusi mennä uimalaan. Sanoin, että meillä ei ole vielä tarpeeksi rahaa ja mennään vaikka mielummin kylpylään sitten kun on rahaa. Menimme sitten aamupalalle ja söimme muroja hillon kanssa. Samalla kun söimme muroja, Vivien kysyi että miksi muroja syödään. Sanoin että tuo oli todella vaikea kysymys joten en osannut vastata. Kun aamupala oli syöty, Vivien ja Aretha menivät katsomaan lastenohjelmia. Arethaa lastenohjelmat ei kauaa kiinnostanut ja hän tuli heti minuutin päästä kysymään että saisiko hän maalata. Vastasin tietysti että toki. Aretha aloitti maalaamisen ja maalasi minulle kauniin rantamaiseman. Kehuin maalausta ja siitä syntyi sitten kauhea meteli. Vivien huusi, että miksi Aretha saa kaikkea mitä haluaa ja hän ei. Sanoin, että se ei pidä paikkaansa ja että hänkin voisi maalata. Vivien vain jatkoi huutamista ja luulen että koko naapurusto kuuli sen. Sitten kun olin saanut Vivienin rauhoittumaan niin loppupäivä sujui hyvin maalasimme kaikki yhdessä ja lauloimme lauluja kunnes oli nukkumaanmenoaika.

Toivon että pidit ensimmäisestä hoitotarinastani.

Vastaus:

Pidin tästä. Vähän pidempi voisi olla. Sittensitten -meininkiä oli liikaa, mutta onneksi keskityit myös kaojen tunteisiin. Saat 15 LP.

Nimi: nata

14.09.2012 18:50
Kylpylälomalla päivä 2

Heräsimme varhain aamulla herätyskelloni pirinään. Tai ainakin minä heräsin. Käännyin ympäri ja huomasi Rockin nukkuvan sikeästi vieressäni. Se oli ilmeisesti tullut siihen yöllä. Ansa nukkui omassa sängyssään yhtä sikeästi, kovaa tuhisten. Töytäisin varovasti Rockia.
-Huomenta. Herätkäähän, lähdetään kohta aamupalalle!
Jouduin menemään Ansaakin tönimään ja molemmat heräsivät aika kärttyisinä, mutta nousivat lopulta. Laitoin itseni hetkessä valmiiksi, Rock ei tehnyt juuri mitään, mutta Ansalla kesti aika kauan.
-Miksei nämä karvat mene ikinä kunnolla? Ansa ärisi meidän hoputeltua ja siisti itseään peilin edessä olevalla pikkupöydällä.
-Noniin, hoputin ja raahasin Ansan tassusta pihalle. Ansa valitti siitä, että ei saa edes turkkiaan laittaa rauhassa, kun joku jo vetää pihalle.

Söimme maukkaan aamupalan, leipää, muroja, munakasta, hedelmiä, mehua ja teetä. Vatsat täysinä palasimme hotellihuoneeseen.
-Mennäänkö katsomaan mitä kylpylän ympäristöltä löytyy? Ehdotin hetken levättyämme.
-Joo, mennään vaan, jos siellä on joku leikkipaikka! Rock hihkaisi ja lähti heti ovelle päin. Ansa tuli laiskasti haukotellen perässä. Kävelimme ulos rakennuksesta ja menimme sen takaosaan. Takana oli ihana alue, jossa oli mukavaa hiekkaa, pieni liukumäki ja kaikkia pelipaikkoja pidemmällä. Siellä liikkui porukkaa, jotkut ottivat aurinkoa ja toiset pelasivat tennistä pienen verkon ympärillä.
-Mikä tuolla on? Ansa kysyi ja kurkotti katsomaan avonaisesta portista pienelle pelialueelle.
-Se on minigolfrata, vastasin hetken mietittyäni. Rata ei näyttänyt täysin tavalliselta, koska se oli tehty myös kaoille sopivaksi. Mutta samanlaisia ainakin.
-Haluaisitteko kokeilla minigolfin peluuta?
-En mä ainakaan osaa, Rock mietti. –Olen vain nähnyt telkkarissa, kun jotkut lyö tosi kaukaa jossain avaralla alueella ja saa pallon menemään koloon. Vaikka se kolo on tosi kaukana.
-Se telkassa on varmaan golfia. Tämä on minigolf. Ei jouduta lyömään kauas, vaan on pieniä ratoja, joissa on isot reiät ja jotain esteitä. Se on aika helppoa joskus. Haluaisitteko kokeilla?
-Hmm… No vaikka, Ansa sanoi kiinnostuneesti.
-Joo jos opetat meitä, Rock myöntyi.

Haimme myyntipisteeltä mailat ja pallot. Saimme ne ilmaiseksi ja Ansa ja Rock saivat lyhyet kaoille tarkoitetut mailat. Menimme ykkösradalle.
-Eli tuossa on reikä ja sinne yritetään saada mahdollisimman vähillä lyönneillä. Tuossa on noita esteitä, niin niiden välistä pallon pitää mennä. Tämä ykkösrata on melko helppo.
Löin ensimmäisenä ja selitin kaoille, mistä aloitetaan ja miten kannattaa lyödä. Sitten kirjasin lyöntimäärän paperille. Ansa ja Rock oppivat lyömään melko nopeasti. Molemmista parin radan jälkeen minigolf oli kiva peli. Pelasimme kaikki radat, mutta joissain meni tosi paljon aikaa. Ansa luuli lopuksi voittaneensa, koska hänellä oli eniten pisteitä. Jouduin taas selittämään, että vähiten pisteitä saanut voittaa. Rock voitti, minä tulin toiseksi ja Ansa viimeisenä.
-Höh, te osaatte paljon paremmin, ihan tylsää, Ansa mumisi, kun lähdimme viemään välineitä takaisin.
-Ei saa olla huono häviämään. Kyllä sinäkin voitat aina monessa asiassa, lohdutin ja muistutin Ansaa hänen korttipelitaidoistaan.
Palasimme kylpylälle ja ajattelimme mennä uimaan.

En ehdi kertomaan enenpää.

Vastaus:

Kiva tarina minigolfista. Ompas Rock ujo...  Eikä tarinan tarvitse olla tämän pidempi. Saat LP.

Nimi: saini

10.09.2012 19:25
Syyskuinen aamu valkeni aurinkoisena. Kello oli jo paljon, ja odotin innokkaan Gracen hyppäävän minua vastaan heti oven avattuani, mutta jouduin toteamaan odotukseni turhaksi. Pikkuinen veti unta kaaliin täyttä häkää kuin ei olisi saanut nukkua pitkään aikaan. Hymähdin hiljaa, ja ajattelin herättämisyrityksen olevan turha, joten otin laukustani lehden ja istuin alas lukemaan sitä.

Kello tikitti rauhallisesti eteenpäin lukiessani lehteä, mutta Grace vain ei herännyt. Luettuani lehden nousin ja menin ravistamaan kaoa kevyesti.
- Herätys, Grace! Kello on jo paljon, pikkuiseni, lepertelin, ja mietin samalla, että herättämiseen ei ole mikään mukava saati yksinkertainen homma.
- Mmmm... Grace mumisi jonkin ajan kuluttua ja venyttely. - Ei vieeeeeelä, hän Anneli venyttänyttäen sanojaan aamuvenytysten tahdissa.
- Mitä ihmettä olet tehnyt, kun olet noin väsynyt? Valvoitko illalla? kysyin.
- Eeen, Grace sanoi hieman takellellen ja käänsi punaiseksi lehahtaneet kasvonsa maahan.
Olin yhtä aikaa iloinen ja vähän surullinenkin. Vaikka Grace valehteli, niin oli ainakin onni, ettei hän ollut hyvä siinä.
- Grace? kysyin tietoisesti tiukentuneella äänellä.
- No, joo... luin yhtä kirjaa, ja en tajunnut ajan kulua.. Grace mumisi maton reunalle. - Ja, anteeksi kun valehtelin. Se ei toistu, hän sanoi hetken kuluttua rikkoen kiusallisen hiljaisuuden.
- Ei se mitään, kunhan ei toistu. Mennäänpäs ruokalaan syömään, niin päivä voi jatkua iloisissa merkeissä, lupasin.

Juttelimme Gracen kanssa niitä näitä, ja hän esitti muutaman toiveen, jotka minun oli oikeasti pistettävä korvan taakse.
- saini, haluan kouluun, käyhän se? hän kysyi päättäväisesti. Katsoin kaon silmiin ja muistin viimekertaisen keskustelumme. Uskoin Gracen todella haluavan kouluun, ja sehän olisi vain hyödyksi. Lisäksi se oli ilmainen, joten minun oli heti helppo luvata.
- Kyllä se käy, voidaan kävellä kao-opistolle ilmoittamaan sinut. Vaikka tänään, lupasin.
- Sitten, minä haluaisin kaokaverin ja harrastuksen.
- Niitä minun pitää vielä miettiä, mutta eivät nekään aivan mahdottomia ole, vakuutteluihin. - Ja, sitäpaitsi, oikein hyviä ideoita!

Syötyämme lähdimme kävelylle. Lenkin varsinainen päämäärä oli kao-opisto, mutta kävelimme kaiken maailman mtsäpoluista lähtien erilaisia reittejä, että kävelyyn vierähti aikaa. Matkalla pysähdyimme leikkipuistoon, jossa Grace näytti vastikään oppimansa tempun tangolla, "kuoleman kiepin." Nimi oli vähän hurja, mutta Grace selvisi tempusta hienosti ja kehon häntä vuolaasti.
- Sepäs meni upeasti, voi kuinka hienoa! Olet kyllä rohkea, en minä pienenä olisi uskaltanut. Gracea huvitti teatraalisen oloinen vuodatukseni ja hän nauroi minulle.
Kao-opiston kohdalla vilkaisin Graceen.
- Oletko varma? kysyin, tietäen kuitenkin vastauksen.
- JOOOOO!!
Virkailijakao otti meidät ja ilmoittautumisemme vastaan, ja se oli siinä.

