Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Hoitotarinat tulevat tänne. Välillä voitte kirjoittaa tarinan myös kaon näkökulmasta.

 

Vieraskirja  << <  5  6  7  8  9  10  11  > [ Kirjoita ]

Nimi: Melanie

08.07.2012 14:24
Jatkuu ~

"Onhan sulla sitten ihan varmasti uimapuku mukana?" varmistin vielä Julielta samalla, kun kävelimme kohti uimalaa.
"Tietenkin!" Julie huudahti hypellessään kiveltä toiselle. Kaolle se oli varmasti itsestään selvä asia, mutta itse olen aina ylihuolehtivainen. Kävelimme reippaasti loppumatkan, ja pian olimmekin uimalan suurella rakennuksella. Ulkoaltaalla näkyi joitain kaoja sekä hoitajia, saa nähdä onko sisällä enemmän. Jouduimme kiertämään koko rakennuksen kerran, ennenkuin huomasimme pääsisäänkäynnin. Menimme ovesta sisään, ja suunnistimme kassalle.
"Yksi lippu uimalaan, varattu nimellä Melanie" sanoin kassakaolle.
"Selvä, odotas hetki, etsin teille pukuhuonekortin.." kassakao sanoi pirteäsi, selaili hetken pientä laatikkoa, ja vetäisi sieltä lopulta oikean kortin.
"Tässä. Hyviä uintihetkiä!" kassakao sanoi ojentaen kortin.
"Kiitos!" minä ja Julie huikattiin, ja painuimme rappusia alas. Käännyimme vielä oikealle, ja saavuimme pukuhuoneen ovelle.
"Minä avaan!" Julie hihkaisi, ja työnsi ovea niin paljon kun pystyi. Ovi ei paljoa liikkunut, joten jouduin auttamaan häntä hieman. Saavuimme vihdoin pukuhuoneeseen, joka ei ollut onneksi kovin täynnä.
"Otetaan tämä!" Julie hihkaisi osoittaen kaappia, jossa luki numero 182.
"Selvä" sanoin hymyillen. Avasin kaapin, laitoin kortin sille kuuluvaan paikkaan. Laitoin vielä laukkuni sinne.

Tassuttelimme molemmat pyyhkeiden sekä uimapukujen kera suihkuhuoneeseen. Kävimme pikaisesti suihkussa ja vaihdoimme samalla uimapuvut päällemme. Jätimme pyyhkeet säilytyslokeroon ja kipitimme altaille.

Jatkuu ~

Vastaus:

Hyvä tarina! Tätä oli kiva lukea, koska kirjoitat niin hyvin.  Juonellisesti tylsä, pakko sanoa, mutta tarinahan jatkuu. Saat 15 LP.

Nimi: Kirsikka

05.07.2012 21:33
Kävelin ensimmäistä kertaa hoitolalle tapaamaan hoidokkiani Pattia. Pian saavuin sateenkaaren juurelle ja näin monien polkujen ja rakennuksien avautuvan edessäni. Lumouduin ympäristön kauneudesta hetkeksi ja jouduin ravistelemaan päätäni ennen kuin tajusin, missä olin. Kävelin kohti lampea, jonka takana oli hoitolarakennus. Kaikki oli niin satumaisen ihanaa.
Sisällä keskityin pelkästään huoneen etsimiseen, enkä ehtinyt noteeraamaan hirveästi ympäristöäni. Pian seisoinkin jo oven numero 16 takana ja nojauduin sitä vasten avatakseni sen. Vedin syvään henkeä ja astuin sisään.
"Huhuu, Patti", huutelin suljettuani oven. Patti tuli hitaasti esiin kaapin takaa punastellen ujona. "Moikka", sanoin reippaasti,"mä oon Kirsikka, sun uusi hoitaja." Hymyilin Pattille poistaakseni ujoutta. "Moi", Patti sanoikin hiljaa.

Jatkan myöhemmin->>>

Vastaus:

Suloinen tarina kaikin puolin, odottelen jatkoa! Saat 10 LP.

Nimi: miloli

03.07.2012 16:42
olin ollut kauan poissa kao mailmasta ja juoksin kotia kohti nyt aivan tukka hulmuten!-Sean! Frank! Olen tulossa! Pelkäsin että ne voivat huonosti. Kiskaisin oven auki ja huusin-Seaaaan! Fraaaaaaaaaank! missä oletteeeh! Vastausta ei kuulunut. Tutkin talon läpi kotaisin mutta turhaan. Ei ketään. -Seaaaaaan! Fraaaaaaaaaank! Missä te olette! Huusin itku kurkussa. Sitten huomasin sormen jälkiä,lasin siruja ja verta! Vasta nyt tajusin että huone oli täysin sekaisin! Pöydällä oli lappu:"jos haluat sun kaon kurjimukset takaisin, tuo kaikki rahas pussissa puistoon tai muuten mä heitän ne jokeen"! Olin kauhuissani! Tiesin hyvin ettei Frank tai Sean osanneet uida! Otin kauhuissani rahat kaapista ja pistin ne pussiin,juoksin ulos ja puistoa kohti! Jätin rahat suihku lähteelle ja menin kotiin. Sielä Sean ja Frank jo olivat ihmeissään lattialla istumassa. -Sean!Frank! Kuka teidät kid kao nappasi?!? Kysyin helputtuneella mutta vakavalla äänellä. -Tuota...Emme oikein itsekkään tiedä. Sean sanoi. Tunsin vain piston ja sitten... En muista enempää! -Minä etsin sen roiston käteeni!


jatkuu

Vastaus:

Jännittävä tarina, onneksi kaoille ei käynyt kuinkaan, vai?
Kivaa, että isojakin kirjaimia näkyilee, mutta teksti on edelleen aika sekavaa. Saat 10 LP.

Nimi: Melanie

30.06.2012 17:36
Iältäni olen 12, sain äikästä päättötodistukseen 9 (tai 10, en muista) (--:

Vastaus:

Hyvä hyvä! =)

Nimi: Melanie

30.06.2012 12:42
Heräsin vierestäni kuuluvaan raskaaseen hengitykseen, joka kuulosti hieman Darth Vaderilta. Raotin silmiäni, ja hätkähdin nopeasti hereille. Katsoin ensin, että nenäni edessä olisi hirviö, mutta tosiasiassa se olikin vain Julie, joka oli pukenut ylleen uimapuvun, snorkkelin, räpylät sekä kellukkeet.
"Valmiina ollaan, joko mennään uimaan?" Julie kysyi siirtäen hengitysputkea.
"Jos ensin tehdään aamutoimet, niin minäkin pääsen valmistautumaan kunnolla?" kysäisin naurahtaen. Julie nyökkäsi myöntävästi ja lähti vetämään minua kohti ruokalaa.
"Parasta tottua tähän, en ikinä saa nukkua myöhään" ajattelin hymyillen.

"Sydäkkö paljon vai vähän?" Julie mietti hartaasti leukaansa hieroen, ja katsoi ruokapöydän valintoja.
"No, jos syöt paljon, niin joudumme odottamaan että sinä syöt, sekä joudumme ottamaan pienen ruokalevon" totesin.
"Sitten en syö ollenkaan!" Julie sanoi tomerasti, ja marssi kohti ruokalan ulko-ovea.
"Mutta jos et syö ollenkaan alat voida huonosti etkä silloin pääse uimaan" sanoin naurahtaen.
"Kyllä mä aina voin jotain syödä!" Julie sanoi nopeasti, ja kiirehti aamupalapöydän luo. Otimme molemmat kolmioleivän, jotka söimme nopeasti. Menimme takaisin huoneelle, jossa teimme loput aamutoimet. Vaihdoimme molemmat vaatteidemme alle uimapuvut, sekä pesimme nopeasti hampaat. Pakkasin vielä laukkuni, ja olimme valmiina lähtöön.
"Jes, vihdoin pääsen uimaan!" Julie hihkaisi.
"Onneksi sisäänpääsymaksukaan ei maksa niin paljoakaan" totesin veilä hymyillen. 5 PL:tä ei todellakaan ollut mielestäni paha hinta, joten uimalassa voisi käydä useammankin kerran.

