Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Hoitotarinat tulevat tänne. Välillä voitte kirjoittaa tarinan myös kaon näkökulmasta.

 

Vieraskirja  << <  5  6  7  8  9  10  11  > [ Kirjoita ]

Nimi: Melissa

20.08.2012 19:43
Kuulin jostain ääniä: Hiljaista kolinaa ja pussien rapistelua. Avasin silmät. Ainiin olen kaohoitola nostalgiassa. Nousin ylös ja kävelin keittiöön, mistä äänet kuuluivat.
- Huomenta Melissa, Whitney tervehti.
- Huomenta Whitney mitä haluat aamu... aloitin, kunnes huomasin, että Whitney oli kattanut pöydän ja laittanut aamiasta.
- Voi Whitney! Ei sinun olisi tarvinnut, minä hymähdin.
- Halusin yllättää sinut, ja sitäpaitsi olen jo isotyttö, Whitney sanoi.
Aamiasen jälkeen:
- Muuten, ilmoitin sinut kao-kouluun, huomenna voit aloittaa sen, minä kerroin.
- Osaan jo lukea ja laskea, mutta kivaa päästä kouluun, en osaa vielä ruotsia, Whitney hymyili.
Sitten päätimme lähteä nostalgian keskustaan.
Matkalla pysähdyimme kaopuistoon, jossa leikki muutami kaoja.
- Whitney, mikä on? kysyin, kun Whitney vain keinui hiljaa, eikä halunnut mennä kiipeilytelineeseen tai liukumäkeen.
- Olen 11, Whitney mutisi.
Huokaisin.
- Whitney kulta, ei siinä ole mitään pahaa jos 11-vuotias leikkii puistossa, leikkimiselle ei ole ikärajaa, sanoin.
- Tule, mennään yhdessä liukumäkeen, minä jatkoin.
Juoksin liukumäen päälle ja katsoin odottavasti Whitneyyn. Hetken seisottuani laskin liukumäestä ja Whitney katsoi minu epäilevästi.
Laskin uudestaan, ja liukuessani pitkää mäkeä lensin pepulleni hiekkaan.
Whitneyä alkoi naurattaa. Hymyilin Whitneylle ja Whitney ryntäsi luokseni.
- Mennään kiipeilytelineeseen! Whitney hihkui.
Touhusimme kao-puistossa yhteensä puolitoista tuntia, ja olimme molemmat ihan poikki sen jälkeen.
Söimme hoitolalla päivällisen ja menimme sen jälkeen huoneeseemme.
- Huomasitko, siellä puistossa oli tosi kivaa, minä sanoin Whitneylle.
- Olit oikeassa Melissa, siellä oli kivaa, Whitney totesi.
- Katsotaanko telkkaria? minä ehdotin.
- Mikäs siinä, itse asiassa sieltä tulee yksi ohjelma, jonka haluasin katsoa, Whitney sanoi.
- Mikä? minä kysyin.
- Kohta näet, laita kolmoselle, Whitney käski.
Vaihdoin kanavaa.
- Sinkkukaolle morsian? minä naurahdin.
Whitney hymyili minulle.
Kun olimme katsoneet Whitneyn lempisarjan "sinkkukaolle morsian", söimme iltapalan, pesimmehampaat ja käperryimme sänykyyn nukkummaan. Oli kyllä hauska päivä, ihana persoona tuo Whitney, minun oma ihana hoitsuni (:



Vastaus:

Siistiä, tarinoihin tulee syvällisempääkin puolta! Oi oi, tykkään kovasti! Hauska juttu tuo Sinkkukaolle morsian. Superhyvä tarina, saat 30 LP.

Nimi: Niittie

20.08.2012 16:46
minä taas kirjustamassa! (::

Aamulla heräsin siihen, että Peggy pomppi vatsani päällä heiluttaen kädessään jotain paperilappua. Nousin ja hätistelin Peggyn pois päältäni. Hän tunki paperilapun aivan naamani eteen, niin etten nähnyt mitään. Otin pöydältä suuret mustat silmälasit päähäni ja nappasin lapun Peggyn kädestä.
- Luelueluelue se, Niitti! hän kiljui niin että Paulkin heräsi. Hyssyttelin häntä ja aloin lukea:
- "ESITE KAO-OPISTOSTA" luki otsikkona. - "jos kaosi haluaa harrastaa jotakin, on meillä Kao-opistossa siihen mainiot puitteet. Meiltä löytyy kaikkea nin nyrkkeilystä poplauluun ja taikatempuista uintiin." muuta en ehtinyt lukea, kun Peggy nappasi esitteen, pläräsi sivuja ja kun löysi etsimäntä (sivu viitosen) hän tökkäsi esitteen käteeni ja osoitti lajia "JALKAPALLO". Hymähdin ja luin tietoja jalkapallosta. Se ei ollut kovin kallista, joten nyökkäsin Peggylle myöntävästi ja sanoin:
- Peggy, jalistreenit maanantaisin ja perjantaisin! peggy kiljahti onnellisena, kun tajusi että ekat treenit olisivat tänään. Ajattelin, että jalkapallo olisi hyvä harrastus tuolle vilkkaalle kaolle joka pursui energiaa! Soitin vielä varmistukseksi esitteessä lukevaan numeroon, että Peggy varmasti pääsisi joukkueeseen. Omia tarvikkeita ei tarvinnut mukaan, kaiken sai kuulema lainaan. Puhelun päätyttyä kysyin Paulilta, haluaisiko hän harrastaa jotakin. Paul pudisteli päätään ja meni katselemaan telkkaria. Silloin keksin, että voisimme Paulin kanssa mennä uimaan uimalaan Peggyn harkkojen ajaksi. Ehdotin sitä kaolle, ja hän nyökkäsi mielissään.

Pian kello olikin jo kymmentä vaille viisi, joten lähdimme kävelemään urheilukentälle päin. Varasin mukaan 5 LP Peggyn jalkapalloa varten ja 5 LP Paulin uimalalippua varten, sillä itse pääsisin sinne ilmaiseksi. Kun olimme sanoneet heipat Peggylle ja olin antanut rahan ohjaajalle, lähdimme Paulin kanssa kävelemään uimalaa kohti. Uimalassa meillä oli tosi kivaa, olimme paljon matalammassa altaassa, mutta Paul kävi kanssani myös "isossa altaassa" uimapatjan kanssa. Kun pääsimme uimasta, kävimme ostamassa kontidoria Tähdestä 2 muffinia, molemmille kaoille omat. Haimme hikisen Peggyn ja palasimme huoneeseemme. Peggy kävi suihkussa ja sitten nautimme muffineista. Minäkin sain haukun Paulin muffinista, mutta Peggy omi omansa kokonaan! Kävimme iltapesulla ja katselimme hieman telkkaria, ja sitten menimme tyytyväisinä nukkumaan.

oon innokas kirjoittaja :--D pistin ostokset tuonne ostosviekkuun, ja muista vähentää myös 5LP peggyn harkoista ja 5LP uinnista (:: Ja tässä siihen elokuun kisaan:

PEGGY: minusta Peggy on hauskalta kuulostava ja pirteä nimi, aivan kuin Peggy onkin.
PAUL: Paulista tulee ekana mieleen Paul McCartney, The beatlesin basisti... Paul on aika hiljainen ja ujo, ja hänen nimensäkin on helppo kuiskata ja sanoa hiljaa.

en parempia keksiny :---D

Vastaus:

Noniin, oletkin todella aktiivinen! Vähennän kyllä rahat.
Empä osaa kummempia sanoa, kuin että tämäkin oli todella hieno tarina, josta saat taasen 25 LP.

Kiva, että osallistuit kisaan, oletkin ensimmäinen! Ajattelin, että kao olisi kysellyt nimensä alkuperästä, ja olisit selittänyt jutut niille pidemmän kaavan mukaan. Minun moka, jos ohjeet olivat epäselvät!  Olet siis mukana kisassa.