Takaisintulomatkalla huomasimme taivaalle ilmestyneet, pahaenteiset pilvet.
- Mennään nopeasti, ettei jäädä sateeseen, sanoin ja lähdimme juoksuun.
- Puuh, huh, mistä sade tulee? Grace kysyi hengästyneenä juostessaan.
- No, minäpä selitän, sanoin, ja selitin jutun veden haihtumisesta, tiivistymisestä ja alas tulemisesta niin perusteellisesti kuin osasin. Päästessäni loppuun... WHUMM! Sade ryöpsähti niskaamme niin, ettei mitään ollut enää tehtävissä - olimme täysin märkiä kumpikin. Nauroimme ja juoksimme, hypimme matkalla syviin vesilätäköihin ja teimme kaikkea hauskaa mitä nyt sateella keksiä saattaa.

Hoitolalle päästyämme kellokin oli jo paljon, ja olimme viluisia. Kävimme kumpikin lämpimässä suihkussa ja vaihdoimme kuivat, lämpimät vaatteet ylemme. Kaakaokuppien kera käperryimme aulan sohvalle katsomaan elokuvaa. Lippusävelten soidessa kannon nukkuvan Gracen sänkyynsä, peittelin hänet ja kuiskasin: - Hyvää yötä.

Vastaus:

Paljon asiaa sisältävä pitkä tarina. Hehe, pitkistä tarinoista saatte paljon rahaa, mutta minä en jaksaisi lukea kovin pitkiä sepustuksia... Hoidat hyvin. Gracen persoonallisuus ei tule vielä kovin hyvin esiin, mutta ehkä jatkossa? Saat 35 LP.

Nimi: Melissa

08.09.2012 20:33
- Noniin, vielä hetki ja...noin valmis, kuulin Whitneyn sanovan.
Katsoin kelloa 8.30, miksi Liza ja Whitney heräävät aina ennen minua minä ihmettelin.
- Tytöt, mitä te tällä kertaa puuhaatte? minä kysyin.
- Ai huomenta Melissa, me vaan suuniteltiin ansa Grammaria varten, Liza sanoi.
- Uskotteko te Grammariin? minä kysyin.
- Totta kai, Whitney vastasi ja Liza nyökkäsi päälle.
- Aamiasen jälkeen me lähdetään metsään, Liza ilmoitti.
- Mä taidan tulla mukaan, ettei teille satu mitään, minä sanoin.
Laitoin aamiaseksi räiskäleitä muun aamiasen lisäksi, olihan launtai.
Syötymmä lähdimme koko porukka metsään, Lizalla ja Whitneyllä oli molemilla reput selässä.
- Mitä noissa repuissa on? minä kysäisin.
- No eväitä ja välineitä Grammarin ansaan, Liza vastasi.
- Miksi te haluatte vangita Grammarin? minä ihmettelin.
- Ei me vangita vaan paljastetaan Grammari, Whitney täsmensi.
- Ihan miten vaan, minä naurahdin.
Kun olimme saapuneet metsään, Whitney ja Liza alkoivat hommiin.
Whitney kavoi repustaan pienen neliön muotoisen verkon.
Sitten Liza ja Whitney alkoivat levittämään verkkoa, se oli yllätävän suuri.
Sitten Liza juoksi toiselle puolelle järveä verkko kädessään. Whitney piti verkkosta kiinni järven toisella puolella.
- Valmiina, NYT! Liza huusi, ja molemmat laskivat verkon veteen.
Liza juoksi takaisin ja alkoi vaihe kaksi. Whitney nosti repusta suuren pullapitkon. Pullapitko tosin oli tosi kuiva.
Molemmat alkoivat repimään pullasta suuria paloja. Kun pitko oli revitty, he alkoivat heittelemään pullaa ympäri järveä.
- Tytöt, eikö tuo ole jo järven roskaamista, minä toruin.
- Ei, ei ole, kohta Grammar syö ne ja järvi ei enää ole sotkoinen, Liza selitti.
Sitten alkoi odotus. Kun puoli tuntia oli mennyt aloin kyllästyä.
- Ei Grammaria ole olemassa, mitä jos syötäisiin eväät, ja lähdettäisiin hoitolalle, minä ehdotin.
- Kyllä Grammari on olemassa, Whitney väitti.
- Mutta ne eväät kyllä voisi tässä välissä syödä, Liza sanoi.
Sen sanottuaan Liza kavoi eväät esiin. Tytöt olivat laittaneet kalkkunasämpylät, mehua ja rypäleitä.
- Ompa hyvää, olette kyllä oma toimisia, ja hyviä laittamaan eväitä, minä kehuin.
Tytöt hymyilivät.
Vähän ajan päästä pullanpalaset alkoivat kadota yksi kerrallaan.
- Grammari, Whitney kuiskasi, ja molemmat ryntäsivät verkon luokse.
Tytöt nostivat verkkoa, verkko nousi hyvin hitaaasti, sen täytyi olla painava.
Kun verkko saatin nostettua Grammarista ei ollut jälkeäkään.
Verkko tosin oli hyvin leväinen ja täynnä vesikasveja.
Tytöt ottivat verkon pois, putsasivat ja kuivasivat. Whitney tunki verkon takaisin reppuun.
Lähdimme takaisin hoitolalle. Whitney ja Liza näyttivät hyvin pettyneiltä.
- Grammari oli jo verkossa, Liza mutisi.
- Se söi meidän syötti pullakin, Whitney jatkoi.
- Ei se mitään, teillä oli hyvä yritys, minä lohdutin.
Matkan aikana tajusin, että kalat olivat varmaan syöneet pullanpalaset, en luonnolisesti viitsinyt sanoa siitä Whitneylle ja Lizalla.
Huoneessa:
- Whitney, aletaan suunittelemaan uutta tapaa saada Grammari näkyviin, Liza päätti.
- Haetaan paperia ja kynät, Whitney sanoi.
Sitten Liza ja Whitney ryntäsivät suunittelemaan uutta Grammarin paljastus juonta.


Vastaus:

Voi että sulla on suloidet kaot (tai sinä teet niistä suloiset kirjoittamillasi tarinoilla) ! Grammarista lukeminen on hauskaa, kiva, että olet ottanut sen mukaan. Tytöt toimivat hyvin yhteen, ei mitään moitittavaa!  Tai no, jos haluat jotain parantaa, niin vähennä kirjoitusvirheitä. Saat 35 LP.

Nimi: Melissa

07.09.2012 22:53
Heräsin, kun Liza tuli sängkyni viereen.
- Melissa, otetaanko side tänään pois? Liza kysyi.
- Hetkinen, kyllä tänään on perjantai, siteesi otetaan pois, vastasin Lizalle.
- Jes, ei tarvitse enää laittaa muovipussia käteen, kun menee suihkuun, Liza iloitsi.
Menin keittiönpöydän ääreen, ja aloin varvoisesti poistamaan sidettä.
Side lähti onneksi aika helposti.
Sitten Liza kaatoi itselleen yllätyshunjamuroja.
- Luuletko, että me pärjäämme Whitneyn kanssa hyvin siinä talentshowssa? Liza kysyi hetken päästä.
- Kyllä te pärjäätte, hetkinen....WHITNEY, minä muistin.
Whitney nukkui vieläkin, en ollut muistanut herättää häntä.
Menin pikaisesti herättämään hänet, ja pyysin anteeksi, että herätys tuli hieman myöhässä.
Laitoin Whitneylle aamiasta ja Whitney söi pikasesti.
- Voi ei, enää kymmenen minuuttia koulun alkuun, Whitney hermoili.
- Me voidaan juosta koululle, paitsi ainiin Liza käsi, minä muistin.
Mietin muutaman sekunnin ja sanoin sitten:
- Liza, voin ottaa sinut reppariin.
Liza nyökkäsi ja hyppäsi reppuselkään.
Whitney juoksi vierelläni, näyttimme aika huvittavilta.
Saavuimme koulun pihalle miinuttia vailla yhdeksän.
Liza hyppäsi pois selästäni, ja molemmat ryntäsivät kouluun.
Jatkossa pitää olla kyllä huollelisempi, minä ajattelin.
Kun olin hakenut Whitneyn ja Lizan, menimme suoraan punahuuleen, tyttöjen toiveesta.
Liza ja Whitney päätyivät valitsemaan yhteisen kosteusvoiteen, annoin rahat tytöille ja Liza maksoi voiteen.
Huoneessa tytöt suunittelivat tanssiesitystään eteenpäin.
Molemmat ehdottelivat liikkeitä, mutta Whitney kokeili ne käytänössä.
Liza ja Whitney saivat esityksenä melkein valmiiksi.
Ilalla Whitneu ja Liza tekivät iltapalan.
Iltapalaa syödesämme katsoimme Huippukao haussa ohjelman.
Ohjelman jälkeen menimme kaikki väsyneinä nukkumaan.

Ks. ostosviekku

Vastaus:

Ihana idea tämä talent hommeli! Vastuullista hoitoa ja suloisia sanoja. Sopivan pituinen. Saat 20 LP.