Jatkuu ~

sori, tuli vähän lyhyt :--(

Vastaus:

Hieno taso jatkuu edelleen! Kirjoitat tosi hyvin, ja mietin, minkäköhän ikäinen olet? Olet varmaan hyvä äikässä. Julie on mainio, niin kuin olen jo sanonutkin ja tarinat on kekseliäitä. Eikä ollenkaan lyhyt! Pitkissä tarinoissa on se hyvä puoli, että kirjoittaja on nähnyt paljon vaivaa ja ansaitsee näin ollen enemmän rahaa, mutta minä jaksan lukea lyhkäisemmät tarinat paremmin. Saat 30 LP, mutta vähennän siitä sen 5 LP.

Nimi: Melanie

29.06.2012 11:54
"Tuolla joessa on ankkoja!" Julie kikatteli ja ryntäsi ankkojen luo. Olimme saapuneet Nostalgian suurelle kauppakadulle, jonka läpi virtasi joki. Hymyilin leveästi katsellessani Julien touhuja ja innokasta ilmettä, kun ankat uskalsivat ottaa Julien kädestä leivänmuruja. Miten Julie pystyy olemaan noin suloinen ja herttainen.. ja niin innokas lähes kaikesta mahdollisesta?
"Eiköhän jatketa matkaa?" kysäisin Julielta, joka malttoi juuri ja juuri kääntää katseensa pois ankanpoikasesta.
"Okei.." Julie mutisi. Hän olisi näköjään mielummin jäänyt ankkojen luo.
"Noh, piristy nyt! Tuolla lähellä on jäätelökioski, voidaan hakea sieltä jätskit. Kuka eka perillä saa isomman jäätelöpallon!" totesin naurahtaen, osoittaen jäätelökioskia. Julie ryntäsi heti jäätelökioskille, minä perässään.
"Mitä saisi olla?" jäätelökioskin myyjä kysyi.
"Mulle kaks isoa palloa: suklaa ja vanilija!" Julie hihkaisi. "Tollaseen tötteröön!" Julie lisäsi vielä, osoittaen perinteisen tötterön vieressä olevaa, erilaista tötteröä.
"Mä ottaisin appelsiinisorbetin ja minttusuklaan pikariin" sanoin hymyillen.
"Selvä, tulee ihan kohta!" myyjä sanoi jäätelöpalloja kauhoen.
Pian saimmekin jätskimme, ja maksoin jäätelöt. Menimme sen jälkeen pieneen puistoon syömään jäätelömme.
"Me-Melaniee! Tää tippuu!" Julie parkaisi hetken kuluttua.
"Laitetaan se tähän mun kippoon, tässä on sopiva kolo sillen, kun mä oon jo syöny minttusuklaapallon pois" sanoi rauhallisesti. Otin laukustani puhtaan kertakäyttömuovilusikan, jonka olin pyytänyt jäätelökioskilta vielä, ihan vaan varmuuden vuoksi.
"Kiitti" Julie hihkaisi, nappasi puhtaan lusikan kädestäni ja alkoi kauhoa vanilijajäätelöä suuhunsa. Itse söin omalla lusikallani sorbettiani.

"Mä en jaksa enää syödä tätä vohvelii!" Julie mumisi.
"Heitä se sitten noille lokeille!" totesin naurahtaen, osoittaen viiden metrin päässä olevia lokkeja. Julie murusti ja heitti loput vohvelin palat maahan, ja pian se kohta olikin täynnä lokkeja, jotka kamppailivat vohvelin paloista.
Jatkoimme matkaa, ja pienen kävelyn jälkeen olimme uimahallin vieressä.
"Mennäänkö uimaan? Jooko?" Julie aneli.
"No, onko sulla uimapukua mukana?" kysyin.
"Eei.." Julie mutisi.
"No, mennään huomenna sitten!" naurahdin, jonka jälkeen Julien kasvot kirkastuivat oitis.

"Katsotaan tuolta jotain ruokaa!" sanoin osoittaen Hedelmäbaaria.
"Jos mä saan valita!" Julie nauroi.
"Minä valitsen sitten myös!" naurahdin, ja juoksimme Hedelmäbaariin. Ostimme kaksi hampurilaista, herkkusämpylän, pop-cornit sekä appelsiinit. Jatkoimme matkaa Konditorio Tähteen, josta ostimme kaksi muffinia. Menimme sen jälkeen Leikkikalukauppaan, josta Julie valitsi itselleen elefantin. Kävimme vielä Punahuulessa, josta ostin Julielle pienen yllätyksen.

"Mitä sä ostit mulle?" Julie kyseli innokkaana, kun olimme päässeet takaisin Julien huoneelle.
"Saat tietää sitten huomenna" sanoin arvoituksellinen hymy suupielissäni.
"Mutta kello on jo yli yhdeksän, joten eiköhän tehdä iltatoimet!" lisäsin vielä.
"Vain, jos sä lupaat jatkaa iltasatua siihen mihin se jäi!" Julie sanoi topakasti.
"Tietenkin jatkan" sanoin nauraen, ja nostin Julien syliini. "Mutta nyt syödään iltapala, vaihdetaan yöpuvut ja pestään hampaat!" lisäsin.

Kauaa ei mennyt, kun Julie hyppäri sänkyynsä ja hautautui innokkaana peittonsa sisään. Jatkoin satua siihen, mihin se jäi.
"Julianna itki paljon, mutta lohikäärme ei silti suostunut vapauttaa prinsessaa. Julianna toivoi hartaasti, ettei olisi sanonut kiltille prinssille niin pahasti. Muuten prinssi olisi varmaan jo tullut pelastamaan hänet. Kauempana lohikäärmeen luolasta, syvällä metsässä prinssi etsi kuumeisesti prinsessa Juliannaa, tuloksetta. Mutta hän huomasi erikoisen puun, jossa oli suuri kolo, niin suuri, että siitä mahtuisi helposti suuri lohikäärme. Prinssi marssi päättäväisesti kolon luo, ja.." kerroin, ja huomasin Julien olevan syvässä unessa. Sammutin yölampun, ja halasin Julieta.
"Hyvää yötä Julie. Huomenna mennään uimahalliin" kuiskasin hymyillen, ja Juliekin näytti hymyilevän unissaan.

Vastaus:

Suloinen tarina. Julie on mahtava ja sen huomaa, että olet hänelle tärkeä!  Toivottavasti iltasatu jatkuu seuraavassa tarinassa... Saat 40 LP, olehyvä!

Nimi: Melanie

27.06.2012 13:23
"TÄNÄÄN MENNÄÄN KAUPUNGILLE!" kuulin kiljaisun korvani juurella. Silmäni säpsähtivät auki, ja hyppäsin ilmaan. Tuollaista herätystä en olekkaan ennen kokenut.
"Ai mitä?" kysyin unenpöpperöisenä.
"Tänään mennään kaupungille! Sä lupasit silloin yöllä!" Julie hihkaisi.
"Ainiin joo.." mumisin. Yöllä Julie oli tuupannut minua ja kysyi, jos menisimme huomenna, eli tänään, kaupungille. Tietenkin unissani vastasin myöntävästi.
"Mutta ensin syödään ja tehdään aamutoimet rauhassa!" sanoin. Vilkaisin kelloa, joka näytti kymmentä yli kahdeksaa. Puin mintunvihreän aamutakkini ja kävelimme yhdessä ruokalaan, josta aamupala tarjoiltaisiin.