Nimi: Niittie

19.08.2012 19:07
Tänään juoksin koulusta päästyäni suoraan metsään, kannon luo. Muistalin hetken mitä pitikään tehdä päästäkseen Nostagiaan, mutta sitten muistin. Potkaisin kantoa hellästi ja pompin yhdellä jalalla suuren ympyrän. Samassa maahan aukesi aukko ja tipahdin siitä sisään. Pudotus tuntui lyhyemmältä kuin eilen. Tömpsähtäessäni pinkeille tyynyille, hyppäsin uudelleen ilmaan ja tein voltin. Pompahtelin ovelle ja nykäisin sen auki. Eilinen tyttö hyppelehti minua heti vastaan ja mukanaan hänellä oli 2 kaoa, kaoni Paul ja Peggy.
- Noniin Niitti! Teille on nyt huone, tässäpä sen avain! tyttö sanoi leveästi hymyillen ja ojensi minulle sähkyvää avainta, jossa roikkuvassa avaimenperässä oli Nimeni ja Paulin sekä Peggyn kuvat. Mutta hetkinen! Kun katsoin avaimenperää tarkemmin, näin, että Paul ja Peggy vilkuttelivat minulle kuvasta ja pomppivat paikoillaan. Katsoin tyttöä, ja tämä naurahti;
- Joo, se on lumottu. Eikö ole hieno! nyökkäsin ja nappasin kaot kainalooni ja lähdin kävelemään tytön osoittamaan suuntaan, jossa huoneet siis olivat. Peggy rimpuili alas otteestani koska halusi mieluummin itse kävellä, mutta Paul puristi käsivarttani aina vain tiukemmin. Kun saavuimme huoneemme ovelle ja laitoin avaimen lukkoon, tarrasi Paul kädestäni niin, että älähdin "AU". Paul kiljaisi;
- SORI! ja päästi irti. - minua vain niin jännittää millainen meidän huone on, Niittie... hän jatkoi. Hymyilin ja soinin:
- Älä pekää, uskon että se on mahtava! käänsin avainta lukossa. Etteemme avautui harmooninen näkymä, jota koristivat lempivärini. Peggy ryntäsi huoneeseen ja Paulkin pyysi kohteliaasti päästä alas. Hän lähti tassuttelemaan ympäri huonetta, kun taas Peggy hyppi sohvilla ja sängyillä koska oli juossut huoneen ympäri jo 5kertaa tai enemmän. Itse istuin sohvalle ja kutsuin kaot viereeni. Peggy ei millään malttanut istua vaan olisi halunnut vielä pomppia, mutta sain hänet pian rauhoittumaan.
- Noniin pikku kaopallurat, minäpäs kerron teille hieman itsestäni! sanoin, ja Peggy tuhahti, mutta antoi minun jatkaa. - Nimeni on siis Niittie, ja olen seitsämännellä luokalla. Pidän eläimistä, ja meillä on kolme koiraa. Tiedättekö te mitä koirat on? Kaot pudistelivat päätään. - no kuitenkin. Tykkään kirjoittaa ja piirtää sekä lukea. Kuuntelen myös paljon musiikkia. viimesen sanan sanottuani Peggy huudahti:
- MUSIIKKIA! Minäkin, Niittie, minäkin tykkään! ja niin hän alkoi tanssi ja laulaa. Paul huokasi ja sanoi:
- Tuollainen peggy on.. mutta muista, Niittie, että häntä ei pidä missään nimessä jättää yksin minnekkään... Hän on kuin tornaado. nyökkäsin nauraen. Sitten endotin kaoilleni, että katsoisimme vaikka jonkun elokuvan. Sovimme katsovamme jännittävän elokuvan kaosalapoliisistajoka jäljitti timanttivarasta. Peggystä elokuva oli aluksi tylsä, mutta lopussa hän jopa eläytyi huutamalla:
- EIIIII Salapoliisi-Sakke, älä mene sinne! Se on siellä! EIII! mutta onneksi elokuva loppui onnellisesti ja varas saatiin kiinni, joten Peggykin sai mielenrauhan. Samassa joku koputti ovelle, ja menin avaamaan. Mustavalkoinen kao toi tavaramme, tai okeastaan minun tavarani. Laukussani oli vaatteita ja muita tavaroita. Olin pakannut laukun eilen illalla, koska tiesin että jäsin tänne nyt ainakin vähäksi aikaa. Tyttö oli kertonut, että kun olen Nostalgiassa, aika ei oikeassa maailmassa kulu ollenkaan, siispä voin hyvillä mielin viettää aikaa kaojeni kanssa.

ei kovin pitkä, mutta toivottavasti kirjoitusvirheetön! Mutta mutta, minne voi laittaa ostokset? Ja millä nimellä voin kutsua snua, Nostalgian ylläpitjää, koska minusta on hassua kutsua sinua pelkäksi "tytöksi"

-Niitti

Vastaus:

Minusta tämä oli pitkä tarina ja varsin hyvä sellainen! Kaojen luonteet tulevat hyvin esiin ja hoitaminen näyttää sujuvan.  Saat 25 LP.

Kysymykset kuuluvat tavalliseen Vieraskirjaan, mutta pääasia, että kysyit! Tässä siis vastaukset:
Ostokset kuuluvat "Ostoslistalle", joka on yksi vieraskirjoista.
Niin, minulla ei ole täällä sen kummempaa nimeä, kuin Nostalgia, joka on oikeastaan tämän hoitolan nimi. Käytä Nostalgiaa, jos se ei tunnu typerältä.

Nimi: Niittie

17.08.2012 21:58
Kävelin koulusta kotiin. Yläkoulu on kamalaa, kirosin mielessäni ja potkaisin maassa tököttävää kantoa. Se sattui, ja pompin ympyrää yhdellä jalallani. Samassa kuului ääni "koodi hyväksytty, tervetuloa" ja maa petti jalkojeni alta. Tipuin alemmas ja alemmas. Kunpudotukselle ei tullut loppua, ajattelin että olen nukahtanut matematiikantunnilla ja herään pian opettajan äreään ääneen. Juuri kun olin naurahtanut ääneen, tuli pohja vastaan. Ohotin kovaa tömpsäystä ja kipua takapuolessa, mutta laskeuduinkin hattaranvärisille pehmeille tyynyille. Olin äimänä. Ei tunnilla näkemäni unet yleensä kestä näin pitkään... Nousin ylös ja näin oven. Lähdin pomppimaan hymy korvissa tyynyjä pitkin ovelle, joka aukesi kilisen ennenkuin ehdin edes laskea kättäni ovenkahvalle. Olin saapunut jonkinlaiseen aulaan. Samassa joku kutitteli jalkojani. Katsahdin alas, ja näin vihreän pienen palleron kiikkuvan oikeassa jalassani. Kavahdin taaksepäin ja meinasin kaatua ovea vasten, kun joku koppasi minut kiinni.
- heippa Niittie, ja tervetuloa kaohoitola Nostalgiaan! sanoi minut kiinni napannut tyttö. Mumisin jotain kiitoksen tapaista ja sanoin sitten:
- Mistä tiedät nimeni? Ja.... Ja missä ihmeessä olen? oikeasti sanan "ihme" tilalla oli vähän rankempi sana, mutta sen sanottuani jokainen lattialla pyörivä, huiskiva, pomppiva tai juokseva pallero pysähtyi kuin seinään. Tyttö torui minua ja sanoi palleroille:
- Niittie on uusi, mutta pian hän oppii. Kyllä se siitä! Viimeisen lauseen hän osoitti minulle ja taputti olkapäätäni.
- Olet nyt kaohoitola Nostalgiassa, Niittie! Teit koodin ihan oikein, ekalla yrittämällä, mahtavaa. Pitääpäs kehua Peggyä, hän on niin mahtava viestinvijä! olin äimänä. Mitä tuo tyttö höpötteli? En ollut saanut mitään viestiä.. Samassa tyttö palasi takaisin pinkki pallero sylissään. Tyttö kiitteli häntä, mutta samassa pinkki pallero punastui niinkuin pinkki pallero vain voi.
- En mä oikeasti vieny sitä tuolle.. Kun mä en uskaltanu, se oli siellä koulussa ja huusi vain kokoajan luokassakin.. Ja ei pysynyt paikallaan, hutki vain ilmaa vaikka millä kynillä ja heitteli teroittimia. Mä en ihantotta uskaltanut yksin, anteeksi kauheasti! aloin punastua. Tiesin, että olin häirikköoppilas... Mietteeni keskeytti tyttö, joka alkoi puhua "kaolle" kuten olin niitä kuulliut kutsuttavan:
- Haluaisitkohan sinä anlaa niittien kaoksi? Tehän olette molemmat niin pippurisia tapauksia, että saatte niittien varmasti kuriin! Tyttö puhu vielä hetken, mutta en kuullut mitä, olin nimittäin iskenyt silmäni seinällä olevaan suuuuuuuren julisteeseen, joka kertoi kaoista ja Nostagian toiminnasta. Luin julisteen läpi ja katselin siinä olevia kuvia.hymyilin Peggylle vinosti ja totesin:
- Minua voi kutsua Niitiksi jos tahtoo, se ee on vähän turha siellä. samassa naamalleni hyppäsi musta kao. Se inahti ja laskeutui äkkiä alas, mutta koppasin sen syliini.
- Heippa, kukas se sinä olet? kysyin reippaasti. Kao esitteli itsensä hiljaisella äänellä Pauliksi, ja pyysi sitten kuiskauksen hennolla äänellä saada laskeutua alas. Kysyin vielä, miten kummassa hän päätyi ilmojen halku naamalleni. Paul hymähti ja kertoi toisen kaon hypänneen keinulaudalle niin, että hän oli lentänyt siitä pois. Laskin Paulin alas, mutta jostain mieleni perukoilta suuhuni muodoistuivat sanat; "alkaisitko minun kaokseni?". Paul punastui ja nyökkäsi.
- Mahtavaa, Niitti! Olet löytänyt itsellesi kaksi kaoa! Nyt tarvitsette enää huoneen! Ohhoh,onpas kello paljon. Niittie, nähdään huomenna. Tule koulun jälkeen niin etsitään teille kolmelle huone. Sitten hän taputti käsiään ja huusi kaikkia kaoja luokseen. Hän laski ne ja päästi heidät sitten nukkumaan. Pussasin punastelevaa paulia ja hieman vastustelevaa Peggyä vielä poskille ja astuin ulos ovesta, josta olin tullutkin. Samassa olmaannuin kannon viereen omaan maahani ja lähdin virnistellen kävellen kotia kohti.

jatkan kun jaksan, kello on nyt paljon niin en jaksa kirjoittaa (:: sori kirjotusvirheet! :---D

Vastaus:

Tervehdys! Piiiiiiitkä tarina. =) Kirjoitusvirheitä voisi tosiaan olla vähemmän. Kirjoitat tosi hyvin ja on kivaa, että tarinassa on paljon kerrontaa. Tämä oli aavistuksen "erilainen alkutarina" ja tykkäsin kovasti! =) Saat 20 LP.