Nimi: Melissa

06.09.2012 17:01
Heräsin aikasin aamulla, kello kuusi. Herätyksen syy ei ollut herätykseni.
Liza istui sängyllään ja selitti jotain.
- Liza, kulta mitä nyt? kysyin.
Liza jatkoi epämääräistä puhettansa.
Tajusin Lizan puheneen unissaan.
- Jatkahan unia Elizabeth, sanoin ja painoin hellästi Lizan pään tyynylle. Liza lopetti ölinänsä ja alkoi nukkumaan.
Minua ei enää väsyttänyt joten menin hiljaa keittiöön ja kkadoin itselleni lasin mehua.
Ikkunasta paistoivat auringon säteet.
Minuutti minuutilta aurinko nousi ylemmäksi.
Vähän ennen seitsemää laitoin aamiasen valmiiksi ja menin herättämään Whitneyn.
Whitney söi tyytäväisesti paahdettua leipäänsä. Hetken päästä Liza heräsi.
- Huomenta Melissa ja Whitney, Liza huikkasi pirteänä.
- Käsi tuntuu jo paljon paremmalta, Liza säteili.
- Hyvä, tuo sinun kätesi taitaa parantua pian, minä hymyilin Lizalle.
- Haluatko tulla aamiaselle? kysyin Lizalta.
Liza nyökkäsi ja nosi sängystään.
Liza todellakin näytti paljon pirteämmältä ja energisemmältä, kuin eilen.
- Parin päivän päästä voidaan jatkaa harjottelua, Liza intoili Whitneylle.
- Siitä tulee upea esitys, Whitney sanoi suutäynnä paahtoleipää.
- Kohta täytyy lähteä kouluun, sanoin Whitneylle.
Elizabethilla oli lupa jäädä ainakin täksi päiväksi hoitolalle, sillä käsi missä side oli, se oli juuri se käsi, jolla Liza kirjoittaa.
Minä ja Liza saatoimme Whitneyn koululle.
- Mitä haluasit tehdä Liza? minä kysyin.
- Mennäänkö konditoriatähteen? Liza ehdotti.
- Mennään vaan, minä vastasin.
Pyörimme tähdessä jonkin aikaa, kunnes päätimme ostaa suklaaleivokset meille kolmelle.
- Sitten kun Whitney tulee koulusta voimme syödä nämä, minä ilmoitin.
Kun haimme Whitneyn, Liza pomppi innoissaan:
- Hei Whitneyy me saadaan suklaaleivokset, Liza kailotti.
- Liza! Ethän sä vielä oo sitä leivosta, et sä vielä voi olla sokerihumallassa, minä nauroin.
- Ja ole varovainen sen käden kanssa, ei se ole vielä kokonaan terve, minä lisäsin.
Huoneessa meitä nauratti, kun Lizan naama oli ihan suklaassa. Ihan hillittömiä naurukohtauksia.
- On siinä mullakin kaot, minä naurahdin.
- Kyllä sitä välillä voi sekoilla, Whitney hihkui, Whitney, joka normaalisti oli aika rauhallinen.
Whitney jopa imitio Lizaa sokerihumalassa, Liza se ei haittanut, vaan nauroi.
Joo se iltapäivä meni aika paljon hössötäessä.
Ilalla rahoituimme lukemaan kirjoja.
Nukkumaan menessä totesin vielä:
- Olette kyllä aikamoisi persoonia, minä hymyilin.
- Olet säkin välillä aika seko, Whitney ja Liza nauroivat.
- Siinä asiassa olette, kyllä ihan oikeassa, sanoin halasin molempia.

Ostokset ostosviekussa, ja sori kun tuli vähän lyhyt.

Vastaus:

Ei, ei tämä ollut lyhyt, vaan oikein sopivan pituinen, varsinkin hirmuisen arvostelurumban jälkeen. Saat 25 LP vauhdikkaasta ja hauskasta tarinasta.

Nimi: Melissa

05.09.2012 19:35
Tässä tarinassa on myös Whitneyn pop-laulu tunnista, kun en eilen ehtinyt kirjottaa.

- yyy, kaa, koo, nee! Kuulin Liza huutavan ja musiikki alkoi soimaan.
Raotin silmiäni.
Näin Whitneyn ja Lizan tanssivan jotain showtanssin tapaista.
- Liza, Whitney, miksi ihmeessä tansitte näin aikasin, kellohan on vasta kahdeksan, tytöt te menette vasta kymmenksi kouluun, minä huusin muusikin läpi ja nousin samalla istumaan.
Liza sammutti musiikin.
- Anteeksi Melissa, me harjotelemme koulun talent showta varten, Whitney sanoi.
- Niin, ajettelin että voisit ilmoittaa minut kaokouluun, Liza sanoi.
- Kyllähän minä voin Lizaseni, minä myönnyin.
- Haluatko nähdä esityksen alusta? Liza kysyi.
- Se ei ole ihan kokonaan valmis, Whitney lisäsi.
Nyökkäsin, ja tytöt aloittivat tanssin. Se oli kieltemättä tosi hienon näköstä.
Kun Whitney ja Liza olivat lopettaneet, taputin ja halasin molempia.
Laitoin aamiasta ja soitin samalla koululle, koulun rehtori sanoi, että Elizabeth voi aloittaa koulun jo tänään.
Saatoin tytöt koululle ja lähdin takaisin hoitolalle.
Parin tunnin päästä koululta soitettiin:
- Hei, täällä kaokoulun rehtori, teidän hoidossa oleva kao Elizabeth on tippunut kiipeilytelineestä.
- Elizabeth kävi terveydenhoitajalla, ja hänelle tuli pieni hiusmurtuma käteen ja Elizabethille laitettiin väliaikanen side, rehtori jatkoi.
- Voi kun ikävää, tulenko hakemaan Elizabethin? minä kysyin.
- Se olisi parasta, rehtori vastasi.
Lopetin puhelun ja lähdin koululle juoksien.
Koulun pihalla näin paljon kaoja, edessä Lizan ja Whitneyn.
- Hei Liza kulta, sattuuko paljon? kysyin.
- Aluksi sattui aika paljon, enää ei niin paljoa, Liza vastasi.
Silitin Lizan päätä hellästi ja katsoin sitten Whitneyyn.
- Whitney osaisitko tulla yksin hoitolalle, ettei minun tarvitse jättää Lizaa yksin, olisi parasta, ettei Liza liikkuisi tänään, minä selitin.
- Kyllä minä voin, Whitney sanoi reippaasti.
Halasin Whitneytä ja lähdin Lizan kanssa hoitolalle.
- Kävipä huono tuuri, ja vielä ekana koulupäivänä, minä totesin Lizalle.
Liza nyökkäsi.
Kun olimme perillä katsoimme Lizan valitseman leffan.
Hetken päästä Whitney saapui.
- Hitsit Whitney, että pitkin käydä näin, nyt ei voida harjotella tanssia, Liza harmitteli.
- Onneksi talent esityksiin on vielä aikaa, Whitney lohdutti.
Whitney teki läksyt ja sitten pitikin lähteä pop-laulu tunnille.
- Osaatko olla jonkun aikaa yksin Liza, minä kysyin.
- Kyllä osaan, Liza vastasi.
- Hyvä vien Whitneyn tunnille ja tulen sitten, huikkasin Lizalle.
- Haittaako sinua, vaikka en jää katsomaan tuntia? kysyin Whitneyltä.
- Ei se haittaa, pärjään hyvin opettajan kanssa, Whitney ilmoitti.
Kao-opiston edessä toivotan hyvää tuntia ja Whitney juoksi opiston sisään.
Tunnin ja 45 minuutin päästä:
- Oliko kiva laulu tunti? Liza kysyi Whitneyltä.
- Joo, mä lauloin Jessie J:tä, mun lempparia, Whitney vastasi.
- Sitten, kun kätesi paranee, sinäkin voin aloittaa jonkun harrastuksen, minä sanoin Lizalle.
Liza hymyili.
Ilalla:
Olimme kaikki aika väsyneitä, varsinkin Liza. Päätimme mennä ajoissa nukkumaan.
- Hyvä yötä Whitney, hyvää yötä Liza toivottavasti käsi paranee pian, minä sanoin.
- Öitä, molemmat vastasivat.

Miinusta 4LP:tä Whitneyn pop-laulu tunnista.







Vastaus:

Joo, miinustan harrastusmaksun, hyvä, kun sanoit paljonko se on, sillä en muistaisi ulkoa. Harmi, että Elizabethille kävi kurjasti, mutta tarinan kannalta se on hyvä asia, tapahtuvat tuovat potkua tarinoihin. Saat 30 LP.