Ruokalassa oli joitain toisiakin aamuvirkkuja hoitajia ja kaoja yöpuvuissa syömässä aamupalaa.
"Mitäs aiot ottaa?" kysyin Julielta, joka kävi läpi aamiaispöydän kaikki ruoat.
"Paljon kaikkea! Pitää syödä runsas ateria, että jaksaa olla kaupungilla!" Julie sanoi päättäväisesti, ja marssi pitkän aamiaispöydän luo. Naurahdin ja menin Julien perään jonoon. Oikeastaan jonossa oli vain Julie ja minä, joten ei tarvinnut hirveästi murehtia käytöstavoista. Julie otti sitä sun tätä ympäri pöytää: suklaamoussea, muroja, keksejä, hedelmiä, kaksi voileipää, vadelmapuuroa, vanukasta, maitoa sekä tuoremehua. Itse otin sämpylän, mysliä jugurtin kera, hedelmäsalaattia sekä tuoremehua. Julie katsoi annostani ihmetellen.
"Etkö todellakaan ota enempää?" hän kysyi.
"Kyllä minä tällä selviän" totesin hymyillen. Kävelimme vapaana olevaan pöytään ja söimme rauhassa aamiaisemme.
"Tuolla on munakasta!" Julie hihkaisi osoittaen pöydän loppupäätä.
"Mennään hakemaan!" hän jatkoi, ja pinkaisi pöydän luo. Kävelin Julien perässä.
"Mikä kesti?" Julie tiuskaisi, mutta hymyili heti sen jälkeen.
"Joskus ei vain jaksaisi juosta" naurahdin. Julie tapitti minua hämmentyneenä suurilla silmillään.
"Ei jaksaisi juosta.." JUlie hämmästeli, ja pyydysti itselleen sopivan palan munakasta. Tein saman kuin Juliekin, ja menimme takaisin paikallemme.
"Yh, tämä on aika kylmää" Julie irvisti.
"Jos se on seissyt siinä vähän aikaa" totesin.
"Mutta ei tämä silti ole yhtä hyvää kuin sinun tekemäsi!" Julie sanoi päättävästi.
"Totta puhut!" naurahdin.
Syötyämme veimme astiat paikoilleen ja lähdimme kävelemään takaisin huoneelle tekemään loputkin aamutoimet.

Vaihdoimme vaatteet ja pesimme vielä hampaamme. Minä harjasin vielä hiukseni. Julie halusi vielä katsoa jonkun lastenohjelman, joten minä pakkasin sillävälin käsilaukkuni.
"Rahat, kännykkä, avaimet, nenäliinoja.. eiköhän siinä ole kaikki" luettelin ja lisäsin kaikki tavarat tekonahkaiseen käsilaukkuuni. Katsoin vielä Julien kanssa loput lastenohjelmasta, ja sitten olimmekin valmiita lähtöön.

"Voidaanko käydä keskipihan kautta?" Julie kysyi anelevasti.
"Toki" vastasin hymyillen. Oikaisimme hieman ja kävelimme keskipihalle. Julie tuijotti pihaa lumoutuneena.
"Keskipiha on aina niin kaunis.." hän huokaisi.
Olimme hetken ihastelemassa keskipihaa ja jatkoimme taas matkaamme.
"Katso mitä tuolla on!" Julie hihkaisi.

Jatkuu ~


Vastaus:

Toooosiiiii hyvä! Ei tälläisestä tarinasta keksi mitään kummenpaa. Ei pahaa sanaa  Saat 30 LP. Jään innoissani odottamaan, mitä tuolla on!

Nimi: Melanie

27.06.2012 11:50
Jatkuu ~

"Juliee! Mun käsi irtoo kohta!" naurahdin.
"Kohta ollaan perillä!" Julie hihkaisi nopeuttaen vauhtiaan vielä enemmän. Jotkut ohikulkevat hoitajat hymyilivät meille: tuskin kovinkaan usein näkee kaon vetävän hoitajaa kädestä, kun hoitaja yrittää pysyä perässä.
"Perillä!" Julie hihkaisi innostuneena ja antoi minun katsoa ympärilleni. Aukiolla ei ollut ketään muuta kaoa tai hoitajaa, mutta eläimiä sen sijaan löytyi, varsinkin suuren leikkimökin edestä. Julie sipsutti pienen mustan koiran luo, jolla oli joitain ruskeita läikkiä.
"Kutsun tätä Pepeksi. Käyn täällä usein hoitamassa ja leikkimässä sen kanssa" Julie sanoi rapsuttaen ja halien Pepeä. Uskaltauduin itsekkin silittämään koiran päätä, kun Julie teki minulle tilaa.
"Mitä kaikkea se tykkää leikkiä?" kysyin.
"Piilosta!" hän hihkaisi.
"Piilosta? Osaako se ihan oikeasti leikkiä sitä?" kysyin vähän hämmästyneenä.
"Joo! Se rakastaa sitä! Opetin sitä leikkimään piilosta jo 1-vuotiaana! Kun laskee 30:een, se juoksee piiloon. Joskus toisin turhan vaikeisiin.." Julie mutisi viimeisen lauseen.
"Okei" totesin naurahtaen. "Jos minä aloitan laskemisen, ja te menette piiloon?" kysyin hymyillen.
"Joo! Valmiina Pepe!" Julie hihitti.
"Hau!" Pepe haukahti.
"1, 2, 3, 4, 5.." laskin ääneen, ja kuulin pian pienten askelten ja tassujen säntäilevän sinne tänne.
"..27, 28, 29, 30! Täältä tullaan!" huusin. Pälyilin ympärilleni. En nähnyt kummastakaan vilaustakaan. Olin aivan hiljaa, jos kuulisinkin joitain ääniä. Pian kuulinkin puskasta rapinaa, ja näin puskan liikahtavan samalla. Syöksyin puskan luo, ja työnsin sen oksia pois edestäni.
"Ahaa! Löysin sinut Pepe!" hihkaisin innostuneena. En todellakaan ole leikkinyt tätä leikkiä pitkään aikaan.
"Sitten pitäisi löytää Julie.." mumisin. Kävin läpi koko leikkimökin, puskat, puut, lammen..
"Missä hän voi olla?" mietin ihmeissäni. Sitten mieleeni pälkähti aavistus.
"Eikai hän vaan mennyt metsään.." mietin ja purin alahuulta. Tiesin, että Julien kaltainen kao voisi helposti eksyä sinne.
"IIK! MELANIE! PEPE! APUA!" kuulin kiljaisun metsästä, ja tunnistin sen heti Julieksi.
"Pepe! Mennään!" sanoin Pepelle kauhistuneena. Minä ja Pepe säntäsimme nopeasti kiljaisun suuntaan, ja pienen lenkin jälkeen löysimme Julien puusta, jonka juurella oli iso punamuurahaispesä.
"E-en pääse alas! Muuten ne pistävät!" Julie nyyhkytti osoittaen muurahaispesää.
"Ei hätää, mä saan sut alas sieltä!" sanoin Julielle. Mietin hetken alastulotapaa.
"Hyppää!" keksin.
"Mitä? En! Pelottaa!" Julie parkaisi.
"Julie, sulla ei oo mitään pelättävää! Mä otan sut syliin, luotathan sä muhun?" sanoin tyyneen rauhallisesti.
"L-luotan.. mä hyppään nyt!" Julie sanoi vapisten, ja hyppäsi minua päin. Nappasin Julien nopeasti syliini.
"Nyt ei ole mitään hätää" sanoin hymyillen, ja Juliekin uskalsi hymyillä.