Nimi: nata

15.08.2012 17:04
Tarina on maanantaista, eli rumpukoulusta, mutta myös Rockin tulosta.

Kävelimme Ansan kanssa kotiinpäin koululta. Ansa pälpätti jälleen päivän kulua ja tiuskaisi vähän väliä, että kuuntelenko. Oli ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä ja meillä olisi tänään rumpukoulu kuudesta alkaen. Menimme kotiin ja söimme vähäsen.
-Muistatko mitä erityistä tänään on? Arvuuttelin.
-Ööh.. Onko tänään jotain erityistä?
-No ensimmäinen rumputuntimme tietenkin! Oletko sinä höpsönä sen unohtanut?
-Jee, onko tänään se päivä? Ansa hihkaisi ja pomppasi penkillä ylimääräisen pompun.
-Millon sinne lähdetään?
-Ei vielä aikoihin. Mutta tulikos läksyjä?
Ansa teki nopeasti läksyt ja puhui tarkkaan aineesta. Hän melkein jo unohti että minä en ole pikkulapsi joka ei tiedä matematiikasta tai sellaisesta. Katsoimme Ansan ehdotuksesta hauskan piirretyn elokuvan joka oli osittain jännäkin. Elokuvassa oli kaojen kidnappaaja joka jäi lopulta kiinni tempuistaan.
-Joko sinne lähdetään? Ansa kysyi hypätessään innokkaasti sohvalta. Katsoin kelloa.
-Kyllä me voidaan ruveta lähtemään.
Ansa oli paikalla hyvin ajoissa minun saattaessani hänet paikalle. Ohjaaja oli jo paikalla joten pystyin jättämään innosta pomppivan Ansan rumpujen pariin.

Myöhemmin…
-Me harjoteltiin perussoittoa ja sain oppia rumpujen osat ja kokeilla erilaisia rumpuja. Vitsi tunti on lyhyt aika! Ansa selosti ja naurahdin lopuksi. Jos Ansa hihkuu joka maanantai mitä koulussa tapahtui ja rumputunnilla, niin minulla on kuuntelemista. Kävelimme pois kao-opistolta ja ihan sattumalta edessämme istui sininen ja söpö kao. Katsoin ohi mennen ja onneksi huomasin, että kao nyyhkytti pää painuksissa.
-Hei onko joku hätänä? Kysyin ystävällisesti ja kyykistyin pelokkaan kaon viereen. Ansa katsoi hieman kyllästyneesti vähän matkan päässä. Kao katsoi silmät säikähdyksestä tuikkien mutta vastasi vihdoin –Mm.. Ei, on vaan vähän paha mieli, minulla ei ole enää hoitajaa.
-Voi on varmasti kurjaa, vastasin. En voisi millään jättää pientä kaoa yksin suremaan. –Minä olen muuten nata ja tuossa on Ansa.
-Olen Rock, kao sanoi ilme hieman kirkastuen. mietein hetken epäröiden. Voisiko tuo söpö pikkuinen kao muuttaa meille? Ansa katseli odottelevasti meihin päin.
-Ansa tykkäisitkö että Rock tulisi meille? Teistä tulisi varmasti kivat kaverit, ehdotin ja sain Ansan hämmentymään kokonaan ajatuksistaan.
-Täh? Muuttaa meille? Olisiko se mahdollista?
-Kyllä varmasti. Voisimme vaihtaa huonetta isompaan. Kolmisin olisi varmasti tosi kivaa.
Hetken päästä Ansan epäilevä ilme kirkastui hänen innostuessa ajatuksesta. Rock oli ensin vähän vaivautunut mutta sitten hänkin pomppasi onnellisena pystyyn.
-Voi se olisi varmasti hauskaa, Ansa ja Rock hihkaisivat melkein samaan aikaan.
-Mennään kysymään heti, ehdotin ja kävelimme hoitolan pitäjän puheille.

Pian olimmekin uudessa huoneessa purkamassa tavaroita. Huoneesta voisi sanoa, että se on lähes vielä ihanampi kuin vanha huone. Ansan ja Rockin kanssa on ollut kiva höpötellä, varsinkin kuin he kaksi tulevat hyvin toimeen.

Vastaus:

Söpö tarina Ansan innokkuudesta ja Rockin suloisuudesta! Muistaakseni Rockin edellinen hoitaja laittoi Rockin rumpukouluun.  Näet paljon vaivaa, kun kirjoitat näin pitkiä tarinoita. Saat 35 LP.

Nimi: Melissa

15.08.2012 15:41
Joo tollanen tarina, ja jatkossa tulee pidempiä.

Nimi: Melissa

15.08.2012 15:39
*piip...piippii...piip* jostain kuului. Ainiin puhelimen herätys, muistin. Nostin puhelimen lattialta lehtipinon päältä, ja sammutin herätyksen. Katsoin huoneessani olevaa digitaalikelloa. 6.30. Tujotin hetken kelloa, 6.30. Tässä oli nyt jotain outoa. Mietin hetken, ei tänään ei ollut koulua, miksi olin laittanut herätyksen niin aikaisin? Rakastan nukkua pitkään, tässä ei olisi mitään järkeä. Launtai aamu. Sitten, kymmenen minuuttia niiden piippausten jälkeen, joista, en pidä, koska se tarkoittaa aikasta herätystä, kiirettä. Sen kymmenen minuutin jälkeen tajusin yht`äkkiä miksi olin laittanut herätyksen 6.30. Kaohoitolanostalogia. Kun olin ymmärtänyt sen, aloin pakonomaisesti pukea vaattet päälle, jotka olin laittanut eilen illalla valmiiksi lattialle. Nyt muistin aikaisen herätyksen syyn. Mutta en vieläkään ymmärtänyt miksi minulla oli hirveä kiire lähteä nostalogiaan, tuskinpa siellä oli edes ketään hereillä tähän aikaan.
Ennenkuin huomasinkaan olin jo pyöräilemässä nostalogiaan. Luonto näytti hyvin kauniilta: Aamukaste ja ohutkerros utuista sumua. Pian saavuin hoitolan pihalle. Oli hyvin hiljaista, niin hiljaista, että henigitykseni kuulosti raskaalta. Mieleeni muistui se, miksi oli kiiruhtanut hoitolalle: Halusin yllättää Whitneyn. Niin, niin se oli. Hymyilin itsekseni. Talutin pyöräni lähellä olevaan telineeseen. Jokin kilisi taskussani. Laitettuani pyörän katsoin mikä se oli. Se oli pieni avain, jonka avaimenperässä oli numero 19, Whitneyn ja minun huoneen numero.
Saavuin pääovelle. Näin siinä ovikellon. En kehdannut soittaa sitä näin aikasin, kellohan oli vasta 7.15. Koitin varovasti toimisiko huoneen avain siihen. Käänsi hiljaa avainta lukossa, ja ovi aukesi. Katsoin ympärilleni, ihana aula. Kävelin eteenpäin, 1,2,3,4,5,6.....19. Seisoin oven edessä. Kaivoin avaimen uudestaan taskustani ja avasin oven. Näin sängyn, missä punainen kao tuhisi hiljaa pienen peiton alla. Hetken päästä tuhina lakkasi, ja punainen kao, Whitney raotti silmiään. Whitney tujotti minua hetken ja sanoi sitten: - Sinä taidat olla minun hoitaja Melissa, eikö niin. - Kyllä olen, ja meillä tulee olemaan tosi hauskaa yhdessä Whitneyseni, minä hymyilin (:

Vastaus:

Tämähän oli hyvä tarina! Selkeyttä voisi pikkuisen parantaa, mutta muuten oiken mukava tarina. Kun hoitaminen jatkuu, kirjoitat varmaan enemmän vuorosanoja? Saat 15 LP.

Niin ja tämän paikan nimihän on Kaohoitola Nostalgia, ei nostalogia. ;-)