Nimi: Niittie

05.09.2012 16:41
Söin aamupalaa kaojen kanssa. Olimme päättäneet, että tänään menisimme vähän tutkimaan Nostagian ympäristöä ja ympäröiviä metsiä. Oli kirpeä syysaamu, joten pukeuduimme lämpimästi, ja sittten suuntasimme ulos. Ensin kävimme leikkikentällä, jossa oli paljon kaoja hoitajineen leikkimässä. Eräs kao, Etta, jolla ei ollut vielä hoitajaa, haki Peggyn heti leikkimään kanssaan hippaa. Tytöillä oli hauskaa, ja niin näytti olevan myös kaikesta yksinäisyydestä nauttivalla Paulilla, joka teki hiekkakakkuja hiekkalaatikolla. Kutsuin kaot luokeni ja ehdotin pientä kävelyretkeä metsässä. Ettakin halusi ehdottomasti mukaan. Käveleskelimme metsässä polkuja pitkin, ja Paul pomi kukkia. Peggy ja Etta taasen leikkivät hippaa, mutta väsyivät pian ja vaihtoivat leikin piilosilla oloon. Peggy laski ensin. Etta hipsi piiloon pienen metsälammen rantaviivalla kasvavan paksun tammen taakse. Peggy ei ehtinyt etsiä Ettaa kuin pari sekuntia, kun puun takaa kuului kiljuntaa ja Etta säntäsi luoksemme.
- GRAMMAR! Näin sen! Se oli tuolla, matalassa vedessä! Grammar on lammessa tarujen mukaan asusteleva hirviö. Naurahdin ja sanoin:
- Etta, ei Grammaria ole olemassakaan, kuvittelet vain. Etta kuitenkin väitti itsepintaisesti vastaan nähdeensä hirviön, ja alkoi sitten kertoa Peggylle ja Paulille juttuja Grammarista. Itse poikkesin vähän kauemmas syömään marjoja. Antaa lasten leikkiä, ajattelin. pian he kyllästyvät. Samassa Paul säntäsi taakseni piiloon kauhusta kankeana. Etta ja peggy jäivät vielä juttelemaan grammarista. Paul oli aivan kauhistunut kaikista Etan sepittämistä jutuista. Hyssyttelin häntä ja päätin, etä on aika lähteä kotiin. Sanoimme Nostagian kartanon pihassa heipat Etalle ja menimme omaan huoneeseemme. Paulin pyynnöstä katsoimme kivan piirretyn elokuvan, ja Paul alkoi jo unohtaa pelottavat jutut. Peggy piirsi koko illan, mutta ei suostunut näyttämään piirrustuksiaan meille. Kun menimme nukkumaan, Peggy sanoi:
-Noniin, valmista tuli! ja alkoi ripustamaan piirrustukiaan seinälle. Samaan aikaan Paul kömpi snkyynsä. Yhtäkkiä hän vinkaisi ja sukelsi peiton alle. Seinällä oli monta piirrustusta Grammarista. Oikeastaan jokainen oli erillaisen näköinen.
- En voi tietää miltä se näyttää, Etan puheista ei oikein saanut selvää, mutta eikös ole hienoja kaikki! Peggy selvitti. Pyysin häntä ottamaan kuvat pois seinältä, sillä Paulia selvästi pelotti. Peggy nurisi ja natisi, mutta suostui sitten. Hän keräsi kuvat ja laittoi ne kasaksi pöydälle. ktsuin häntä jo nukkumaan, mutta hän piirsi vielä jotain.
- Peggy hei, ei enää hirviökuvia, pliis... sanoin. Peggy nyökkäsi ja kävi ripustamassa yhden piirrustuksen seinälle. Sitten hän kömpi viereeni. Seinällä oli kuva minusta, paulista, Peggystä sekä Etasta.

Vastaus:

Kivasti piirrustusten ja vuorosanojen avulla kerrottu hoitotarina. Tykkäsin tosi paljon viimeisestä lauseesta. <3 Kaot ovat hauskoja! Saat 20 LP.

Nimi: Ozzy

02.09.2012 20:49
Herätessäni kuulin Marlonin yskivän. Menin hänen luokseen ja testasin hänen otsaansa onko se kuuma... Se oli kuuma. Marlon oli muutenkin aivan nuutunut.Hän siis oli sairastunut.
Kello oli jo kymmenen. Vein Marlonille aamupalan sänkyyn ja sen jälkeen lähdin apteekkiin ostamaan lääkettä Marlonille. Apteekista palattuani Marlon oli nukahtanut. Hiivin hiljaa keittiöön ja rupesin tekemään ruokaa. Kun ruoka oli valmista Marlon heräsi.
-Tule syömään Marlon, huusin Marlonille.
-Tullaan, vastasi Marlon käheällä äänellä.
Ruuan jälkeen annoin Marlonille lääkettä jonka jälkeen hän meni takaisin nukkumaan. Aloin siivoamaan. Marlon tuli olohuoneeseen ja pyysi välipalaa. Annoin hänelle yogurttia. Välipalan syötyään hän meni katsomaan televisiota. Ja sitä hän katsoi kello 20.30 asti!
-Nukkumaan, sanoin Marlonille.
-Juuh, Marlon sanoi käheällä äänellään.
Hampaat pestyään hän meni peiton alle ja nukahti heti.


Sorry ku tuli nyt näin lyhyt tarina..

Vastaus:

No voi, toivottavasti tauti hellittää pian, että Marlon pääsee syksyiseen säähän ulkoilemaan. Niinno, oli vähän lyhyt, ja saat 10 LP.

Nimi: Nata

02.09.2012 12:00
Söin Rockin kanssa aamiaiseksi tekemiäni räiskäleitä ja odotimme, että Ansa tulisi. Ansa tulikin pian keittiöön ihan unenpöpperöisenä.
-Hei, miksi ihmeessä te melskaatte täällä näin aikaisin? Ansa mumisi äreänä.
-Tietääkseni ei ole kovin aikainen, kello on melkein kymmenen, naurahdin. -Otatko aamupalaa?
Laitoin Ansalle vohvelin lautaselle ja aloin sitten salaperäisesti kertomaan kaoilleni minne olimme tänään menossa.
-Lähdemme tosi kivalle lomalle, ja saatte olla jopa pari päivää pois koulusta.
-Jes minne? Molemmat kyselivät innoissaan.
-Kylpylälomalle! Olen varannut meille hienon huoneen kahdeksi päiväksi. Ja mikä parasta, sinne lähdetään tänään.
-Jee! Rock huudahti ja pomppasi pöydän yli luokseni utelemaan lisää. -Saammeko käydä uimahallissa? Onko siellä hyvät ruuat....
-Lähdetään heti! Ansa innostui ja äskesi suuhunsa lopun ruuasta.
-Saamme huoneen vasta puoliltapäivin joten lähdetään vähän ennen kahtatoista. Mutta voitte mennä pakkaamaan jo.
Autoin Rockia pakkaamaan hänen vähäiset tavaransa samaan laukkuun johon minä. Ansan oli pakko saada ottaa oma hieno laukku mukaan. Menin pakkaamaan omat tavarani, sekä vaihdoin ylleni valitsemani vähän hienommat vaatteet. Kun saavuin olohuoneeseen, näin Ansan peilailemassa seinäpeilin edessä pinkki käsilaukku tassussaan. Pidätin naurunpyrskähdykseni ja menin hakemaan Rockia.
-Hei Rock sinun on ihan pakko siistiä vähän itseäsi, näytät ihan vastaheränneeltä, sanoin nauraen ja siistin vastustelevan Rockin turkkia.
-Noniin lähdetään! Ansa komensi ja lähti määrätietoisesti ovelle. Katsahdin kelloa.
-No mennään vain.

Lähdimme kävelemään kylpylälle päin. Matkalla kuuntelin kaojeni innokasta keskustelua lomamatkasta.
-Olisi kyllä ollut kiva mennä ulkomaillekin, Ansa sanoi haaveilevana.
-No joskus ehkä, mutta ei sinne pääse ihan helpolla, vastasin ja huomasin nurkan takana häämöttävän ison rakennuksen. Jouduin melkein juoksemaan, että pysyisin kaojeni matkassa. Sisällä meidät otti vastaan mukava henkilökunta. Juoksimme kilpaa huoneen ovelle, kun olimme saaneet avaimen. Ansalle ja Rockille tuli kiista, kumpi saa avata oven.
-Hei, tämän pitäisi olla yksinkertaista. Toinen avaa seuraavan kerran.
Annoin Rockin avata oven ja astuimme sisään ihastelemaan huonetta. Se oli pieni mutta siisti ja sängyt olivat ihanan suuria.
-Oi ihana huone! Henkäisin ja menin katsomaan tilat läpi. Kaoni hyppäsivät isoille sängyille ja pomppivat minkä ehtivät.

-Mennäänkö heti uimaan, vai onko teillä nälkä? Kysyin hetkeä myöhemmin, kun olimme ihastelleet huonetta.
-Mennään uimaan! Rock vastasi heti.
-Joo, Ansa sanoi kohta ajatuksistaan tulleena.
Pakkasin nopeasti uimakamppeet ja lähdimme kävelemään kylpylälle. Löysimme kylpylän toisesta kerroksesta. Katselimme ennen pukuhuonetiloja ikkunoista sisälle uimalaan. Se oli tosi hieno ja siellä oli paljon porukkaa. Riensimme pukuhuoneiden kautta uimaan ja tutustumme isoon paikkaan.
Oli monta aika matalaa allasta, joissa ui paljon kaoja, sitten oli yksi isompi allas, kylmäallas, liukumäki ja ulos vievä tunneli. Uimme hetken lämpimässä altaassa ja heittelimme palloa. Kohta molemmat halusivat väkisin isoon liukumäkeen.
-Tässä lukee, että alle 5-vuotiaat eivät saa mennä yksin, mutta te olette molemmat yli 5 vuotta, sanoin ja katsoin kaoihini. Rock katsoi vähän jännittyneenä, kun joku kao meni kurvikasta liukumäkeä.
-Voitko Nata tulla kanssani tuohon mäkeen? Se menee niin lujaa, Rock kysyi vähän häpeissään.
-Ei hätää, voin tulla, lohdutin. Päästimme Ansan ensin yksin ja sitten me menimme. Mäki oli juuri sopivan hurja ja me kaikki tykkäsimme. Menimme muutaman kerran mäkeä ja Rockin halusi mennä yksin. Sitten opetin Ansaa sukeltamaan matalassa altaassa. Emme katsoneet mihin Rock meni, ja kohta hän tuli lujaa meidän viereen altaaseen.
-Ei saa juosta Rock. Mutta missä olit? Kysyin huomatessani hänen tulonsa.
-Tuolla pienessa altaassa. Se on TOSI kylmä, hän mumisi turisten.