Kannoin Julien takaisin leikkipuistoaukiolle samalla kun Pepe seurasi meitä.
"Nyt on aika lähteä Julie, nyt on ruoka-aika. Meidän pitää mennä ruokalaan" sanoin Julielle.
"En halua! Siellä on tänään mantelikalaa, enkä pidä siitä!" Julie mutisi halaten tiukasti Pepeä.
"No.. jos minä kokkaan jotain ruokaa niistä, mitä sinun huoneesi kaapeissa on?" kysäisin.
"JOO!" Julie sanoi innoissaan, ja hänen kasvonsa kirkastuivat heti. Hyvästelimme Pepen ja kävelimme hoitolalle ja sieltä Julien huoneelle. Avasin heti ensimmäisenä kaikki kaapit, jotka löysin.
"Munia, maitoa, suolaa, pippuria, vanukkaita, kaakaopulveria, välipalapatukoita ja keksipaketti" luettelin.
"Mitä jos tehdään munakasta?" kysäisin, ja katseeni osui pöydällä olevaan hedelmäkoriin. "Ja jälkkäriksi hedelmäsalaattia" lisäsin.
"Joo! Nami!" Julie hihkaisi innoissaan.
Sekoitin kolme kananmunaa ja tilkan maitoa lasikipossa, lisäsin suolaa ja vain vähän pippuria Julien toivomuksesta. Kaadoin seoksen paistinpannulle, sekoitin ja annoin hyytyä hieman. Käänsin munakkaan, pistin puoliksi ja laitoin puolikkaat kahdelle lautaselle.
"Nami, hyvää!" Julie sanoi mussuttaen munakastaan. Söimme, oikeastaan Julie ahmi, munakkaamme ja aloin tehdä hedelmäsalaattia, joka sisälsi viinirypäleitä, kiiviä, omenaa, päärynää ja appelsiinia.
"Oletko sä muuten millekkään allerginen?" varmistin vielä.
"En!" Julie sanoi pirteästi nuollen huuliaan, kun toin hedelmäsalaattikulhon pöytään. Söimme hedelmäsalaatinkin nopeasti, ja kävimme ruokalevolle. Kello olikin jo kuusi, ja katsoimme hieman telkkaria Julien pyynnöstä, sillä tähän aikaan tulisi paljon lastenohjelmia, joista Julie tykkää. Tv:n katselun jälkeen kello oli jo yhdeksän, joten teimme iltatoimet. Julie otti iltapalaksi vanukkaan, minä taas otin välipalapatukan. Vaihdoimme yöpuvut, pesimme hampaat ja kannoin Julien sänkyynsä. Sammutin vielä valot, ja kävelin vaivalloisesti omaan sänkyyni.
"Melanie.." Julie kuiskasi nousten istumaan.
"No?" kysyin, ja nousin myös istumaan.
"Voitko kertoa iltasadun?" hän kysyi.
"Toki" sanoin hymyillen. "Olipa kerran kauniissa lumotussa linnassa kuningas ja kuningatar. Eräänä päivänä he saivat kauniin pienen tytön, prinsessa Juliannan. Prinsessa Juliannalla oli kauniit kullanväriset hiukset sekä syvän siniset silmät. Juliannan vanhemmat suojelivat Juliannaa kaikilta vaaroilta, ja hemmottelivat tätä päivästä toiseen. Eräänä päivänä.." aloitin kertomisen. Pitkään ei tarinaa tarvinnut kertoa, kunnes Julie nukahtikin.
"Hyvää yötä Julie" kuiskasin hiljaa, ja painoin pääni tyynyyn.

Vastaus:

Hieno hieno hieno tarina, Melanie! Tosi pitkä, eli paljon olet nähnyt vaivaa. Hyvin kirjoitettu, sekä juonellisesti, kielellisesti (monipuolisia sanoja) että kieliopillisesti! Julien persoona tulee hyvin esiin ja hoidat häntä hyvin. Saat 40 LP!

Nimi: Melanie

26.06.2012 20:09
Katselin suurta infopistettä, joka sijaitsi hoitolan aulassa. Siinä kerrotiin kaojen hoitamisesta, säännöistä, paikoista sekä tietenkin kaojen huoneiden numerot. Silmäni liikkuivat nopeasti infopisteen päästä toiseen, kun etsin hermostuneesti Julien oven sijaintipaikkaa. Tiesin huoneen numeron, mutta sijainti olisi kyllä ihan kiva tietää. "Portaat ylös, vasemmalle, huone numero 14.." mumisin samalla, kun luin tekstiä. Seurasin ohjetta ja päädyinkin juuri oikealle ovelle. Avatessani oven, huomasin kuitenkin, ettei kukaan näyttänyt olevan paikalla. "Huhuu?" huudahdin. Ei vastausta. Ei ketään. Yksinkö mä täällä oon?

Radiosta alkoi soida Nicki Minajin Starships. Mieleeni muistui kaverini tanssi, jonka yhdessä kehittelimme tämän biisin mukaan. Miten se nyt menikään.. pyörähdys, aurinko, taputus, kädet, jalat, se ihme liike.. pian huomasinkin, että en tanssinutkaan yksin: Julie tanssi mukanani. Tai ainakin yritti, pikemminkin jäljitteli helpoimpia liikkeitä. Biisin loputtua hän uskalsi avata suunsa. "Kuka sä oot?" hän kysyi hämmentyneenä. Suuhuni kiri pieni hymy. "Olen hoitajasi, Melanie. Onko sulle kerrottu tästä edes?" totesin vähän naurahtaen. "Joo kai.. mut mä en muista!" Julie parkaisi. "No, ei se haittaa, kunhan et mitään vakavempaa unohda" totesin. Olimme molemmat hetken hiljaa, emme keksineet mitään sanottavaa. "No.. haluisiksä mennä minnekkään?" kysyin lopulta. "Joo! Leikkipuistoaukioon!" Julie hihkaisi innokkaana, ja alkoi vetää minua jonnekkin, jonne itse tuskin osaisin.

Jatkuu ~
sori, tuli vähän lyhyt

Vastaus:

Hyvä tarina! Hauska, selkeä, hyvä. Saat sen vakiosumman, minkä taidan antaa useimmin: 20 LP.

Nimi: Kazu

24.06.2012 23:33
No niin, jatkuu


Kun olimme syöneet, vaihdon päivävaattet ja lähdimme ulos. Kartanosta ulos astuttuamme Doris meni peilailemaan itseään lammen pinnasta. Kävelin hänen vierelleen.
"Olenko mielestäsi söpö?" hän kysyi, kääntämättä katsettaan veden pinnasta.
"Olet. Olet hyvin suloinen." vastasin.
Doris kääntyi ja halasi minua.
"Lähdetäänkö kaupoille?" kysyin.
"Uuuu! Menemmekö shoppailemaan?" Doris kysyi silmät säihkyen.
"Juu'u. Niin ajattelin." sanoin nauraen.
Kävimme meikkikaupassa ja marketissa. Ostin rakkaalle kaolleni päiväkirjan, jonne hän saisi kirjoittaa päivien tapahtumia, kosteusvoiteen ja söpön rusetin.
Kun pääsimme takaisin hoitolalle ja huoneeseemme, hän meni heti laittamaan rusetin itselleen.
Menimme pian sen jälkeen kartanon aulaan, jossa Doris ylpeänä esitteli uutta rusettiaan kaikille. Sillä aikaa kun Doris leikki ystäviensä kanssa, minä juttelin muiden hoitajien kanssa. Pian kuitenkin muistin erään asian:
"Doris! Tulisitko tänne?" Kutsuin hänet luokseni.
"Niin? Teinkö jotain pahaa?" Doris kysyi ihmeissään.
"Mit... Ei, et tehnyt! Mistä sinä nyt sellaista sait päähäsi..?" kysyin hieman hämmästyneenä.
"Ei kun äänesi oli tuollainen jännä.. Oliko sinulla mitä asiaa?" hän kysyi.
"Unohdin aikaisemmin viedä yhden kirjeen postiin. Tuletko mukaani?" kysyin.
"Tulen!" hän hihkaisi.
Hän sanoi näkemiin ystävilleen ja lähdimme.
Kun olimme vieneet kirjeen postiin, kävelimme kohti kartanoa. Kao-opiston kohdalla Doris juoksi tutkimaan opiston harrastus tarjontaa. Hölkkäsin hänen taakseen.
"No, löytyykö sieltä jotain, mikä kiinnostaisi sinua?" kysyin.
"Nooo... Jalkapallo kiinnostaisi.." hän vastasi hiljaa.
"Sinä pelaamassa jalkapalloa? Ei uskoisi.." sanoin ihmeissäni.
"Älä anna ulkomuodon hämätä!" Doris sanoi ja iski silmää.
Nauroin, nostin hänet syliini ja halasin. Halin jälkeen laskin hänet alas ja juoksimme kilpaa hoitolalle. Annoin Doriksen voittaa. Ei minun tarvinnut paljoa antaa etumatkaa, niin nopea hän oli.
"Minä voitin, minä voitin!" hän hihkui innoissaan.
"Niin taisit voittaa." vastasin hymyillen.
"Enkö olekin nopea?" Doris kysyi.
"Kyllä, kyllä olet! Sinusta tulee varmasti loistava jalkapalloilija!" vastasin
"Tarkoittaako tuo....?" Doris kysyi hiljaa, mutta ei kerinnyt jatkamman lausettaan loppuun, sillä vastasin jo: "Kyllähän se tarkoittaa! Ilmoitetaan sinut futistunnille!" hihkaisin. Olin innoissani, niin kuin silloin kun sain itse luvan aloittaa jalkapallon. Doris syöksyi kaulaani ja kuiskasi hiljaa:
"Kiitos.."
"Ole hyvä." kuiskasin takaisin ja halasin.
Kello näytti jo yhdeksää, joten teimme iltapuuhat ja menimme nukkumaan.