Nimi: Siiri

14.08.2012 14:14
Sori, tuli lyhyt

Nimi: Siiri

14.08.2012 14:14
Poljin pyörääni niin nopeasti kuin pääsin. Pyöräni sukelsi pilven läpi kohti sateenkaarta, jonka takana tiesin Nostalgian olevan. Hetken huikaiseva väriloisto – ja sitten näin kukkivat puut, vanhan talon ja lammen. Olin perillä.
Katselin hetken ympärilleni ja astuin sisään pääovesta. Yllättäen huomasinkin tulleeni nykyaikaiseen huoneeseen, jossa oli tauluteevee ja ikkuna kaupunkiin. Sitten hymyilin itsekseni. Ilmeisesti tämä paikka osasi yllättää.
-No hei! huudahti selkäni taakse yllättäen hiipinyt nuori nainen. –Kaoako etsit?
-Öh, tuota, juu… mumisin. Nainen virnisti ja avasi oven.
Suunnilleen miljoona suurta silmäparia katsoi meihin, ja kääntyi sitten taas leikkimään. Vapaa-ajan huoneelta näyttävä tila oli täynnä kaoja!
-Siitä vaan sitten etsimään, nainen sanoi hymyillen ja poistui.
-Ootko sä hoitaja? Etsitsä kaoa? kysyi eräs pieni sininen, palleroinen kao.
Äkkiä kaikki kaot parveilivat ympärilläni. - Ota mut! – Ei kun mut! – Mutpas!
Peräännyin kaaoksesta erään oven taakse. Siellä oli pieni kao, joka kuitenkin näytti jo aika isolta… Varmasti yli 12 –vuotias, mietin. Kao hyräili pientä englanninkielistä laulua, ja ääni oli hyvin kaunis ja puhdas.
- Sä laulat hyvin, kehaisin. Kao säpsähti ja lopetti laulun. Hän katseli minua yllättyneenä.
- Oikeestiko? kao kysyi äimistyneen oloisena. – Kukaan ei oo ikinä kehunut minun laulua!
- Noh, mun mielestä sä lauloit hyvin. Mikä sun nimi on? Mä olen Siiri.
- Audrey, kao vastasi. - Ja mulla ei ole hoitajaa, hän lisäsi ja katsoa tapitti minua vetoavasti.
- Okei, sait ylipuhuttua, naurahdin. – Musta tulee sun hoitaja!
- Noh, löytyikö sopivaa hoidokkia? kysyi nainen, joka oli taas ilmestynyt jostakin.
- Jep, minä sanoin ja nostin Audreyn reppuselkään. – Missäs on Audreyn huone?
Huone oli saatu, ja minä ja Audrey makoiltiin sängyllä. Lopulta rykäisin.
- Noh, Audrey, mistä sä tykkäät?
- Laulamisesta, Audrey vastasi, ja hänen poskensa hehkuivat innostuksesta.
- No, minä aloitin, mutta sitten sain idean. – Mä saan kuulemma Nostalgian rahaa aina, kun hoidan sua. Joten, heti kun mulla on tarpeeksi rahaa mä ostan sulle Pop –laulukurssin opistolta!
Audrey näytti siltä, kun olisi seitsemännessä taivaassa. Minä avasin television, ja selasin kanavia kunnes löysin Karaoke –ohjelman. Loppuillan lauloimme teeveen ääressä, ja Audreyllä näytti olevan tosi hauskaa!
Lopulta meidän molempien silmät alkoivat lupsua kiinni. Peittelin Audreyn sänkyyn ja hyräilimme hiljaa ”Lennä, lennä leppäkerttu”, kunnes Audrey nukahti. Minä toivotin hyvät yöt ja lähdin kotiin.

Vastaus:

Moikka Siiri!  En sanoisi tätä lyhyeksi tarinaksi, tämähän on juuri sopiva! Hyvä, että tulit hoitamaan. Kirjoitat hyvin. Tarinassa on sopivasti vuorosanoja ja muuta tekstiä. Hyvä hyvä! Saat 15 LP.

Nimi: Dolph

14.08.2012 13:22
”Huomenta, Dolph! Liza nukkuu vielä.” Armi sanoi.
”No huomenta! Oliko hyvä nukkua?” Vastasin.
”Kyllä! Muuten minulla olisi tässä ehdotus…” Armi sanoi.
”No mikä?” Kysyin.
”Kun Liza tykkää laulaa, hänhän voisi aloittaa Pop-laulun! Se voisi olla yllätys. Armi ehdotti.
”Loistava idea! Voitko pitää Lizasta huolta, kun menen katsomaan koska se on?” Kysyin.
”Aina!” Armi sanoi.
Mutta heti sen jälkeen Liza heräsikin.
”Huomenta…” Liza haukotteli.
”Huomenta! Menen asioille, tulen kohta. Armi leikkii kanssasi.” Kerroin Lizalle.
Armi hihkaisi.
”Selvä! Armi, mennäänkö ulos?” Liza hihkaisi myös.
”Toki voimme!” Armi hihkaisi. (Tyttöjä kai nauratti jokin)
”Menen nyt.” Sanoin ja lähdin kohti kaupunkia.
Kävelin Kao-opistoon. Näin valtavasti huoneita, joten päädyin aulaan, jossa oli kartta.
”Musiikki osasto… Huilu… Rumpu… Pop-laulu!” Huudahdin.
Kerros kolme, käytävä viisi huone POP. Luin.
Toki minun oli hankala paTikkaa löytää, mutta vihdoin löysin huoneen
POP, opettaja: Elvi Pressu.
Koputin oveen.
”Päivää! Olen Dolph.” Sanoin.
t”No hei! Tule sisään tarjoan teetä ja pipareita.
Kun tee ja piparit olivat pöydässä…
” Ilmoittaisin kaoni Lizan laulamaan Poppia.” Aloitin.
”Liza… Soma nimi! Täytä tämä lomake, niin kaosi on mukana!” Elvi Pressu sanoi.
”Ahaa… Juu… Milloin tämä alkaa?” Mumisin.
”Tänään kello 16.00 – 17.30 on ensimmäinen kurssi. El vain Tiistaisin.” Elvi kertoi.
”Kiitos. Minä menenkin, Liza ja Armi odottavat minua. Näkemiin!” Huudahdin.
”Näkemiin ja tervetuloa!” Elvi huusi ja vilkutti.
Kävelin markettiin ja ostin vesivärejä. Saisin Armille ja Lizalle jotakin puuhaa keksittyä.
Maksoin vesivärit ja kävelin kotiin.
”Hei kaverit! Katsokaa mitä ostin!” Huusin Armille ja Lizalle.
”Vau! Maalia!” Liza huusi.
”Vesivärit. Hakekaa paperia ja vettä niin voitte maalata!” Kerroin.
”Jee!” Liza hyppi ja meni etsimään paperia.
Keittiössä sanoin Armille: ”Homma hoidettu. Tänään lähdetään neljäksi Kao-opistoon!” kuiskasin.
”Hienoa!” Armi sanoi ja näytti peukkua.
Tytöt maalasivat paljon. – Tai Armi piirsi vain 4 teosta, koska hän maalasi huolella. Lizalla oli kymmeniä teoksia.
”Liza, arvaa mitä? Minulla ja Armilla on sinulle yllätys.” Sanoin.
”No?!” Liza hyppäsi.
”Pääset laulamaan Pop-laulua Kao-opistoon! ” Armi huudahti.
”Todella?! Kiitos!!!” Liza huusi ja iloitsi.
”No, lähdetään!” Sanoin.
”Jihuu!” Liza hyppeli.
Ensimmäisellä Lizan tunnilla Elvi opetti Lizalle Pop-tähden tärkeimmät asiat, esimerkiksi että äänen on oltava voimakas. Liza harjoitteli sitä kovasti.
Kun tunti loppui menimme kotiin, söimme ja laitoimme teokset kuivumaan.
Sitten menimme nukkumaan, sillä huomenna mentäisiin kouluun.

Vastaus:

Oikein napakka tarina, kaikki on kunnossa ja päläpälä. Yritetään nyt tässä vaiheessa keksiä jotain kritiikkiäkin... Hmm... Voisit vähentää vuorosanojen määrää ja lisätä kerrontaa. Se selkeyttäisi tekstiä. Mutta siis kaikin puolin tosi hyvä, saat 25 LP.

Nimi: Dolph

13.08.2012 17:46
”Äh! Minulla on tylsää. Ei ole ketään leikkikaveria, kuin sinä luet aamulehteä!” Liza murisi ja heitteli nukkeja.
”Noh noh.. Keksin sinulle jotakin….” Mu misin…
”Hm!” Liza narisi.
”Liza minulla on idea!”Sanoin.
Liza hypähti ilmaan ja näytti isot silmänsä ja hänen suunsa lepatti.
”Mitä, mitä?” Liza hyppi.
”Etsitään sinulle kaveri!”Ehdotin.
”Oletko tosissasi? Jee!” Liza hyppi eteen taakse, oikealle ja vasemmalle.
Syödään mansikat ja mennään katsomaan!”Huudahdin.
Liza siivosi viidessä minuutissa huoneemme. Minulla kesti vähän aikaa, joten hän katseli
ikkunasta lentokoneita.
”Mennään!” Sanoin.
”Juu!” Liza huusi ja tuli perääni.
Lukitsin huoneemme lukkoon, ja lähdimme kohti kaojen adoptio huoneeseen.
Liza tutustui moneen kaoon. Hän toivoi ystävää, joka auttaisi tarvittaessa, tykkäisi liikkua ja seikkaila, ja välittäisi. Eli hän toivoi lämminsydämistä ystävää.
”Hei!” Liza sanoi pienelle liilalle kaolle.
”Hei! Kuka sinä olet? Minä olen Armi.”Kao sanoi.
”Olen Liza, ja tässä on Hoitajani Dolph.” Liza hihkaisi.
”Hei, Armi! (:” Tervehdin.
”Nyyh! Kukaan ei pidä minusta… ” Armi nyyhkytti.
”Miksei?” Ihmettelin, kun luin Armin luonnetta vihostani.
”En tiedä.. Niisk!” Armi nyyhkytti.
” Dolph… Voiko Armi tulla meille?” Liza kuiskasi.
”Toki!” Sanoin. Tykkäsin itsekin Armista.
”Armi… Olet kaunis… Mutta…” Liza pätkitti.
”Kiitos! Mutta mitä mutta?” Armi katsoi liikuttuneena.
”Tahtoisitko tulla meille asumaan?! (:” Liza kysyi.
”Saisinko todella?” Armi kysyi.
”Joo!” Liza sanoi.
”Voi kiitos! Miten voin korvata tämän?” Armi iloitsi.
”Ei sinulla ole tarve!” Liza hymyili.
”Hih! Kiitos!” Armi sanoi.
”Mennään!” Sanoin.
Huoneessani Liza ja Armi leikkivät norsuja. itse huokaisin syvään:
”Että elämä on ihanaa!”
___________________________________________
Anteeks epäselvyys ja k-virheet hos oli, mutta olen vasta 9 ):

Vastaus:

Kirjoitat todella hyvin, ei mitään anteeksipyytelemistä!
Tyttöjen keskustelu oli suloista!
Saat 15 LP.