En ehdi jatkaa enempää. En usko että huomenna ehdin kirjoittamaan, mutta kun kirjoitan seuraavaksi, niin kirjoitan toisesta päivästä kylpylässä ja sillä tavalla koska en ehdi käymään varmastikkaan huomenna tai ylihuomenna.

Vastaus:

Tätä tarinaa oli tosi kiva lukea: paljon tapahtumia, eikä tylsiä liibalaaboja. Kaosi ovat niiiiin suloisia! Saat 35 LP.

Nimi: saini

02.09.2012 00:56
Kävelin siltaa pitkin ja näin edessäni upean, värikkään sateenkaaren. Pysähdyin ihailemaan sen värejä ja kirkkautta, jollaisia en ole ennen nähnytkään! 'Sateenkaaren päässä on aarre', ajattelin hymyillen. Ihailtuani vielä hetken jatkoin matkaa.
Sillan päässä näin sinisenä välkehtivän lammen ja uljaana seisovan hoitolan. Pihalta kuului onnellista naurua, ja tiesin tulleetkin oikeaan paikkaan. Otin taskustani rypistyneen, mutta sitäkin raskaamman valokuvan. Katselin Gracen kuvaa jälleen, tutkien pienenpieniäkin yksityiskohtia. Olisin tuntenut Gracen vaikka tuhansien muiden joukosta, mutta silti kuvan katsominen helpotti jännitystäni. Olin odottanut hetkeä pitkään ja innolla, mutta minua jännitti suuresti.
"Hei, sinä taidatkin olla uusi?" hoitolan työntekijä tuli kysymään.
"Kyllä. Olen saini, Gracen uusi hoitaja", vastasin.
"Voi, Grace onkin jo odottanut", työntekijä nauroi ja huikkasi Gracen paikalle.

"Hei, olen saini", sanoin hymyillen. Grace vilkuilu minua hieman ujosti, mutta esitteli silti itsensä ja vilkuili kädessäni roikkuvaa kangaskassia.
"Otin mukaan pikkusiskoni leluja", sanoin. "Harmi vaan, minun pitää viedä ne takaisin kotiin, siskoni kaipaa niitä. Mutta tänään voidaan leikkiä niillä, ja myöhemmin minä ostan sinulle omiakin leluja", selitin.
Grace unohti ujostumisensa ja tuli tutkimaan pussia, nostaen esineen toisensa jälkeen ja ihmetellen sitä,
"saini", hän aloitti, "voidaanko pelata jotain?"
"Joo, pelataan vain", sanoin.
Meillä vierähtikin monta tuntia leikkiessä ja pelatessa. Hypimme hyppynaruilla ja opetin Gracelle lorun, jota hän voi lukea hyppiessään. Piirtelimme katuliiduilla kukkia ja hyppyruutuja, joista Grace piti erityisesti. Pelasimme hullunkurisia perheitä, ja saimme hyvät naurut tehdessämme tahallamme hassuja perheitä. Alias-sanaselityspeli oli Gracesta niin hauska, että pelasimme sitä monta erää.
Pelin ja leikin lomassa tutustuimme toisiimme. Kertoilin perheestäni ja elämästäni ylipäätään, ja Grace oli erittäin kiinnostunut koulunkäynnistäni.
"Onko siellä hauskaa? Onko teillä paljon kokeita? Millainen opettajasi on? Mitä on lempiaineesi? Entä, mitä luulet, pääsenköhän minä sitten ekalla luokalla joskus edes kolmelta tai neljältä? Se olisi niin hauskaa", Grace selitti suu vaahdoten. Alku-ujostumisensa päästyään Grace oli niin puhelias, että hyvä kun sai sanan sanottua väliin! Vastaisin Gracen kysymyksiin parhaani mukaan.
"On koulussa ihan hauskaakin, se riippuu päivästä ja siitä, millä mielellä on. Et ehkä pääse ekalla luokalla kolmelta tai neljältä, se kun on aika myöhään. Mutta kyllä sinä ehdit, Grace-pieni", nauroin. "Koulua on monta, monta vuotta!"
Iltapäivällä annoin Gracelle muroja välipalaksi ja mietin aikaisempaa keskusteluamme. Meissä on paljon samaa, ajattelin hymyssä suin, kun katsoin Gracen irvistelevän lusikan koveralle puolelle. Gracen vielä syödessä aloin miettiä, mitä tekisimme seuraavaksi. Katselin alueen karttaa ja yritin painaa uusia paikkoja mieleeni.
"Mennäänkö puistoon?" kysyin Gracelta. Ajattelin sen olevan mieluisaa tekemistä, kun ulkonakin oli niin kaunis ilma.
"Joo, mennään! Siellä on se hauska liukumäki!"
Niin me vedimme kengät jalkaamme ja lähdimme ovesta ulos. Pihalla huikkasimme heiheit muille kaoille ja hoitajille, ja suuntasimmekin puistoa kohti. Kangaskassini kiikkui toisessa kädessäni, Grace toisessa. Koko matkan Grace selitti viimeöistä untaan Liisasta ihmemaassa, jossa hänkin oli mukana. Kuuntelin ynähtäen välissä, muuta puheenvuoroa en saanutkaan.
Perillä ollessamme Grace juoksi punaiseen, leveään liukumäkeen, joka "aaltoili", eli ei ollut tasainen. Sellainen oli minunkin lempiliukumäkeni pienenä, muistin ja laskin sitten itsekin muutaman laskun. Rengaskeinujen kohdalla viivyimme myös tovin jos toisenkin.
"Anna kierrevauhdit, saini! Tosi kovat, joooooookooo!"
"Jos pidät kunnolla kiinni", totesin pilke silmäkulmassa ja työnsin Gracen vauhtiin.
Kiersimme vielä muutaman kohdan, kunnes oli aika lähteä. Paluumatkalla vastaamme käveli muutama hoitaja, joiden kanssa Pysähdyin juttelemaan.
"Mene Grace suihkuun, niin laitan sillä välin sinulle iltapalaa", sanoin hänen huoneensa kohdalla. Grace totteli kiltisti, eikä jaksanut enää jutella.
Voitelin voileivän ja lämmitin kaakaota. Kun Grace tuli, laitoin hiljaisella musiikkia soimaan ja söimme molemmat väsyneinä. Syötyämme korjasin astiamme ja siirryin peittelemään Gracen.
"Kiitos tästä päivästä, Grace", sanoin.
"Kiva, kun olet hoitajani", kao mumisi unisena.
"Olet ihana, hyvää yötä!"
"Hyvää yötä!"

Vastaus:

Pitkä, hieno tarina, kiitos! Grace pitää sinusta ja sinä pidät hänestä, hyvä! Kirjoitat siististi ja puuhailette kaikenlaista. Sinullä on edessäsi loistokas elämä täällä Kaohoitola Nostalgiassa! =) Saat 30 LP.

Nimi: Melissa

01.09.2012 21:11
- Melissaa, apua myöhästyn koulusta, kello on jo varttia yli yhdeksän, Whitney panikoi.
- Rauhoitu höpsö, tänään on launtai, minä sanoin.
Whitney huokaisi.
- Tänään, sinulle tulee uusi kaveri, minä kerroin aamiasella.
- Jee uusi kaokaveri, Whitney hihkui.
- Hänen nimensä on Elizabeth, minä sanoin.
- Itse asiassa, Elizabeth tulee vähän ajan päästä, minä jatkoin.
Kun olimme syöneet aamiasen, niin ovelta kuului koputusta.
Menin avaamaan oven.
Oven takana oli valkoinen ioisen näköinen kao.
- Hei, olen Elizabeth, mutta sanokaa vaan Lizaksi, Elizabeth esittäytyi.
- Moi Liza, minä olen Melissa, ja tuolla on Whitney, minä sanoin, ja Whitney vilkutti Lizalle.
- Onko sinulla nälkä? kysyin Lizalta.
- Ei ole, söin hetki sitten aamiasen, Liza vastasi.
- Ajattelin, että lähdettäisiin kaupungille, käykö? minä kysyin tytöiltä.
- Totta kai! Liza ja Whitney vastasivat yhteen ääneen.
Kun kävelimme keskustaa kohti, Elizabeth kertoi meille entisestä hoitajastaan, ja siitä mistä hän piti.
Saavattuamme keskustaan, menimme ensiksi markettiin.
Marketista ei oikein löytynyt mitään tähtitieteellistä, joten emme ostaneet sieltä mitään.
- Hei, mentäisiinkö Hedelmäbaarin? Whitney ehdotti.
- Mennään vaan, sanoin ja samalla Liza nyökkäsi myöntymisen merkiksi.
Hedelmäbaarissa:
- No mitäs haluasitte tytöt? minä kysyin.
- Liikaa valittavaa, Liza totesi.
- Niin, en tiedä otanko jätskin vai mehun, Whitneykin pähkäili.
- Otan meille kaikille yhteiseksi jääveden, ja voitte valita sitten mitä muuta haluatte, ilmoitin. ( ostokset taas ostoslistalla (: )
- No, mä otan pehmiksen, Elizabeth päätti.
- Mä taidan ottaa hedelmämehun, Whitney sanoi vähän ajan päästä.
Ostin jääveden, pehmiksen, hedelmämehun ja menimme istumaan.
Katsoin kun Whitney joi mehuaan ja Liza söi pehmistään, molemmat niin keskittyineinä.
Hetken päästä Whitney ja Liza kääntivät katseet minuun.
- Mitä sinä hymyilet? Whitney kysyi.
- No, kun te olette niin suloisia, kun syötte ja juotte niin keskittyneenä, minä naurahdin.
Kun olimme valmiit lähdimme takaisin hoitolalle.
Huoneessa Liza ihasteli Whitneyn laavalamppua.
- Toi on tosi hieno, Liza hihkaisi.
- Kiitos, odota jonkun aikaa, niin se on vielä hienompi, Whitney sanoi, ja laittoi laavalampun päälle.
- Siinä menee pari tuntia, että se alkaa "kuplimaan", Whitney sanoi.
Sitten Elizabeth ehdotti, että katsoisimme jonkun leffan.
Päädyimme katsomaan " Up kohti hoitolaa".
Ilalla:
- Olipas ihana päivä, minä totesin kaolleini.
Molemmat nyökkäilivät.
Vähän ajanpäästä olimme huomaamatta menneet nukkummaan.
- Hyvää yötä Whitney ja Liza, minä toivotin.
- Hyvää yötä Melissa, Liza ja Whitney vastasivat kuorossa.