Vastaus:

Aivan ihana tarina! Doris on mahtava, kerrot hänestä todella hyvin. Teksti on selkeää. Hoidat kaoasi hyvin. Saat 30 LP.

Nimi: Kazu

24.06.2012 23:03
Heräsin kello 8.50 siihen kun joku tuli tökkimään poskeani. Tökkijä oli Doris.
"Kazuuu! Minulla on nälkä!" Doris vaikersi vieressäni.
"No voihan, mennäänpä laittamaan aamiaista. Mitä haluaisit?" Kysyin samalla hieroen silmiäni.
"Hmmm.... Jotain hyvää.." Doris sanoi vastaukseksi, ja pyöri ympäri huonetta.
"No, sen pitäisi olla terveellistä jotta saat energiaa, ja sinä toivoit jotain hyvää.. Kävisikö suklaapuuro?" Kysyin.
"Suklaapuuro...?" Doris kysyi mietteissään..
"Niin. Oletko koskaan syönyt sitä?" kysyin ja silitin tämän päälakea.
"Ei, en ole. Ja en tiedä pidänkö siitä. Jos en pidä en myöskään syö." Doris vastasi topakasti.
"En tietenkään pakota sinua syömään, mutta tärkeintä on että maistat edes vähän. Noh mitäs sanot? Teemmekö sitä aamiaiseksi?" kysyin.
Doris nyökkäsi vastaukseksi ja menimme keittämään suklaapuuroa. Kun se oli valmista, Laitoin sitä kahteen kulhoon. Doris katsoi lautastaan hieman nyrpistellen.
"No? Mikä on?" kysyin.
"Näyttää ällöttävältä." Doris vastasi.
"Älä anna ulkomuodon hämätä." vastasin naureskellen.
Doris tarttui lusikkaansa ja maistoi.
"HYVÄÄ!" Hän kiljahti suupieliään lipoen.
Katsoin kuinka hän ahmi nopeasti aamiaisensa ja nauroin koska se näytti huvittavalta.


JATKUU KOHTA!

Vastaus:

Mukava tarina! Pienestä asiasta on kerrottu pitkästi, eikä se silti kuulosta tylsältä. Tosi hyvä.  Kirjoitat hyvin. Minäkään en ole koskaan syönyt suklaapuuroa ja samaistuin Dorikseen! Saat 20 LP.

Nimi: Kazu

22.06.2012 00:00
Kävelin kohti ovea, jossa oli luku 18. Olin saanut tietooni että kaoni Doris odottelisi minua siellä. Ensitapaaminen. Aina yhtä jännittävä, oli kyseessä kuka tahansa, uusi luokka tai kuten tässä tapauksessa: uusi kao. Koputin oveen ja astuin sisään. Olin laittamassa ovea kiinni, kun yhtäkkiä kuulin topakan äänen sanovan takanani: "Söpö rusetti sinulla."
Hämmennyin hieman, mutta loppujen lopuksi tajusin kääntyä, ja katsoa tuon lauseen sanojaa. Siinä sängyllä istui suloinen kao, se oli varmasti Doris.
Laskeuduin polvilleni hänen eteensä.
"Hei, olen uusi hoitajasi Kazu. Hauska tutustua!" esittelin itseni.
"Juu, tiedän.. Olen Doris, mutta senhän sinä varmasti tiesitkin jo." Tämä pieni kao vastasi takaisin.
"Niin no... Tiesinhän minä." Sanoin ja hymyilin hoidokilleni.
"Haluatko, että näytän sinulle hieman paikkoja?" Doris kysyi ja tapitti minua suloisilla silmillään.
"Se olisi mukavaa." Vastasin ja Doriksen minua mukaansa viitoessa, lähdin seuraamaan häntä.
Doris näytti minulle koulun, meren rannan ja kauppakadun. Hän kertoi rakastavansa kaikkea söpöä, ja sen että hän haluaisi joskus kokeilla matkustamista. Minäkin kerroin itsestäni, ja sanoin että voisihan tuota matkustamista joskus kokeilla.
Huomasimme että on jo myöhä, joten lähdimme hoitolalle nukkumaan.

Sori tuli vähä lyhyt, muttei ollu oikee inspistä..
En pääse nyt vähään aikaan koneelle joten en voi kirjoittaa vielä uutta hoitotarinaa

Vastaus:

Moi Kazu! Todella hyvä ekatarina, kiitos. Ensitapaamisesta on kerrottu, oikeinkirjoitus on kunnossa ja tarina etenee. Doris on saanut varmasti hyvän hoitajan!  Saat 20 LP.

Nimi: Petu02

20.06.2012 12:54
Lomilta palattu ja täällä taas

Jatkoa viime tarinasta

Byjamabileet

Raotimme liina vähäön ja korista paljastui nalle, ruusuja, kirjekuori, kaksi suklaatikkaria ja jonkinlainen limupullo. "Avataanko kirja?" Marlon köhi. "Juu" vastasin ja nostin kirje kuoren korista. Kirjeessä luki:

Hei!

Onnea paljon teille jotka ovat voittaneet tämän palkinnon. On ilo antaa palkinton teille voittajille. Korissa on nalle, limupullo, kaksi suklaatikkaria ja ruusuja ja tietysti tämä kirje, mutta kyllä varmaan huomasittekin. Limupullo saattaa näytää samppanjapullolta, mutta ei ole. Onnea viellä kerran voittajille.

T: Kaohoitola Nostalgian lotto.
Kun olin saannut kirjeen lopetukseen hengähdin. Marlon yritti napata tikkarin, mutta kielsin, koska Marlonhan oli ahmatti. "I can eat" Dolly vitsaili. Naurahdin oikeasti Dollyn vitsille. Vilkaisin kelloon joka näytti nukkumaanmeno aikaa. "Nyt nukkumaan" patistin kaot ja lähdin itsekkin untenmaille.

Vastaus:

Moi vaan!
Kiitos jälleen kerran selkeästä tarinasta. Juonellisesti vähän tylsä, kun mitään ei tapahtunut. Saat 10 LP.