Nimi: Dolph

12.08.2012 18:52
Kop! Kalin kolin! Pam!
Heräsin kovaan ääneen. Nousin ylös ja huudahdin:
”LIZA! ANNA MINUN NUKKUA!”
”Do dolph….. A anteeksi….” Liza sanoi peloissaan.
Hups… Ajattelin.
”Anteeksi Liza. Olin vain vähän ärtyinen… Mitä teet?” Kysyin.
”Yritän avata suklaaarkkua!” Liza hihkui.
”Aamupalalle ensin!” Sanoin ja osoitin kättäni keittiötä kohti.
Tein meille voileivät. Luin aamun lehteä.
”Dolph!” Liza huudahti.
”Niin?” Kysyin.
”Arvaa mitä legenda sanoo!” Liza sanoi ja hypähti seisomaan tuolilleen.
”No mitä?” Kysyin.
”Että metsässä houkuttelee hirviö! Olisikohan se ollut Grammi?” Liza mietti.
”Minä ajattelin mennä satumetsään….” Sanoin ja laskin lehden pöydälle.
”Vai Magr… ” Liza mietti.
”Se satumetsä…” Mutisin.
”Vai Gamba…” Liza mutisi.
”Elizabeth!” Huudahdin.
”Ai joo mitä?” Liza säikähti.
”Miksei mentäisi satumetsään?” Kysyin.
”Tai oikeastaan tahtoisin tänään voisimme mennä kiertelemään Nostalgiaa.” Liza ehdotti.
”Hyvä ajatus. Mennään heti kun olet syönyt leipäsi.” Sanoin ja söin leipäni loppuun.
Menimme keskipihalle ja näimme tytön ja kissa kaon .
”Moi! Tässä on Liza, olen Dolph.” Esittelin itseni ja Lizan.
”Hei! Olen nata, tässä on Ansa.” Tyttö esitteli itsensä ja kaonsa.
Juttelin natan kanssa niitä näitä, Liza ja Ansa leikkivät hippaa.
”Nyt lähdetään Liza!” Huusin.
”Oli kiva tutustua!” Nata huudahti.
”Meistäkin! Moikka!” Sanoin, ja juoksin Lizan perään.
Loppu!
Sori, aika ”tavallinen ja tylsä” tarina ):

Vastaus:

Vuorosanoja oli ainakin runsaasti! Selkeyden kannalta kannattaisi kuitenkin kirjoittaa muutakin. Saat 10 LP.

Nimi: Dolph

12.08.2012 07:49
”Anna kun hinaan sen ylös.” Sanoin ja katsoin kuoppaan.
”Minä hautaan jalkasi hiekalla, ja istun niitten päälle, etten putoa. laitan tuohon vielä kaksi kiveä.” Liza sanoi ja keräsi kiviä. Sitten hän istahti jalkojeni päälle.
”Sain sen! Hae laukustani narua!” Huusin.
”Haen sen lautalta!” Liza huusi ja juoksi täyttä lautalle.
Liza otti laukkuni ja etsi narua.
”30 LP… Huulipuna… Jotakin outoa… Avain…. Narua!”
Liza Juoksi jalkojeni luo, ja köytti jalkani.
”Tee solmu!!” Huudahdin.
”Miten?!” Liza kysyi ja katseli naruja.
”Tee naruista risti!” Huusin.
”Noin! Sitten?” Liza kysyi kun oli tehnyt solmun.
”Laita toinen narun pää ristin alempaan reikään! Sitten vedä ja sama uudelleen!” Huusin Lizalle.
”Valmista! Nyt vedän!”Liza huusi ja veti narua.
Liza veti niin kovaa kuin vain pystyi. Hän veti, veti ja veti. Lopulta vetäydyin maalle arkun kanssa. En tiennyt että Liza oli niin vahva.
Vapautin itseni köydestä. Annoin Lizalle tikkarin hyvästä työstä.
”Avataanko arkku?” Kysyin.
”Joo!”Liza huudahti.
Avasin arkun ja katsoimme sisään. Se oli täynnä suklaata, joka oli kääritty kulta paperiin.
”Nam! Saanko maistaa?” Liza kysyi.
Yhden. Mutta nyt mennään syömään!” Sanoin.
”Joo! Eikun polskimaan!” Liza sanoi.
Kannoin arkun lauttaan ja
Polskimme kotiin. Rannalla laitoimme vaatteet päällemme, ja veimme lautan paikoilleen.
Sitten menimme syömään nakkikeittoa joka oli herkullista.
Lopulta nukahdimme sänkyihimme, ja mietimme mitä huomenna tehtäisiin.
Loppu!

Vastaus:

Haha, hetken jo ihmettelin, mitä oikein solmitte ja hautaatte  hauska tarina! Saat 15 LP.

Nimi: nata

11.08.2012 11:15
Heräsin jonkun repiessä peittoa kynsin hampain yltäni.
-Nata herää! Ansa huudahti. Käänsin mumisten kylkeä tajutessani herättelijän olevan Ansa.
-Okei, Okei, olen hereillä, mumahdin hetkenpäästä Ansan yhä repiessä peittoani ja hypellessä sängylleni. Nousin vastahakoisesti ja kävelin huoneestani keittiöön Ansan pomppiessä iloisena edelläni. Vaikka on lauantai eikä Ansa mene kouluun niin silti on aikainen herätys. Laitoin meille aamupalaa ja menin pukemaan vaatteet.
-Katso nata, mitä löysin lehdestä? Ansa hihkui ja osoitti kuvaa isoista rummuista. Ansa osasi jo hitusen lukea ainakin jos tavutti. -Rum-pu kur-sil-le! Pidetäänkö täällä rumpu kurssi?
-Juu on pidetty aika kauankin. Olisitko kiinnostunut?
-Joo, se on varmaan ihan sika siistiä! Ansa hihkaisi.
Katsahdin mainosta. Kurssille etsitään osaallistujia, eikä se olisi edes kallis.
-Voisit sä sitä käydä jos todella siitä pidät, mietein ja keksein sitten lehden toiselta sivulta. -Hei mehän voitaisiin mennä uimahalliin! Haluaisitko uimaan?
-Kyllä, Ansa sanoi hiukan ihmeellisellä äänellä, -Mutta en osaa uida hyvin.
-Ei se mitään, kyllä sinä opit helposti, rohkaisin.
-Okei, mutta milloin lähdetään? Voidaanko mennä pian?
-Voidaan me, pakataan uimakamppeet valmiiksi.
Pakkasin tavaramme pieneen laukkuun. Uimahalli aukeisi tunnin päästä.
-Se ei aukea ihan vielä, kerroin innosta pomppivalle Ansalle.
-Okei, mitä me tehdään sen aikaa?
-Pelataanko jotain? ehdotin.
Pelasimme jonkun aikaa ehdeimme pelaamaan Afrikan tähteä ja jotain kummitus peliä. Lähdimme uimaan kymmenen jälkeen. Menimme altaille pukukaappien ja suihkun kautta. (Voit vähentää uimahallin hinnan 5LP) Uimme Ansan kanssa isossa altaassa, Ansakin pystyi uimaan siinä kellukkeilla.
-Lasketaanko mäkeä? Ansa kysyi innokkaana.
Laskimme muutaman kerran liukumäkeä ja palasimme sitten altaaseen.
-Haluaisitko opetella vähän uimaan ilman kellukkeita? Ehdotin.
-Joo, mutta enhän mä uppoa?
-Et tietenkään.
Menimme altaan matalaan päähän jossa ylsi jalat pohjaan ja oli helppo auttaa. Autoin Ansalta kellukkeet pois ja pidin kiinni kun Ansa yritti uida. Neuvoin miten käviä kuuluu liikutella. Ansa meni niinkuin koira tosin pienellä avustuksella. Ansa innostui tosi paljon eikä olisi halunnut laittaa takaisin kellukkeita.
-Haluatko opetella sukeltamaan? Kysyin hetken päästä.
-Mutta entä jos uppoan?
-Et uppoa kun pidän susta kiinni.
Autoin Ansaa sukeltamaan vähän ja nostin sitten pintaan.
-Oliko kivaa?
-Oli tosi! Voin nyt laittaa kellukkeet takaisin, niin mennäänkö liukumäkeen?
Laskimme vielä kahdesta mäestä ja leikeimme pallon kanssa altaassa, kunnes olimme vähän väsyneitä ja nälkäisiä, joten ehdotin poislähtöä. Ansa ei olisi millään suostunut mutta suostui lopulta. Menimme suihkuun ja saunaan ja puimme vaatteet päälle.
-Käydäänkö Konditoria tähden kautta ja ostetaan jotkut leivokset? Kysyin nähdessäni matkan varrella olevan konditorian näyteikkunassa houkuttelevia makeisia.
-Joo, nami! Ansa vastasi ja syöksähti sisälle.
Ostimme ihanan näköiset muffinssit ja jatkoimme matkaa.(Kirjoitin ostoslistalle)
Jatkuu myöhemmin

Vastaus:

Kiva, pitkä, selkeä tarina, olet nähnyt vaivaa!  Saat 25 LP.