Vastaus:

Söötti stoori! Tajusin, että teillä on hirmu suloiset nimet kaikilla: Melissa, Whitney ja Elizabeth. Teillä menee hyvin ja kaosi varmasti rakastavat sinua. Ja kirjoitat hyvin. Saat 35 LP.

Nimi: Ozzy

01.09.2012 13:09
Heräsin yöllä Marlonin itkuun. Menin katsomaan mikä hänellä oli. Hän oli nähnyt painajaista. Lohduttelin häntä ja laitoin hänet takaisin nukkumaan. Aamulla heräsin jo kuudelta. Kävelin keittiöön ja aloin keittää kahvia. Kello seitsemän Marlon heräsi. Hän tuli luokseni ja sanoi, että haluaa aamupalaa.
-Mitäs sä haluaisit? kysyin.
-Haluun muroja, Marlon vastasi.
Laitoin Marlonille muroja. Kun hän oli syönyt hän meni katsomaan televisiota.
Kello kymmenen menimme aamukävelylle. Teimme saman lenkin kun viimeksi. Marlon oli innoissaan kun matkan varrella oli pieni leikkipuisto.
-Voidaanko me mennä tuonne? kysyi Marlon.
-Juu mennään vain, vastasin Marlonille.
Menimme puistoon ja olimme siellä tunnin. Kun olimme kotona Marlon juoksi vessaan nopeasti. Minä, sillä aikaa aloin tekemään jo päiväruokaa. Kun Marlon palasi vessasta ruoka olikin jo valmista. Hän söi paljon nimittäin hänellä oli ollut kova nälkä. Ruuan jälkeen menimme päiväunille. Kun Marlon heräsi aloimme pelaamaan muistipeliä. Kun olimme lopettaneet pelaamisen menimme syömään välipalaa.
-Saanko välipalaksi marjapiirakkaa? kysyi Marlon.
-Juu saathan sinä, vastasin.
-Mitäs juotavaa haluaisit? Kysyin Marlonilta.
-Haluaisin mehua, vastasi Marlon.
Välipalan jälkeen menimme taas lähellä olevaan puistoon. Kun olimme olleet puistossa noin puolituntia alkoi satamaan vettä. Lähdimme nopeasti takaisin kotiin. Kotona aloimme pelata Unoa. Kahdeksannen Uno pelin jälkeen kello oli jo kahdeksan.
-Nyt pitää mennä pesemään hampaita, sanoin Marlonille.
-Selvä, hän vastasi.
Kun Marlon oli pessyt hampaansa laitoin hänet nukkumaan.
-Hyvää yötä, sanoin Marlonille.
-Öitä, vastasi Marlon.

Vastaus:

Kerrot hienosti perusarjestanne! Teksti on siistiä. Kaipaisin tarinoihin kuitenkin lisää potkua. Saat 15 LP.

Nimi: Ozzy

29.08.2012 14:38
Herätessäni Marlon oli jo hereillä. Marlon halusi leikkiä piilosta ja niin me sitten aloimme leikkiä piilosta. Kun kumpikaan ei enää jaksanut mennä piilosta menimme syömään. Aamupala oli täyttävä. Aamupalan jälkeen menimme pienelle lenkille. Lenkillä näimme monia hienoja lintuja. Kun palasimme kello olikin jo sen verran että piti syödä päiväruokaa. Ruuan jälkeen laitoin Marlonin nukkumaan, mutta hän ei halunnut mennä päiväunille. Niinpä annoin hänen katsoa hetken aikaa televisiota.
-Väsyttää..., Marlon sanoi.
-No mennäänpäs sitten päiväunille, vastasin.
-Jee! marlon huusi väsyneenä.
Laitoin Marlonin nukkumaan ja seuraavan kerran kun hän nousi kello oli jo 17.00!
-Välipalaa, Marlon mutisi.
-Juu välipalaa on tulossa, vastasin.
-Mitäs haluaisit välipalaksi? kysyin Marlonilta.
-Haluan iiiiiiison voileivän, sanoi Marlon innoissaan.
-No siinä kestää hetki, vastasin Marlonille.
-Mene katsomaan vaikka televisiota siksi aikaa, sanoin Marlonille.
Marlon meni nopeasti sohvalle ja laittoi television päälle.
Sieltä tulikin Pikku Kakkonen. Kun ohjelma loppui annoin leivän Marlonille. Hän söi sen nopeasti. Ehdotin haluaisiko Marlon mennä lähellä olevaan puistoon. Ja hän halusi! Niinpä vedimme takit yllemme ja lähdimme kohti puistoa. Puistossa olimme parisen tuntia. Palattuamme kotiin kello oli 20.00. Söimme iltapalaa ja laitoin Marlonin nukkumaan. Hän halusi että lukisin hänelle kirjaa, mutta olin itsekin jo niin väsynyt etten jaksanut. Mutta ei se Marlonia haitannut. Hän naurahti ja toivotti hyvää yötä.
-Hyvää yötä, Marlon sanoi väsyneenä.
-Öitä, vastasin myöskin väsyneenä...

Vastaus:

Kiva tarina, eikä tarinan tarvitsekaan olla tämän pidempi. Selkeää kirjoitusta, kiva, että on vuorosanoja. Saat 20 LP.

Nimi: Ozzy

28.08.2012 20:58
Kun heräsin kuulin melua. Menin katsomaan mistä se kuuluu ja se olikin Marlon! Hän rummutti käsillään lattiaa, koska hänellä oli niin kova nälkä.  Kun olin antanut hänelle aamupalaa häntä alkoi väsyttämään ja hän meni nukkumaan... Seuraavan kerran hän heräsikin vasta klo 10.30!

Vastaus:

ööö....??? Kirjoititko tämän tarinan vain siksi, että saisit mahdollisimman paljon hoitokertoja? Saat 5 LP.

Nimi: Melissa

28.08.2012 20:37
Ainiin melkein unohdin, miinusta 4 LP:tä Whitneyn pop-laulu tunnista.

Nimi: Melissa

28.08.2012 20:16
Aamulla heräsin veden kohinaan ja siihen kun joku lauloi Jessie J:tä. Kun olin avannut silmät, tajusin, että se "joku" oli Whitney, joka lauloi suihkussa. Hetkinen, miksi Whitney on hereillä ennen minua? Katsoin puhelintani, kello oli 8.15, hitsin puhelin, sen piti herättää 7.45, että voin mennä herättämään Whitneyn. No onneksi Whitneyllä oli ysin aamu ja onneksi Whitney oli herännyt itse.
Parin minuutin päästä Whitney tuli suihkusta.
- Huomenta Melissa, Whitney sanoi pirteänä.
- Huomenta, miten sinä heräsit, vaikka en herättänyt sinua? minä kysyin.
- Aurinko paistoi silmiin, Whitney vastasi.
Sitten Whitney käveli keittiöön ja lauloi yhtä toista Jessie J:n kappaletta.
- Sinulla on tosi hyvä lauluääni, kehuin Whitneytä.
- Kiitos, Whitney sanoi.
- Oikeasti, en tiennyt, että olet noin hyvä laulamaan, kehuin lisää.
Whitney hymyili suloisesti.
Syödesämme aamiasta, sain "ahaa" idean:
- Kuule Whitney, haluasitko mennä kao-opistoon pop-laulu kursille?
- Totta kai! Whitney hehkui innosta.
- Tänään on ensimmäinen tunti, voin ilmottaa sinut, kun olet koulussa, minä sanoin.
Sitten kello olikin jo sen verran, että piti lähteä.
Koulun pihalla:
- Hei, hei Whitney, hauskaa koulupäivää, minä toivotin.
Whitney hehkui innosta ja vilkutti minulle.
Matkalla hoitolaan kävin ilmoittamassa Whitneyn pop-laulu kursille.
Hoitolalla tutkin puhelinta, ja yritin löytää syyn siihen, että se ei ollut herättänyt. Räpläsin puhelinta ainakin tunnin, mutten löytänyt syytä ja luovutin.
Kellon olessa varttia vaille kaksi lähdin hakemaan Whitneytä.
Kun Whitney tuli koulunpihalle, hän pommpi innoissaan ja oli ihan onnessaan.
Ilmeisesti aamuinen innostus ja energia, oli ollut Whitneyssä koko päivän.
Hoitolalla söimme välipalan ja sen jälkeen Whitney alkoi tekemään läksyjä. Kun Whitney oli tujottanut kelloa vähän reilu tunnin lähdimme kao-opistolle.
Whitney käveli jännittyneenä kao-opistoon sisään.
Infossa oleva kao, opasti meidät oikeaseen huoneeseen.
Koputimme ja menime sisälle.
- Hei, olen opettajasi Elvis Pressu, Elvis esittäytyi.
- Heii, olen Whitney, Whitney puolestaan sanoi.
- Haluatko, että jään tänne, vai menenkö odottamaan viereiseen tilaan? kysyin Whitneyltä.
- Jää tänne, Whitney vastasi.
Tunti alkoi äänenavauksella, jonka jälkeen opettaja testasi Whitneyn rekisterit. Ensiksi Whitney lauloi ylärekisterin ja sitten alarekisterin.
- Ylärekisterisi on hyvin puhdas, ja alarekisterisi on hyvä, opettaja kehui.
Sitten Whitney lauloi tuiki tuiki tähtösen ja muutaman muunkin laulun.
Lopuksi Whitney sai itse valita laulun. Whitney valitsi Jessie J:tä.
Tunnin loputtua kiitimme Pressua ja lähdimme takaisin hoitolaan.
- Kiitos paljon Melissa, että saan käydä pop tunneilla, Whitney kiitteli.
- Ole hyvä, minusta on hyvä, että käyt, olet taitava laulamaan, ja muutenkin on hyvä, että sinulla on harrastus, minä sanoin.
Saavuttuamme hoitolaan söimme päivällisen ja menimme huoneeseemme.
Huoneessa luimme molemmat kirjoja, minusta oli ihan hyvä, että Whitney raohoittui hetkeksi.
Ilalla menessämme nukkummaan Whitney kellahti sänkyyn ja nukahti parissa minuutissa. Olihan se ymmärrettävää, kun oli Whitneyllä ollut aika energinen päivä (:


Vastaus:

Pitkä, helppolukuinen tarina. Vuorosanoja ja muuta kerrontaa on sopivasti. Juoni oli vähän tylsä. Saat 30 LP yleisestä erinomaisuudesta (ja vähennän siitä 4 LP.)

Nimi: Melissa

27.08.2012 21:21
ELOKUUN KILPAILUUN:

Tänään kun olin hakenut Whitneyn koulusta, katsoimme erästä luontodokumenttia jääkarhuista.
- Voii kun noi jääkarhut on söpöjä, Whitney ihasteli.
- Onhan ne aika söpöjä, minä totesin.
Vähän ajan päästä dokumentissa kuvattiin lumihiutaleita.
- Kaunista, Whitney henkäsi.
- Niinkuin nimesi, oikeastaan nimesi on kuin lumi, minä sanoin.
- Miten niin? Whitney ihmetteli.
- No, nimestäsi "Whitney" tulee aika helposti sana "White", ja no lumi on valkoista, minä aloitin.
- Ainakin yleensä, Whitney naurahti.
- Niin, lumihiutaleet ovat kauniita ja satavat yleensä rauhallisesti, ja sinä olet yleensä aika rauhallinen ja kaunis, minä jatkoin.
Whitney punastui.
- Toisaalta välillä lumen olomuoto on rakeet, ja kun oikein suutut osaat kyllä ilmaista itseäsi aika vahvasti, minä sanoin.
- Ja nimesi on anettu yhden toisenkin jutun mukaan, jaksatko vielä kuunnella? minä kysyin.
Whitney nyökkäsi.
- Taas palataan englannin kieleen, etutavusi "Whit" tarkoittaa jonkun kanssa, esim. Whit Melissa, ja olet minun mielestäni aika sosiaalinen, minä kerroin.
Kun olin selittänyt nimi session katsoimme dokumentin loppuun.
Mutta ilalla Whitney kysyi vielä:
- Kuule Melissa siitä minun nimi jutusta, Whitney aloitti.
- Niin? minä kysyin.
- Jos nimeni on niinkuin lumi, niin olenko minä sitten välillä ikävä ja tylsä? Whitney kysyi.
- Miten niin? minä ihmettelin.
- No kun tulee räntää, ja maa on ihan loskassa, niin onhan se aika tylsää, ja jos märkää lunta menee paidan sisään, niin kyllä se ainakin minusta on ikävää, Whitney selitti.
- Voi Whitney! minä naurahdin ja Whitneyäkin alkoi naurattaa.

Joo, eli tossa oli tarina elokuun kilpailuun, ja jos pitäisi antaa nimi tolle tarinalle, niin se varmaan olisi "vertauskuvat kunniaan".


Vastaus:

Tässähän oli hyvä selitys! Selityksenhän saa tietysti keksiä ihan oman mielen mukaan, ja hyvä oli!  Olet mukana kilpailussa ja tarinasta sait 20 LP. Mukavaa, että osallistuit!

Nimi: Niittie

27.08.2012 18:25
Aurinko ei ollut vielä noussut, ja kaot nukkuivat vielä sikeästi. Itse istuin pöydän ääressä mutustellen leipää. Siemaisin kahvikupista kahvia, kaot tuhisivat sängyissään. Katselin ulos. Ulkona oli syksyinen ilma, lehdet lentelivät mutta näytti silti vielä aika lämpimältä. Lueskelin jotain kaolasten lehtiä kun aurinko alkoi nousta. Samassa Peggy hieraisi silmiään ja housi venytellen ylös. Paul sensijaan veti peittoa tiukemmin päälleen ja jatkoi unia. Peggy tuli istumaan viereeni pöydän ääreen ja voiteli itselleen kaksi leipää.
- Niitti? hän kysyi ja hymähdin kysyvästi.
- Eikös mulla ole tänään jalkapalloa? hän jatkoi. Vastasin hänelle "joo", ja ehdotin että käytäisiin kaupassa, ostettaisiin samalla eväitä sekä muita herkkuja. Peggystä se oli oikein hyvä idea, joten menin hakemaan rahapussiani, kun peggy meni herättelemään Paulia. Paul nousi ja hieraisi silmiään, ja Peggy kävi tekemässä hänelee makkaravoileivän. Kao mutusti sitä tyytyväisenä, kun kerroin hänelle tämän päivän suunnitelmista. Paul tyytyi hymähtämään sen merkiksi että juttu sopi hänelle. Kutsuin kaot vielä luokseni sohvalle ja sanoin:
- Tässä on teille molemmille 10LP. Saatte käyttää ne miten haluatte! itse ostan ruokaa ja semmoista, mutta omista rahoistanne olette itse vastuussa ja saatte käyttää ne mihin haluatte. Onko selvä? kaot nyökkäsivät. - Hyvä, let's mennään!

Pian olimmekin jo Kauppakadulla. Ekana suuntasimme Punahuuleen, Peggyn toivomuksesta. Siellä hän katsli haikeasti kaikkia ihania tuotteita, mutta päätyi kuitenkin säästämään kymppinsä muualle. Lupasin hänelle, että jos hän ei käytäkkään rahoja muualla, voimme vielä palata takaisin punahuuleen ostamaan jotakin mukavaa. Paul halusi seuraavaksi suunnata kohti Lelukauppaa, joten menimme sinne. Paul kokeili vaikka mitä leluja, mutta sitten hän hypnotisoitui vieterihamsterista. Hän tuijotti sitä. Tuijotti. Sitten hän nappasi sen käteensä ja suuntasi tomerana kassallem maksoi ostoksensa ja lampsi luokseni pussi kädessä.
- Jep. Valmista! hän sanoi ja lähdimme pois. Olin ymmyrkäisenä. Miten reipas Paul olikaan ollut! Kävimme konditoria Tähdessä, josta ostin suklaaleivoksia sekä pakkauksen appelsiineja iltapalalle. Peggy haisteli pussia jossa leivokset olivat ja halusi syödä ne heti, mutta sanoin että vasta kotona! Molemmat kaot vinkuivat Hedelmäbaariin, josta ostin molemmille kaoille tikkukaramellit. He lipoivat karkkejaan hurmiossa Hedelmäbaarin terassilla. Seuraavaksi lähdimme Markettiin. Annoin kaoille luvan kierrellä kauppaa ja itse pysähdyin lepäämään. Hetken kuluttua peggy juoksi luokseni penkille kädessään vihreä sateenvarjo.
- Katsokatso, Niittie! tämän tahdon! ohjasin peggyn kassalle ja autoin häntä rahojen kanssa. posituimme tyytväisinä kaupasta ja palasimme kotiin. Paul leikki hamsterilelullaan ja Peggy juoksi ulkona sateenvarjon kanssa, meni puun alle niin että lehdet ropisivat vasten sateenvarjoa. Peggy nauroi ja vilkutti minulle ikkunaan. Vilkutin takasin. Pian kutsuin Peggyn sisälle ja söimme iltapalaa. Kuorin appelsiineja ja kaot söivät niitä samaa tahtia kun niitä ilmestyi lautaselle. Paul esitteli unenpöpperössä hamsterileluaan, ja vaipui sitten uneeen. Kannoin hänet sänkyyn, Peggy hyppäsi hänen viereensä ja itsekkin pistin pötkölleen, aikeissa vain torkahtaa ja siivota sitten keittiö. Nukahdin kuitenkin ihan vahingossa...

tämmönen tarina tälläkertaa, hope u like it (::

Vastaus:

I liked it very much!
Hey, tosi hienoa, että sait näin paljon asiaa yhdestä kauppareissusta. Sitten, sitten, aamusta iltaan -tarinat ovat tylsiä...
Kaoilla on selkeät persoonallisuudet ja hoidat niitä tosi hyvin.
Saat 30 LP.