Nimi: LakuTaku

19.06.2012 12:47
Yrpeänä hän sitten siivosi sotkujaan.Menin Johnyn huoneeseen istahdin sängylle ja aloin lukea kirjaa. Luettuani viisi sivua vilkaisin kelloa. Sehän olikkin jo 14.30. Lounaan pitäisi olla jo valmista. Laskin kirjan kädestäni ja hölkkäsin keittiöön matkalla, katsoin mattoa se oli puhdas."Johny on erittäin hyvä siivoamaan" ajattellin. Keittiössä kaivelin kaappeja ja etsin syötävä(nami nami).Sitten ovi aukesi. Sisään astui märkä pieni kao jonka nimi oli Johny."Missäs sitä ollaan oltu?" kysyin."puistosssa." Johny vastasi. pienen keskustelumme jälkeen Johny meni vaihtamaan vaatteita. Ja minä jatkoin ruuan laittoa. "Porkkanaa ja persillijaa niistä paljon ruokaa saa!" lauleskelin itsekseni. Viipaloin porkkanat ja pistin ne pataan. Pian Johny tuli keittiöön videokamera kainalossa. "Se laulu oli oikein kiva! ja youtudessa sillä on jo 1456 katsojaa!" Johny sanoi vihjaten selvästi jotain."Mikä laulu?!" kysyin hölmistynenä."se porkkanaa ja persiljaa niistä paljon ruokaa saa!" Johny toisti lauluani."Eikä ei ei hyvä!!" Sanoin ja ryntäsin koneelle. Menin youtubiin. Siellä se oil ihan ensimmäisenä! "Mikäs täällä haisee?" kysyin nuuskien ilmaa."Keittoni!" huusin tajutessani että keitto oli palamassa pohjaan. Juoksi keittiöön Johny perässäni.Keittiössä: Kurkistin keittopataan ja sanoin "Johny valitettavasti keitto ei ole pilaantunut!" sanoin iloisesti. "Eii!!!"Johny kirkaisi.Oti lautaset kaapista ja lapioin keittoa lautasille. Johny meni ruokapöytään ja latki keittoaan yökötellen. Johny kuitenkin söi keittonsa ja lähti ulos kiireissään.Ei varmaankaa halunnut syödä enempää.

Vastaus:

Ojoi, Johnnyhan on melkein... ilkeä!  Teillä on tosi hauskaa, nautin näistä tarinoista, saat 20 LP.

Nimi: LakuTaku

15.06.2012 14:25
Otin harjan ja imurin esiin siivouskaapista. "Johny tänne ja heti!" huusin hänelle.Johny laahusti luokseni "mitä?" hän kysyi päästyään portaat ylös. "Auta minua siivoamisessa!" tiuskaisin hänelle ja ojensin harjaa häntä kohti."Miks?" Johny kysyi hemmotellun lapsen äänellään."siksi!" sanoin hänelle ja ojensin uudestaan harjaa. "okei" Johny sanoi vaikka tuntui siltä ettei hän oilsi halunnut tehdä sitä...Jatkuu


(oli pakko lopettaa! sorry!)

Vastaus:

Okei, tämä jatkuu suoraan edellisestä. Meno sen kun jatkuu... Hyvä hyvä! Tästä tulee 5 LP. Uskon, että pystyt kirjoittamaan oikeamminkin (isot kirjaimet yms.), jos vain haluat.

Nimi: LakuTaku

11.06.2012 09:26
Auringonsäteet osuivat silmiini ja tuuli kutitti nenääni. Kaikki oil rauhallista.Johny nukkui vielä,mikä oli ihan hyvä 5vuotiaalle.Päätin vielä nukkua vähäsen aikaa. Ummistin silmäni ja koitin nukkua."Mul on nälkä!" Johny karjui."Mene ottamaan leipää"sanoin puoliunessa.Johny lähti keittiöön ja tuli kolmekertaa nopeammin takaisin voileipä kädessään. Hän hyppäsi takaisin sänkyynsä ja söi kiireellä leipänsä. "Mihin herralla noin kova hoppu?" kysyin. "Ulos!" Johny vastasi suu täynnä leipää. "Heippa! mä meen pihalle!" Johny huikkasi minulle. "Heippa vaan" vastasin väsyneenä. Ovi pamahti kiinni ja ihana rauha valtasi talon. Kiipesin rappusetylös vielä hitaamin kuin kilpikonna.Laahustin keittiöön ja mitä näinkään! Leipäpussi oli auki,voita keittiön pöydällä ja maitolasin sirpaleina lattialla. Se ei ollut mikään mukava näky. "Huoh! Aina pitää siivota!" Huokaisin itsekseni. Silloin ulkoovi avautui ja sieltä tuli mutainen kaoni. "Ei minun puhtaalle matolle!" huusin hänelle mutta liian myöhään! matto oli täynnä mutaa.

Jatkuu.......

Vastaus:

Hauska tarina, Johnnylla on vahva luonne ja siitä minä pidän. Toivottavasti piha on aidattu, jos ei, niin se on aika turvaton ympäristö villille 5-vuotiaalle! Saat 20 LP.

Nimi: Petu02

01.06.2012 20:50
Pyjamabileet

"Nyt sinun pitöisi ottaa se särkylääke" sanoi n Dollylle kun olimme pommpineet hetken. "Ok" Dolly vastasi ja liisi keittiönpöydän ääreen. Dolly väänsi tassullansa purkin auki ja nappasi purkista yhden lääkken. Juoksin hakemaan vettä, että Dolly voisi ottaa lääkken sen kanssa. Vein veden Dollylle ja Dolly heitti lääkkeen suuhun ja otti vettä päälle. Onneksi Dolly nielaisi lääkkeen nopeasti. "Joko siipi tuntuu paremmalta?" kysyin. "Vähän jo" Dolly vastasi. Menimme kaojen luo kunnes mieleeni juolahti, että pitäisimme pyjamabileet. "Pidetäänkö pyjamabileet?" kysäisin toivekkaasti. "Joo!" kaot vastasivat yhtäaikaa. "Hyvä" sanoin ja lähdin hakemaan herkkuja. Olin juuri voittanut osallistumastani kilpailusta evääskorin ja nyt voisimme maistaa mitä kaikkea siinä on. Nappasin korin pöydältä ja juoksin takaisin sängyn päälle. Raotimme liina vähän ja korista paljastui...


Taas on tämmönen jatkotarina

Ps. särkylääke Dollyn sattuneeseen siipen ja kiitos palkinnosta

Vastaus:

Hyvä tarina! Saat tästäkin 15 LP.

Nimi: Petu02

31.05.2012 17:44
Jatkuu

"Pääset minun hoitooni kokonaan!" kailotin koko hoitolalle.
"Jes. I'm happy" Dolly vastasi.
Tiesin kuitenkin, että Dolly puhui sujuvaa englantia joten en ihmetellyt.
"Saat liittyä kouluun jos haluat ja kielioppiin" sanoin.
"Jee!" Dolly huusi.
"Menen nyt apteekkin ostamaan kipulääkettä" sanoin ja lähdin kohti kaupunkia. Kaot nyökkäsivät ja lähtivät huoneeseemme. Apteekissa maksoin lääkkeet ja lähdin juoksujalkaa takaisin hoitolalle. Matkalla oli vähän mutkia kuitenkin. Kaksi autoa oli kolaroinnut joten jouduin odottamaan jalkakäytävällä aika kauan ennekuin pääsin tien yli. Hoitolalla kuljin sokkeloisia käytäviä puitkin huoneen ovelle. Käänsin pari kertaa avainta lukossa kunnes kuului "Klik". Avasin huoneen oven ja huusin "täällä ollaan!". Kaot pomppivat sängyllä. Laskin lääkket pöydälle ja menin kaojen mukaan.




Vastaus:

Noniin, mukavaa että otit Dollynkin, Dolly on onnellinen, niinkuin se itsekin sanoi!  Oijoi, minä niin tykkään siitä, että kirjoitat virheettömästi! Saat 15 LP.