Ja vielä ihan yleisesti kaikille tai joillekin muillekin: ei tarvitse laittaa mitään "jatkuu" -tekstejä loppuun.

Nimi: Dolph

10.08.2012 19:32
”No niin! Sainhan oven avattua. Ilmankos se ei avautunut, sillä siellä oli purkka!”Murahdin.
”Hih! Anteeksi, Dolphy!” Liza hihitti ja juoksi paikasta toiseen, hyppeli sängyillä.
”Noh! Ajattelin että voisimme mennä meren rannalle uimaan, ja sitten syömään. Miltäs kuulostaa?” Ehdotin Lizalle.
”Loistavaa! Haen heti rantakassini & uimavarusteet.” Liza hyppi innoissaan.
Kävelimme meren rantaan kohti. Olimme perillä.
”Tule, Liza! Muuten tulee vesihirviö!” Huusin vedestä Lizalle ja roiskutin vettä.
”K kylmää.” Liza ujosteli, mutta lopulta hän ui hyvin.
Yhdessä vaiheessa uimme kaislikon ohi. Virta oli kova, joten Liza tuli olkapäälleni.
Kaislikon takaa paljastui hieno lautta. Hyvässä kunnossa, mutta rannasta siihen ei päässyt.
”Vau! Mennään purjehtimaan!” Liza huusi.
”En nyt oikein tiedä…” Epäröin.
” Kyllä se on hyvä!” Liza huusi ja hyppäsi olkapäältäni lauttaan.
Sitten minäkin nousin siihen, ja polskutin meitä eteenpäin.
”Katso Dolph! Pullo!” Liza huusi.
Lopetin polskuttamisen ja otin pullon.
”Se on aarrekartta! Kiipeän maastoon tähystämään pientä saarta.” Sanoin.
Hohoi perämies Liza! Maa näkyvissä! Polskutetaan kohti etelää.” Huusin.
”Käskystä kapteeni Dolph!” Liza huusi ja aloitti polskuttamisen. Tulin hänen avukseen.
Pian pääsimme pieneen saareen. Nostin kartan eteeni.
”Palmulta KOLME kaon askelta rastille. Sitten kaivetaan!” Kerroin.
” Minä menen askeleet! Minä!” Liza jankutti.
”Sinä menet askeleet, sinä menet…” Sanoin.
” Yksi, kaksi, kolme! Kaivetaan!” Liza huusi.
Kaivoimme viisi minuuttia eikä tulosta kuulunut.
”Au! Käteni!” Liza sanoi.
”Löysit aarrearkun! Upeaa!
¨Jatkuu!

Vastaus:

Ooo, mielenkiintoinen tarina! Mitähän aarrearkku sisältää? Kiva, että keksitte tekemistä Elizabethin kanssa, siis Lizan
Saat 15 LP.

Nimi: Siiri

10.08.2012 17:10
Sori etten ole kirjottanut, oon ollu mökillä missä ei oo nettiä ja nyt ei oo aikaa. Mutta lupaan kirjottaa pian!

Vastaus:

Moikka Siiri! Joo, no hyvä, että kirjoitat pian, nauti mökkeilystä! Tähän viekkuun kuitenkin vain tarinat. (:

Nimi: Dolph

10.08.2012 07:37
Minä,Dolphinalic. Ilmoittauduin kaohoitolaan yhdellä lempinimelläni, Dolphilla. Olin jo täyttänyt
hakemukseni, enää tarvitsisi enää valita kao. Niinpä pakkasin repun, ja kävelin kohti Nostalgiaa.
”Hei! Tulin jo.” Sanoin tytölle joka tuli minua vastaan.
”Moi! Tervetuloa Nostalgiaan!” Tyttö sanoi minulle. ”Tule, mennään katsomaan kaoja!” Hän jatkoi.
Astuimme suuren suureen saliin, jossa kaot leikkivät leikkejään. Tyttö huusi kaoille:
”Hei kaikki! Dolph etsii omaa kaoaan, ja yksi teistä saattaa olla hänen. Eli olkaas nyt kiltisti!”
Silmäterääni tuli pieni kao. Menin hänen luokseen.
”Hei! Kukas sinä pikku veijari olet?” Kysyin siltä pieneltä kaolta.
”Hei! Olen Elizabeth. Sano minua Lizaksi.” Pieni kao esittäytyi.
”Soma nimi, Liza! Minä olen Dolph.” Sanoin.
” *Haistelee* Hmm… Sinulla on repussasi karkkia! Saisinko?” Liza pyysi.
”Myöhemmin. Nämä ovat ylläpitäjälle.” Sanoin.
” Ööh… Leikitään selkään piirustus leikkiä, Kiltti! ” Liza pyysi.
”Öö… Voimmehan…. me.” Sanoin epäluotettavasti.
Liza meni selkäni taakse ja otti reppuni pois selästäni. Laitoin silmäni kiinni. Sitten hän piirsi kaaren selkääni ja avasi reppuni. Luulin.
että Liza etsisi tikkua tai kynää, mutta hän ottikin tikkarin! Avasin silmäni
ja katsoin, mitä Liza puuhasi.
”Liza!” Nauroin.
”No?” Liza hihitti.
”No menen nyt juttelemaan ylläpitäjän kanssa. Moikka!
”Moikka ja kiitos!” Liza sanoi ja vilkutti minulle.
Lähdin ylläpitäjän, eli sen tytön puheille.
” Olen päättänyt minkä kaon otan.” Sanoin.
”Kenet?” Tyttö kysyi.
”Lizan.” Sanoin.
”Hyvä on! Huomenna Liza odottaa sinua huoneessasi." Tyttö sanoi.
_________________________________________________________________
Sori lyhyt alkutarina :s

Vastaus:

Ei, ei ole ollenkaan liian lyhyt alkutarina. Tarinasi on juuri sopivan pituinen ja sen jaksaa lukea hyvin, heh! Mukavaa, että tulit heti hoitamaan. Kirjoitat hyvin, kaikki on kunnossa ja sitä rataa. Saat 15 LP. Toivottavasti viihdyt kaohoitola Nostalgiassa! =)

Nimi: nata

07.08.2012 20:40
Kävelin kohti hoitolan koulua. Kello oli kymmenen minuuttia vaille 13, eli Ansan koulu loppuisi aivan kohta. Aamulla olin auttanut Ansaa pakkaamaan koulurepun, sekä vienyt innosta tutisevan kaoni koulun pihalle. Rakennus oli suuri ja valoja näkyi vain osassa ikkunoista. Saavuin aikaisin perille. Kukaan ei ollut vielä tullut ulos. Ansa ei varmaan millään malttaisi lähteä koululta, niin kivaa se varmasti oli. Jos se oli niin kivaa kuin Ansa oli innolla odotellut. Hetken päästä ensimmäisiä oppilaita tuli jo ovista ulos ja pian sieltä putkahtikin Ansa. Ansa pomppi riemukkaasti ja reppu roikkui toisen käden varassa.
-Moikka Ansa! Hihkaisin ja tarjouduin ottamaan repun. -Miten eka koulupäivä meni?
-Meillä oli ihan sikahauskoja tunteja, Ansa puhkesi selittämään ja kertoi koko matkan ajan tarkkaan joka tunnista yksityiskohdat.
-No hyvä että oli hauskaa, naurahdin, kun sain puheenvuoron Ansan miettiessä kuumeisesti, mitä pitikään sanoa. Ohjasin Ansan ruokapöytään johon olin laittanut ruokaa jonka tein valmiiksi.
-Autatko minua läksyissä? Ansa kysyi, kun oli syönyt kaiken lautaseltaan.
-Tottakai, vastasin iloisena siitä, että Ansa huolehti kotitehtävät heti. Autoin Ansaa läksyissä. Ainut missä hän tarvitsi apua oli äidinkieli.
-Voisimme käydä kaupassa, Sanoin mietteliäänä, kun nousin penkiltä ja Ansa kokosi kirjoja.
-Joo, käydään! Ansa hihkaisi heti. Pakkasin laukkuun rahat, ja avaimet ja lähdimmesuunnistamaan kohti kauppaa. (Ostokset siellä ostoslistalla). Teimme ostoksemme ja lähdimme kaupasta huoneellepäin. Matkan varrella oli hyvin hauskannäköinen leikkipuisto, josta Ansa heti innostui.
-Voidaanhan me poiketa siihen, jooko?
-Voidaan me hetkeksi.
Olimme Ansan kanssa leikkipuistossa jonkun aikaa, keinuimme ja laskimme hauskaa liukumäkeä. Ansa tykkäsi kovasti. Yksi kao kävi hoitajansa kanssa siinä myös mutta eivät olleet niin kauan kuin me.
-Nyt meidän pitäisi varmaan lähteä, Sanoin katsottuani kelloa.
-Mutta tämä on tosi kiva paikka, tullaanhan joskus uudestaan?
-Voidaan tulla, vastasin ja lähdimme huoneelle. Purin kauppatavarat ja istahdimme pöydän ääreen.
-Onko sinulla nälkä?
-On vähän, Ansa vastasi. Tein meille iltapalaa ja mehua. Söimme ja käväisimme suihkussa ja laitoimme yökkärit päälle. Ansa halusi vielä pelata korttipelin, joten suostuin, mutta sen jälkeen Ansa oli jo aika väsynyt. Kävimme vielä pesemässä hampaat ja menimme nukkumaan, molemmat hyvin väsyneinä.