Nimi: nata

22.08.2012 20:44
Join aamuteetä ja söin suklaamuroja kotimme pöydän ääressä ja selailin sanomalehteä vain hetkeä myöhemmin, kun olin Saattanut Ansan ja Rockin ovelle, kun he innokkaana lähtivät taapertamaan kouluun. Kirkas aamu sujui ihan tavallisesti, kunnes huomasin ilmoituksen luxus kylpylälomasta. Mainoksessa kuvailtiin hienoa huonetta, ihania kylpylätiloja ja paljon muuta! Voi olisi ihanaa viedä pikku kaoni yllätyslomalle hienoon kylpylään, edes päiväksi! Riensin katsomaan lompakkooni. Sen sisällössä ei ollut paljon kehumista, mutta voisimme ehkä päästä yhdeksi päiväksi kylpylälomalle. Hintaa katsottuani päättelin, että voisimme olla kaksi vuorokautta kylpylälomalla nauttimassa luxuksesta. Ja se tulisi Ansalle ja Rockille yllätyksenä! Menin nopeasti vaihtamaan vaatteet ja laittamaan itseni päiväkuntoon. Pakkasin käsilaukun ja suunnistin pihalle. Löysin hienoon kylpylärakennukseen, jonka aulakin oli aivan ihana! Minua tultiin pian auttamaan ja sain varattua kahden vuorokauden liput meille kolmelle. Tanssahtelin kotiin ja odottelin, että kaoni pääsisivät koulusta.

Olin tullut jonkun matkaa kaojani vastaan, kun he luikkivat koululta.
-Jee, arvaa mitä! Meille opetettiin kokkaamaan pirtelöt. Saimme tehdä haluamamme makuiset pirtelöt, ja niistä tuli tosi hyviä! Ansa ja Rock puputtivat lähes yhteen ääneen.
-Voi kun kiva! Vastasin ja yrittelin pidättää kertomisvyöryäni, minne olemme parin päivän päästä menossa.
-Mä sain sekottaa mustikkaa ja mansikkaa keskenäni, Rock hihkaisi.
-Yökk, en olis ikinä halunnut mustikkaa pirtelöön! Banaani ja jätski on paljo parempia! Ansa huudahti vastaan.
-Heii, ei saa kinastella, naurahdin ja yritin vaihtaa aihetta.

-Voidaanko mennä leikkipuistoon? Rock kysyi kun olimme kotiovella. –Lupasin tavata Kallen siellä.
-Onko uuden kaverisi nimi Kalle? Kysyin hetken mietittyäni. –Ja ensin läksyt ja syödään mutta ehkä myöhemmin. Olen varma, että Kallekin tekee ne ensin.
-Se Kalle on tosi mälsä tyyppi, Ansa aloitti käydessään kiinni haarukkaansa.
-Hei, ei noin sanota kenestäkään! Moitin ja ohjasin Ansan vessaan käsipesulle. Kävimme kaikki kieli ulkona ruokalautasemme kimppuun ja silloin Ansa aloitti taas.
-Rock on oikeesti aina Kallen kanssa tosi tylsä. Ne puhuu aina vaan joistain uusimmista pelikoneista.
Rock mulkaisi Ansaa vihaisesti ja lähti sanaakaan sanomatta ja loppuun syömättä pöydästä. Katsahdin moittivasti Ansaan joka oli juuri häätänyt toisen pois pöydästä. Onkohan Ansa tänään jotenkin huonolla tuulella? Söimme hiljaa loppuun ja Rock tuli syömään vähän ennen kun Ansa sai syötyä.
-Ansalla on ehkä tällainen ärripurriaika, lohdutin Rockia, joka maisteli ruokaansa allapäin. –Tai sitten Ansa on vähän kateellinen, jos olet nykyään enemmän uuden ystävästi kanssa. Tyttö ei välttämättä heti ymmärrä mikä on teidän lempparipeleissänne kiinnostavaa.
Tämä selitys tehosi Rockiin. Hän söi vauhdikkaammin ja jutteli Kalle kaosta.
-Ansaa, tuletkos, lähdettäissiin sinne leikkipuistoon? Huudahdin, kun läksyt oli tehty. Rock hyppeli vauhdikkaasti edellä ja minä ja Ansa tulimme taaempana.
-Keitäs kavereita sinulla on koulussa? Kysyin keksiessäni puheenaihetta. Ansa selitti kiviä potkiskellen kaksi ystäväänsä ja vielä melkein kaikki tytöt koulusta.
-Mikä sinua harmittaa? Kysyin Ansalta, joka ei rynnännyt perillä leikkimään. –Olit Rockillekkin aika töykeä.
-Eii mikään, Ansa mutisi ja meni laskemaan liukumäkeä. Oli ihan ihmeellistä ettei Ansa ollut sellainen positiivinen kuin ennen. Olikohan joku pielessä. Mietein sitä koko loppupäivän. En viitsinyt senkään vuoksi kertoa vielä kylpylälomasta.

Sori, vähän loppu kummallisesti, kun tuli vähän kiire

Vastaus:

Hieno tarina! Kiitos, että on kappalejaot (tyhjät rivit), ne selkeyttävät! Oi, draamaa kaomaailmassa. Ihanan syvällistä juttua.  Rahaa tulee 30 LP.

Nimi: Melissa

22.08.2012 17:20
- Herää Whitneyy, minä sanoin hiljaa ja silittelin samalla hänen päätä.
- Huomenta Melissa, Whitney haukotteli.
- Olen laittanut aamiasen valmiiksi, voit tulla syömään, minä ilmoitin.
Aamupalalla:
- No jännittääkö eka koulupäivä? minä kysyin.
- No oikeastaan, ei paljoa, Whitney vastasi.
- Minä saatan sut koululle, sanoin.
Whitney hymyili jännittyneenä.
- Noniin, pidä hauskaa, ole kiltisti, ja tutustu rohkeasti uusiin kaohoin, minä sanoin Whitneylle, kun seisoimme koulun pihan lähellä.
Whitney katsoi minua innnokkaasti, vilkutti ja juoksi muiden kaojen joukkoon.
Kun Whitney ja muut kaot olivat menneet kouluun sisälle, lähdin kävelemään takaisin hoitolalle.
Siivoilin siinä sitten hetken, kun olin saapunut huoneeseen.
Katsoin kelloa, se oli vasta 12.00, Whitney tulisi vasta kahden tunnin päästä.
Päätin lähteä nostalgian keskustaan vähän ostoksille.
Ensiksi menin markettiin, josta ostin Whitneylle pinkinliilan laavalampun ( laitan ostokset ostoslistaan). Sitten kävelin konditoriatähteen ja ostin sieltä herkkurinkelin minulle ja Whitneylle.
Kun olin saanut ostokset tehtyä palasin takaisin hoitolalle. Laitoin laavalampun piilon, sillä halusin sen olevan yllätys.
Vähän ajan päästä lähdin hakemaan Whitneyä.
Koulun pihalla:
- Moi Melissa! Whitney huudahti kaojoukon keskeltä.
Kun Whitney pääsi luokseni kysyin:
- No miten eka koulupäivä meni?
- Hyvin, ruoka oli hyvää ja sain muutaman uuden kaverin, Whitney kertoi.
- Entä tuliko paljon läksyjä? minä kysyin.
- Ei onneksi tullut paljoa, Whitney vastasi.
Hoitolalla:
- Katso mitä ostin meille, minä sanoin ja näytin suurta suklaarinkeliä.
- Näyttää herkulliselta, Whitney totesi.
Leikkasin rinkelin keskeltä poikki, ja aloimme syömään.
Kun söimme rinkeliä, kumpikaan ei puhunut mitään, vaan keskittyi rinkelin mussutamiseen.
- Kiitos rinkelistä, Whitney kiitti, kun oli saanut syötyä sen.
- Ole hyvä Whitneyseni, sanoin.
- Menen tekemään nyt läksyjä, Whitney ilmotti.
- Okei, sano jos tarviset apua, huikkasin Whitneylle, joka oli ehtinyt jo toiselle puolelle huonetta.
- Sanon, sanon, Whitney huudahti huoneen toisesta päästä takaisin.
Kun Whitney oli saanut tehtyä läksyt, päätimme katsoa Kaonicin.
- Ihana leffa, Whitney sanoi minulle leffan lopputua.
- Niin on, muuten mennään nyt syömään päivällistä, minä sanoin.
Päivälliseksi oli lasangea, joka oli kaikken mielestä tosi hyvää.
- Melissa, voidaanko mennä kaopuistoon, ennen kun mennään huoneeseen? Whitney ehdotti.
- Kyllähän se käy neitiseni, mutta ensin käyn pikaisesti huoneessa, odota täällä muitten kanssa, minä sanoin.
Juoksin huoneeseemmee ja laitoin laavalampun Whitneyn yöpöydälle, painoin "on" nappia. Laavalamppuun syttyi valo.
Menin takaisin Whitney luo ja lähdimme puistoon.
Meillä oli jälleen kerran hauskaa puistossa (:
Kuinkahan mones kerta jälleen hoitolalla:
- Mikä... onko tuo... onko se... Whitney änkytti.
- Laavalammpu, kyllä on ja on se sinulle, minä naurahdin vastaukseksi.
- Voi kiitos Melissa, olet ihana hoitaja muutenkin ja ostit vielä tämän, minulle, se on, se on kosminen! Kiitos!, Whitney hössöti.
- Ole hyvä vaan rakas kaoseni, hymyilin.
Söimme pienen iltapalan ja pesimme hampaat ( peruskuvio  ) ja menimme väsyneinä sänkyyn.
Tujotin hetken pinkkejä palloja laavalampussa, hetken päästä kuulin kuorsausta vierestäni. Katsoin vielä hetken laavalamppua, kunnes silmäni menivät itsestään kiinni ja nukahdin.

Sori jos tuli vähän epäselvä/pitkäveteinen tarina.

Vastaus:

No olipas pitkä tarina! Suloisesti hoidat Whitneytä  . Saat 30 LP.

Nimi: Melissa

20.08.2012 19:50
Oho, tuossa Whitneyn iässä kävi pieni moka, muistin, että Whitney on 11 eikä 9

©2020 Kaohoitola Nostalgia - suntuubi.com