Nimi: miloli

29.05.2012 20:12

Istahdin työtuolilleni ja katselin ikkunastani. Talvi oli tullut, sitä tosi asiaa en voinut kiistää. Lumi oli kyllä kivaa, mutta se oli kylmää, tarvitsi liikaa vaatetta.
*PRRRRRRRRRRR*
Äkkinäinen puhelimen piippaus keskeytti mietinnäni.
"Haloo?" Vastasin puhelimeen.
"Poliisista päivää miloli, oletan"
"Aivan."
"Noh... Keskustassa on tapahtunut pieni tapaturma. Tule nostalgian sairaalan eteen niin selitän"
"Mi-mitä on tapahtunut?" kysyin, mutta liian myöhään, poliisi oli lopettanut puhelun. Puin piakisesti en halunnut odotaa, vaikka olisi mitään pientäkin tapahtunut. Ajoin skootterillani varmaan puolet enemmän mitä saisi ajaa. Pysähdyin sairaalan kohdalle jossa oli kamalasti ihmisiä ja kaoja. Näin myös ambulanssin ja poliisi auton.
"Mitä ihmettä..." mumisin. Kävelin ovelle joka oli ihmis ja kaoväen peittämänä.
"TIETÄ OLEN HOITAJA!" huusin itku kurkussa, koska minua pelotti mitä oli tapahtunut. Kaikki tekivät minulle tietä ja näin sisällä poliisin.
"Tätä tietä" poliisi sanoi. Kao oli pieni poliisiksi... Menimme erääseen huoneeseen, jossa oli lääkäri. Pedissä makasi sean.sean oli tajuton ja hän vuosi verta.
"SEAN!" parkaisin ja juoksin pedin ääreen.
milla säntäsi huoneeseen ja Kysyikyyneleet silmässä”miloli mitä tapahtui kao pojallesi?. minä hädintuskin pystyin puhumaan.
minä olin..." yrittin selittää, mutta parahdin ja ryhdyin itkemään.”lääkäri?" Kysyi milla.
"He olivat matkalla kauppaan..." lääkäri aloitti.
"Mutta sean huomasi tytön joka itki tien toisella puolen ja... Loput voit arvata."
"sean juoksi tien yli ja jäi..." Sanoimilla mutta teki kuin muut ja parahti itkuun.
"Auton alle." lääkäri saattoi lauseeni loppuun.
"Hyvyytesi koitui sinulle pahaksi,sean " Sanoin tajuttomalle seanille ja silitin hänen silmäänsä.
"Äiti, isi... Karkki... Kaikki!" sean sanoi.
"sean..." milla mutisi.
"Onko sinulla paha olo?" Kysyin.
"Eipä paha, mutta sattuu.."
"Ai tuohon."milla sanoi ja osoitti syvää haavaa..
"Niin.. ja päähän, täällä on niin kirkkaat valot. Voiko niitä himmentää?" sean kysyi.
"Voi toki"lääkäri sanoi ja himmensi valoja. sean silmät avautuivat enemmän ja enemmän, mitä pimeämpää oli. Kun valot olivat kokonaan pois päältä;
"Nyt on hyvä..."sean sanoi.
"Milloin hän pääsee kotiin?" milla kysyi.
"Luultavasti jo huomenna, jos annatte meidän hoitaa hänet kuntoon." Eräs sairaanhoitajista sanoi. Nyökkäsimme kaikki ja poistuimme huoneesta.millaa alkoi heikottaa, joten istuimme lähimmälle penkille. Istuimme siinä, vaikka millaaei enää heikottanutkaan.
"milla? Mentäisiinkö jo kotiin?" Kysyin.
"Menkää te."milla sanoi.
"Tule edes syömään." lääkäri sanoi. hän oli tullut tarkastamaan kaoni frankin
"Menkää te."milla sanoi mutta muutti mielensä heti
"Hyvä on, missä avaimet ovat?" Kysyi milla. kaivoin avaimet, katse yhä tyhjässä.


Vastaus:

Huu, dramaattista! Toivottavasti Sean paranee. Pidän kyllä toiminnasta, joten tämä auton alle jäämis juttu oli kiva, vaikka ei se tietenkään silleen ole kiva. :S
Kiitos, alkaa olla jo aika selkeää tekstiä, mutta kaipaa vieläkin rutkasti hiemista, ennen kuin timantti loistaa kirkkaasti.
Saat 25 LP.

Nimi: Petu02

28.05.2012 14:02
Mun huoneeseen mahtuu vaan kaks kaoo... Ellen sit saa vaihtaa huonetta

Vastaus:

Juu, tässä tapauksessa sinun täytyy vaihtaa huonetta (ellet halua laittaa kaojasi eri huoneisiin, mikä olisi niiden kannalta ikävää . Hyvä kun huomasit!

Ps. tälläiset viestit tavalliseen vieraskirjaan

Nimi: milla

27.05.2012 17:38
Oli hiljainen maanantai aamu. Makasin sängyssäni aivan kuin minulla olisi ollut tylsää. Ei se ei johtunut siitä. Nousin sängystäni ja kävelin yläkertaan. -Huh, huokaisin. Minulla oli huono olo ja mittasin kuumeeni: 38.3 voih tänään en taida päästä kaomaahan, huokaisin allapäin. Nostin puhelimeni pöydältä ja näppäilin äitini numeron. Kerroin olevani kipeä, mutta vain vähän. Äitini arveli, että se menisi jo illalla ohi. Lopetettuani puhelun ajattelin kuitenkin käydä Totoron luona. Niimpä puin ylleni jälleen polvi shortsit, mutta tällä kertaa ne olivat mustat. Heitin myös ylleni löysän valkoisen topin. Otin laukkuni sohvalta ja laitoin sinne hieman evästä Totorolle. Tömistin kolmesti maata ja liu´uin sateenkaarta pitkin kaomaahan. Kävelin rauhallista tahtia kiemurtelevaa polkua pitkin ja kaolinnan edessä avasin oven sitten: -Atsuh! , huudahdin. -Nyt tiedän minulla oli nuha, ajattelin päässäni. Nousin pyöreitä portaita pitkin 4 kerrokseen ja jälleen Toptoron huoneen eteen. Koputin oveen ja astuin varovasti sisään, kun Totoro ei tullut avaamaan. Laitoin laukkuni naulakkoon ja riisuin kenkäni pois: -Atsuh! , huudahdin taas, mutta Totoro heräsi ja sanoi: -Huomenta. -Huomenta, vastasin Totorolle. Sanoin Totorolle olevani kipeä, joten emme voi tänään tehdä paljon mitään, muuta kuin olla sisällä. Siloin Totoro tokaisi: -Minulla on isoäidin vanha aivastuksen pois lähtö resepti, jolla lähtee myös kuume. -Jihuu! Ja atsuh!, huudahdin jälleen. Totoro osasi kuin osasikin tehdä juoman, jolla se lähtisi. Join aivastuksen ja kuumeen poisto juoman ja kymmenen sekunnin päästä olin taas terve. -Hurraa, huurraa! , huusimme Totoron kanssa yhteen ääneen. Yhtäkkiä joku koputti oveen ja kun katsoimme oven edessä oli paketti. Siinä luki näin: Tämä on Totorolle ja hänen omistajalleen. T:Salaperäinen mies kaupassa. Avasimme Totoron kanssa paketin ja siellä oli rahapussini ja Totoron toinen sukka. -Veikö hän senkin? No en huomannut ainakaan, ajattelin mielessäni. Laitoimme roskat roskiin ja tavarat Totoron huoneen pöydälle. Nostin Totoron syliini ja kannoin hänet naulakoitten luo. Laitoin kengät jalkaani ja otin laukun käteeni. Minä ja Totoro olimme menossa biknikille. Otin kaomaassa olevan pyöräni telineestä ja nostin Totoron tarakalle. Sitten me lähdimme ajamaan kohti hyvää biknik paikkaa. Ajoimme viidakkoon ja levitimme maahan viltin, jonka Totoro oli tuonut ja eväät. Asetin pyöräni puuta vasten ja menin Totoron luo syömään. Minä söin juusto voileivän ja Totoro söi kinkku voileivän. Syötyämme veimme roskat roskiin ja loput laitoimme kassiini. Otin pyöräni ja nostin Totoron tarakalleni. -Minnen mennään?, kysyin Totorolta ja Totoro vastasi: -Tahdon mennä jäätelöbaariin, niinkuin aina. No niimpä otimme suunnan kohti jäätelö baaria. Perillä nostin Totoron alas tarakaltani ja laskin hänet maahan. -Mitäs teille tänään saisi olla? , kysyi Jenna-Jäätelö meiltä ystävällisesti. -Minä otan ison lakritsi pallon purkkiin ja Totoro ottaa ison mansikka pallon purkkiin, selitin tilauksemme. Sitten Totoro vain huudahti: -Minulle suklaa kastikkeella! -Selvä, Jenna-Jäätelö tokaisi ja levitti suklaa kastikkeen Totoron jäätelö pallon päälle. Söimme jäätelöt ja nautimme samalla paistavasta auringosta. Syötyämme aurinko hälveni taivaalta ja sade pisaroita alkoi tihuttaa taivaalta. Juoksimme äkkiä lähimpään vaatekauppaan ja ostin itselleni harmaan löysän hupparin ja Totrolle oman takin. Osin myös kiltiltä kaupan tädiltä sateenvarjon lainaksi. -Kiitos, sanoimme tädille ja menimme ulos, jossa satoi kaatamalla. Avasimme tädin sateenvarjon ja juoksimme kohti
pyörääni. Nostin Totoron tarakalleni ja annoin Totorolle sateenvarjon, jotta hän voisi pidellä sitä kun ajan. Hyppäsin satulan selkään ja ajoin kohti kaojärven rantaa. Perillä nostin Totoron tarakaltani ja parkkeerasin pyöräni puutavasten. Juoksimme Totoron kanssa leikkimökkiin niin kovaa kuin pääsimme. -Huh, emme onneksi kastuneet paljon, huokaisin. Totoro nyökytti päätään myöntävästi. -Mitä me nyt tekisimme, kysyin Totorolta. Hetken Totoro mietti ja sitten hän keksi: -Ei leikitä vaan pelataan, jotain täällä olevaa lauta peliä. -Selvä, se on hyvä idea, tokaisin ääneen. Niimpä Totoro valitsi lauta pelin nimeltä lasten monopoly, jota pelasimme niin kauan, kunnes sade loppui. Sateen loputtua menimme siis ulos ja kuivasimme pyöräni tarakan ja satulan. -Minne sitten, kysyin Totorolta. Totoro vastasi: -Viedään sen tädin sateenvarjo takaisin. Niin me sitten teimmekin. Nostin Totoron taas tarakalleni ja hyppäsin itse satulalle ja lähdin polkemaan kohti kauppaa, missä täti oli. Perillä Totoro otti sateenvarjon ja vei sen takaisin tädille. Vihdoin aurinko alkoikin jo laskea ja ajoimme kaolinnaan. Nostin Totoron tarakalta ja hyppäin itsekkin pois kyydistä. Vein pyörani telineeseen ja menin takaisin Totoron luo. Avasin kaolinnan oven ja Totoro kipitti sisään. Nousimme pyöreitä portaita pitkin neljänteen kerrokseen ja Totoron huoneen ovelle. Avasin Totorolle jälleen oven ja nostin hänet syliin. -Hohhoijaa.., Totoro huokaisi ja kannoin hänet sänkyynsä. Luin Totorolle hetken satua 101 dalmatialaista ja Totoro melkeimpä nukahti heti alussa. -Hyvää yötä Totoro, sanoin ja tömistin kolmesti maata ja liu´uin sateenkaarta pitkin omaan kotiini. Söin vielä iltapalaa ja kömmin sänkyyni ja toivoti myös äidilleni hyvää yötä. Luin jälleen hetken sängyssäni ja ajattelin vauhdikasta päiväämme. Sitten suljin oveni ja sammutn valot.
Voih huomisestakin taitaa tulla todella hauska päivä