Vastaus:

Hienoa, nata! Mielekästä tekstiä ja hyvää hoitoa! Saat 25 LP.

Nimi: Melanie

07.08.2012 17:07
Jatkoa ~

Ei siinä kauaa kestänyt, kunnes Julie oli altaan päässä. Hidastelin vähän välillä, jotten ohittaisi Julieta.
"Hihii, voitin sinut!" Julie sanoi iloisesti hykerrellen.
"Niimpäs taisit voittaa. Palkinnoksi saat jotain hyvää uimalan kahvilasta!" sanoin.
"Jee!" Julie huudahti. "Hippa!" Julie lisäsi vielä, ja alkoi uida karkuun. Naurahdin, ja lähdin sitten Julien perään.

Olimme uimassa vielä puolitoista tuntia, kunnes Julie alkoi väsyä. Menimme suihkun kautta saunaan, jossa olimme kahdestaan. Julie pysyi yllättävän rauhallisena, olihan paikka melko uusi pienelle ja helposti innostuvalle kaolle. Pieni hymy kiri väkisinkin huulilleni, kun näin Julien pitävän juuri ja juuri silmät auki.
"Julie, mennään" sanoin hiljaa Julielle, ja ravistin häntä hellästi kädelläni. Julie säpsähti hieman, haukotteli makeasti sekä nyökkäsi. Vaivalloisesti vaappuen Julie suunnisti kohti saunan ovea. Astuimme ovesta ulos, ja menimme kaapeillemme. Kuivattelimme hetken, jonka jälkeen vaihdoimme vaatteet päällemme. Menimme jyrkät portaat ylös, ja menimme kahvilaan.
"Mitäs haluat?" kysyin Julielta. Julie mietti hetken, ja osoitti sitten suklaadonitseja.
"Paketti suklaadonitseja mukaan" sanoin. Myyjä katsoi vähän hämmentyneenä - ostettiinhan donitsejä kahvilasta usein kappaleina, ei pakettina. Myyjä antoi paketin meille, jonka jälkeen kävelimme hoitolaan. Oikeastaan kannoin Julieta sekä Julie piteli pakettia.

"Kuka haluaa donitseja?" kysäisin naurahtaen.
"Minä!" Julie kiljaisi innoissaan. Otin molemmille yhdet donitsit sekä lasillisen maitoa.
"Noh, piditkös uimisesta?" kysyin Julielta hymyillen.
"Pidin, tosi paljon! Uiminen on kivaa!" Julie hihkaisi innoissaan.
"Kiva kun tykkäät" naurahdin. "Voidaan mennä toisenkin kerran!"
"Ja kolmannen" Julie hihkaisi.
"Ja neljännen!" jatkoin.
"Ja miljoonannen!" Julie nauroi. Nauroimme siinä hetken, kunnes huomasimme kellon olevan jo varttia yli yhdeksän. Pesimme vielä nopeasti hampaat, jonka jälkeen kömmimme sänkyyn.
"..Ja niin prinssi sekä prinsessa Julianna elivät elämänsä loppuun asti. Loppu." lopetin tarinan. Julie näytti hymyilevän unissaan. Voih, Julie osaa aina olla niin suloinen.. Hymyilin, ja sammutin yölampun. Kuiskasin Julielle vielä hyvät yöt, ja menin itsekkin untenmaille.

Vastaus:

Hyvä Melanie, jälleen kerran! Ihan kiva, että tämä uimisjuttu ei kestänyt kauempaa. Seuraavaksi kuulemme kai jotain uutta? Oikeinkirjoitus on kohdillaan, rakastan vuorosanoja ja kaikki on kaikinpuolin todella loistavaa. Olet 20 LP rikkaampi. =)

Nimi: Melanie

06.08.2012 17:03
Anteeksi, tuli lyhyt. Tarina jatkuu vielä!

Nimi: Melanie

06.08.2012 17:03
"M-m-melanie.." Julie mumisi täristen.
"No? Mitä nyt?" kysyin.
"E-en.. en osaa uida!" Julie parkaisi hiljaa ja näytti kalpealta.
"Voi Julie.." sanoin vähän hymyillen. "Kyllä mä sua opetan!"
"O-opetatko? Ihan oikeesti?" Julie sanoi katsoen minua hämmentyneenä.
"Tietenkin!" sanoin ja nyökkäsin pienesti. Julie ilme kirkastui oitis, jonka jälkeen hän lähti vetämään minua lastenaltaalle.
"Noniin, aloitetaan helposta" sanoin, ja laitoin Julielle kellukkeet. Tämän jälkeen opetin Julieta potkimaan veden alla. Sen jälkeen opetin vielä muutaman helpon uintitekniikan: selkäuinnin, koirauinnin sekä mäyräuinnin.

Tunnin opetuksen jälkeen olin varma, että Julie onnistuisi ilman mitään kellukkeita.
"Mu-mutta.." Julie mumisi hädissään, kun otin kellukkeet pois.
"Pystyt siihen, Julie. Minä tiedän sen" sanoin hymyillen. "Pidän kättäni allasi, ettet varmasti uppoa" lisäsin vielä. Julie kääntyi varovasti ja hitaasti selälteen, ja alkoi polskia. Altaan puolivälissä otin käteni pois, onneksi Julie ei huomannut. Altaan päässä Julie otti reunasta kiinni.
"Menikö hyvin?" Julie kysyi innokkaasti.
"Hyvin meni" sanoin hymyillen. Julie katsoi minua hetken ihmeissään, kunnes huomasi.
"Et pitänyt minusta kiinni!" hän sanoi suutahtaen.
"Mutta älysitkö? Sinä osaat uida! Ihan ilman mitään apua!" sanoin nauraen. Juliekin älysi sen heti ja alkoi nauramaan.
"Viimeinen altaan päässä on mätämuna!" Julie hihkaisi, ja ui kohti altaan päätä.

Vastaus:

Kiva tarina! Kaoille täytyykin opettaa eri asioita, ei vain tehdä ruokaa ja jutella niiden kanssa. Hyvä, että olet älynnyt tämän! (:
Saat 20 LP.

Nimi: nata

02.08.2012 22:22
Jatkoa tulee
Tulimme kävelyltä Ansan kanssa huoneeseemme ja juttelimme kaikenlaista. Kysyin Ansalta että onko täällä jonkinlainen koulu tai kerho ja Ansa vastasi heti, että on ja hän olisi aina ollut innokas menemään sinne.
-No maksaako koulun käyminen jotain? Kysyin miettiväisenä.
-Ei sen ainakaan pitäisi.. Ansa mietti.
-No voithan sinä sitä ruveta käymään, voin viedä sinut aamuisin, ehdotin.
-Voisinko todella?
-Joo, ei se mitään haittaisi, sitten tehtäisiin kaikkea kivaa kun tulet koulusta. Josta tuli mieleeni... Onko sinulla nälkä? Voin tehdä jotain ruokaa.
Ansa ei kuunnellut.
-Jee pääsen kouluun. Kouluun! Siellä mun kaikki kaveritkin käy.
Hän hihkui ja pomppi paikasta toiseen, jolloin jouduin jo lähestymään Ansaa että hän huomaisi olemassaoloni.
-Rauhoitutko, ettei mitään mene rikki? Rupean nyt tekemään jotakin ruokaa, haluatko auttaa?
-Joo! Tehdäänkö perunayrttikeittoa? Se on tosi hyvää, Ansa hyppäsi kunnon riemuloikan sohvalta pöydälle. Katselin Ansaa epäröiden. En ollut koskaan tehnyt sellaista.
-En oikein taida osata. Vai tiedätkö sinä miten sitä tehdään?
-Joo tiedän. Mulle opetettiin se pienenä.
-Hyvä on.
Annoin Ansan selittää tarvittavia ja itse tein mitä Ansa sanoi. Ansa auttoi tosi mielellään sekoittamaan ja lisäämään aineksia, mutta minä hoidin varmuudenvuoksi keittämisen josta Ansa hieman loukkaantui.
-Et luota että osaan olla nätisti hellan kanssa, Ansa sanoi hieman murjottaen.
-No en tietenkään. Ajattelin vain ettet tiedä kunnolla miten käytetään, Lohdutin.
Ansa ei sanonut hetkeen mitään mutta ei ollut yhtään pitkävihainen. Pian hän taas auttoi innokkaasti. En tiedä miltä sen keiton olisi pitänyt näyttää, mutta minusta lopputulos oli aika kummallinen.
-Kuuluuko sen olla tuon näköistä? naurahdin.
-Kieltämättä yleensä se on ollut aika erilaista...
Nauroimme paljon ennen kuin söimme. Molempien mielestä ruoka oli kuitenkin tosi hyvää. Ruuan jälkeen ilta oli jo aika pitkällä ja molemmat olimme aika väsyneitä. Autoin Ansaa pesemään hampaat ja peittelin hänet.
-Koita nukkua hyvin.
-Öita.
Menin itse nukkumaan, ja jonkun ajan päästä sain unen vieraasta paikasta huolimatta.

Vastaus:

Hyvin jatkuu! Sopivan pituinen tarina ja kivaa, että on vuorosanoja. Tästäkin saat 20 LP.

Nimi: nata

02.08.2012 18:23
Kävelin rauhallista soratietä pitkin kohti kaohoitola nostalgiaa. Polvissani tärisi enkä pystynyt keskittymään siihen minne suuntaan kuuluu mennä. Olin innoissani kun sain hoidokin täältä. Kaosta olin nähnyt kuvan aiemmin ja tiesin sen olevan lila pieni kao nimeltä Ansa. Saavuin viimein hoitolan pihalle ja pysähdyin katselemaan epävarmana. Paikka on ihana! Kaikki, rakennus kukkineen ja muine koristeineen kiilsi fantastisesti. Menin ovelle ja astuin pelokkaana sisään. Pelästyin ihmistä joka häärä jonkinlaisessa aulantapaisessa tilassa, joka oli hyvin viihtyisännäköinen.
-Hei! Oletko uusi täällä? Tyttö kääntyi nopeasti minuunpäin leveä hymy kasvoillaan.
-Juu, olen nata, vastasin ja tunsin itseni hyvin tyhmäksi.
-Voi mukavaa kun tulit! Voin ohjata sinut huoneeseesi, haetaan ensin Ansa. Se leikkii jossain täälläpäin.
Lähdin tytön perään ja hän löysi seuraavasta tilasta Ansan heti. Tunnistin sen näöstä, se leikki kahden muun kaon kanssa.
-Hei Ansa, nata tuli! Tyttö huikkasi Ansalle joka keskeytti nopeasti leikin ja hyppäsi iloisesti lähemmäs.
-Moi, sanoin epävarmana, pieni hymyntapainen suullani.
-Moi, Ansa vastasi hieman ujosti.
-Jätän teidät huoneeseenne. Tyttyö sanoi lähtiessään opastamaan meitä huoneelle. -Tulkaa kysymään js jotain tulee mieleen.
Hän ohjasi meidät jollekkin ovelle, antoi avaimet, moikkasi iloisesti ja lähti takaisin aulalle. Avasin lukon jännittyneenä. Ansasta huomasi, että hän oli yhtä jännittynyt. Huone oli hyvin viihtyisän näköinen. Astuin sisälle toljottamaan ympärilleni ja Ansa meni iloisena peremmälle tutkimaan lhemmin tilaa.
-Meille tuli tosi viihtyisa koti, sanoin ihastellen.
-Täällä on hieno parvikin, Ansa hihkaisi.
-Ja tv!
Ihastelimme huonetta jonkin aikaa ja sitten istahdimme miettimään mitä tekisimme.
-Käydäänkö jossain jos et tiedä paikkoja? Ansa ehdotti arasti.
-Juu mennään vaan, ilahduin ja lähdimme oikopäätä pihalle.
Kävelimme hetken aikaa tietämättä minne mennä. Ansa näytti minulle puiston, kauniita maisemia, uimahallin ulkoa ja kauppoja.
Jatkuu pian pitää mennä

Vastaus:

Suloinen aloitustarina! Kirjoitat selkeäsi ja arvostan sitä HYVIN PALJON. Sinulla ja Ansalla on varmasti mukavaa yhdessä. Saat 20 LP.

Nimi: Kazu

23.07.2012 17:45
No niin, täs olis sitä jatkoa..

Suljin oven varovasti ja lähdin juosten kauppakadulle. Kiertelin kaupoissa, kunnes päädyin markettiin. Katselin hyllyillä olevia tavaroita kunnes tietty esine pisti silmiini. Se se oli! Maksoin ja lähdin kohti hoitolaa. Perillä oli vastassa vihainen vastaanotto.

"Missä sinä olit?!" Doris kysyi vihaisena.
"Minä vain kävin kaupassa.." sanoin ja vilkaisin maitolasia. Se oli tyhjä.
"Etkä viitsinyt minulle ilmoittaa?!" Doris tiuskasi kiukkuisena.
"En halunnut herättää." sanoin rauhallisena.
"Tajuatko, kuinka säikähdin kun et ollutkaan enää täällä?" hän kysyi silmät kiiluen.

Silloin mokasin. Tiputin selkäni takana piilottelemani paketin lattialle. Kolina vain kävi.
Doris kurkkasi taakseni.
"Mikä tuo on?" hän kysyi.
"Ääh.. No sinulle ostamani lahja, joka on luultavasti pirstaleina.." vastasin hieman harmissani.
"Minulle? Sitäkö olit ostamassa?" Doris kysyi hämmästellen.
"Kyllä.." sanoin.

Doris tarttui pakettiin. Hän avasi ja henkäisi
"Siis tää ei voi olla todellista!" hän hihkaisi silmät suurina.
Hän nosti paketista matkapuhelimen, joka oli yllättäen pysynytkin ehjänä.
"Onko tämä minun?" Doris katsoi minua ihmeissään.
"Kyllä. Toimiiko se?" kysyin.
Hän pisti puhelimen päälle. Se toimi.
"Juu, toimii!" hän hihkaisi.
"Huh... Pelkäsin jo hajoittaneeni sen.." sanoin.
Doris kikatti.
"Saanko siis anteeksi?" kysyin.
"No mitä luulet?" Doris kysyi tiuskaisten.
"Tuo taisi tarkoittaa ei.." sanoin harmissani.
"öö.. Ei, kyllä saat anteeksi. Tämä on mahtava! Kiitos!" Doris huudahti ja syöksyi haliin.
"Noh, laitetaanko se lataukseen että saisit sen huomenna käyttöön?" kysyin.
"Joooo!" kuului selkeä vastaus.

Illalla kun menimme nukkumaan Doris otti kännykän käteensä ja nukahti siihen.
Nauroin ja aloin itsekin nukkumaan.

Vastaus:

Ihana tiukkis tuo Doris! : D
Edelleen täydellinen tarina, jatka samaan malliin! Saat tästäkin 35 LP, mutta vähennän harrastusmaksun.

Ostoslistalla ei ollut sinulta mitään viestiä, joten etkö ostanutkaan kännykkää "oikeasti"? Vai eikö meidän kaupoissa ole?

Nimi: Kazu

23.07.2012 17:26
Täällä taas!

Heräsin aamulla siihen kun jo ennestään tuttu tuoksu leijaili keittiöstä. Nousin ylös ja venytellen kävelin keittiöön. Dorishan se siellä keitteli suklaapuuroa.
"Mites sinä puuroa syöt?" kysyin virnistäen.
"Ajattelin tehdä tästä terveellisen tavan. Tämän lisäksi ajattelin syödä joitain terveellisiä hedelmiä." Doris vastasi pirteänä.
"No oho.." vastasin hämmästyneenä.
"Mitä?! Etkö usko että pystyn siihen?" Doris taisi hieman närkästyä.
"Ei, kyllä uskon, mutta kuulosti aika hyvältä ollakseen totta." sanoin rauhoittelevasti.
Doris tuhahti.
"Puuro on kohta valmista. Sekoita sitä vielä sillä aikaa kun käyn laittamassa rusettini." hän sanoi ja lähti hyräillen pois keittiöstä.
Tein puuron loppuun ja kaadoin lautasille. Doris saapui sopivasti syömään. Olikohan menetelty juttu?
"Tänään omenaa, huomenna mansikoita." Doris sanoi tärkeästi.
"Niin, mansikkahan on marja?" sanoin kysyvästi.
"No kyllä minä sen tiedän! Kuinka niin?" Doris kysyi.
"Eikä kun ajattelin vain, kun sanoit että syöt hedelmiä. Mansikka on marja." vastasin naureskellen.
Doris punastui hieman.
"Niin no.. Eh.. En vain jaksanut sanoa että hedelmiä ja marjoja." Hän takelteli.
"Juu juu.." vastasin ja jatkoin syömistä.

Kun puurot ja omenat oli syöty, Doris meni valmistautumaan ensimmäistä jalkapallotuntiaan varten.
Pian sen jälkeen lähdimme kohti kao-opistoa.
Jalkapallokentällä juttelimme aluksi valmentajan kanssa kunnes harjoitukset alkoivat.
He kävität läpi perussyöttöjä, ja tutustuivat pelin termeihin eri leikkien kautta.
Harjoitusten jälkeen Doris suorastaan säteili. Innostunut hymy kirposi hänen väsyneille ja läkähtyneille kasvoilleen. Se hetki oli jotain niin ikimuistoista.

Huoneeseemme päästyämme Doris lysähti suoraan sängylle.
"Kazuuuuu...." Doris vaikersi.
"No mitä?" kysyin hieman säikähtäen.
"Sattuu.." kuului vastaus.
"Mihin?" kysyin ja olin tarttunut jo puhelimeen lääkärisoittoa varten.
"Kylkeen, siihen pistää." hän sanoi.
huokaisin helpotuksesta.
"Se on vain rasituksesta. Maito on siihen paras lääke. Kipaise juokaan lasillinen." sanoin.
"En jaksa nousta.." hän sanoi.
"Jaaha.. No Kazu noutaa prinsessalle." sanoin ja nousin.
"Prinsessa ilahtuisi, jos palvelija toisi prinsessan päiväkirjan.." Doris julisti tärkeästi.
Tuhahdin vastaukseksi ja lähdin hakemaan maitoa ja sitä päiväkirjaa.

Kun tulin takaisin Doris olikin jo unten mailla. Laskin maitolasin ja päiväkirjan töpöydälle ja laitoin kengät jalkaan. Tilaisuuteni oli koittanut.


Jatkuu.....

Vastaus:

Ihanaa, tarina! Kukaan ei ole pitkään aikaan kirjoitellut. Sinun ja Doriksen keskustelu on hauskaa luettavaa ja muutenkin koko tarina on HIENO! Saat 35 LP. =)

©2020 Kaohoitola Nostalgia - suntuubi.com