Vastaus:

Jaahas. Olet tullut hoitamaan, vaikka en ole tehnyt sinulle vielä profiilia. Täytyykin lisätä ohjeisiin, että "hyväksyntää" pitää odottaa. Ennen sinun liittymispyyntöä on tullut yksi pyyntö ja myös hän haluaa saman huoneen kuin sinä, joten ensimmäinen saa sen. Valitse siis joku toinen, jooko? Ja mitä tulee kaosi nimeen... eikö se voisi olla Petula? Kaot on nimetty täällä Nostalgiassa legendaaristen julkkisten mukaan, niin myös Petula ja olisi tyhmää, jos yhdellä kaolla olisi toisista poikkeava nimi. Ja koska Petula on jo 8-vuotias, sen on vaikea omaksua uusi nimi. Joten käykö Petula?
Noniin, sitten tarina. Tämä on jo liian pitkä. Liian paljon yksityiskohtia, koko ajan availlaan ovia yms. Keskity enemmän vuorosanoihin ja tunteisiin ja kuvauksiin. Vaikutti siltä, että tämä ei ole aloitustarina, koska et esim. esittäydy kaollesi. Mutta hyvä tarina kuitenkin, selkeää luettavaa. Saat 20 LP.

Nimi: Fenella

27.05.2012 13:12
”Nam nam”, Vivien sanoi, kun mussutti konditoriasta ostamaamme muffinia. Istuskelimme Nostalgian takkahuoneessa, jossa oli ihanan lämmin. Takassa roihusi tuli, jonka ansioista huoneessa vallitsi kodikas tunnelma. Ulkona pauhasi kaatosade. Sateen ropina rummutti kattoa. Monet kaot ja heidän hoitajansa puuhailivat kaikenlaista sisällä, sateen takia. Takkahuoneeseenkin alkoi kerääntyä yhä enemmän porukkaa. Selasin sanomalehteä, ja katseeni kiinnittyi kao-opiston mainokseen. ”Tervetuloa harrastamaan kao-opistoon!” luki mainoksessa, ja alla oli esitelty harrastukset, joita olisi mahdollisuus harrastaa. ”Haluaisitko aloittaa jonkin harrastuksen?” kysyin Vivieniltä, joka yhä söi muffiniaan. ”Olisi mahdollisuus teatteriin, huilunsoittoon, koripalloon, öljyvärimaalaukseen, tennikseen, jalk-” Enempää en ehtinyt sanoa, kun Vivien huudahti:”Joo, tennistä!” ”Selvä, se on näköjään perjantaisin viideltä. Mitä haluaisit sitten tehdä? Ulkona sataa, joten sinne emme ehkä voi mennä”, sanoin. ”Miksei?” Vivien katsoi minua ilmeellä, joka ei luvannut hyvää. ”Hyvä on, hyvä on. Saat mennä sateensa leikkimään, mutta vain vähäksi aikaa, ettet vilustu”, myönnyin. Puin Vivienin lämpimästi ja lisäksi annoin hänelle kumisaappaat, kertakäyttöisen sadetakin, jonka olin löytänyt komerosta ja sammakkosateenvarjon. ”Jee!” Vivien huusi, kun päästin hänet pihalle. Itse seisoin katoksessa, mutta kuitenkin niin että näin koko ajan Vivienin. Hän hyppeli kuralätäköissä. Näin hänen suuntaavan nurmelle, jolloin huusin:”Älä mene sinne, ruohikko on liukas ja voit kaatua!” Ei ole vaikea arvata, totteliko Vivien. ”Vivien! Muista mitä lupasit minulle Satumetsässä! Nyt pois sieltä!” ”Okei, okei”, Vivien sanoi hiljaa ja tallusti minua kohti. ”Mennään nyt sisälle. Olet saanut leikkiä pihalla jo tarpeeksi kauan”, sanoin hänelle. Otin Vivieniä kiinni kädestä, jottei hän liukastuisi. Mutta sitten kuului kovaääninen ”Spläts!” En ollut katsonut eteeni, joten astuin suoraan syvään mutalammikkoon, jonne kompastuin. Ja koska pidin Vivieniä kädestä kiinni, hänkin tippui lätäkköön. ”Anteeksi”, sanoin, mutta siitä ei tainnut saada mitään selvää, sillä me molemmat repesimme nauramaan. En tiedä kuinka kauan nauroimme siinä lammikossa, mutta kun saimme naurun loppumaan totesin:”Eiköhän mennä sisälle vaihtamaan vaatteita. Anteeksi vielä kerran.” ”Ei se haittaa” Vivien vastasi hymyillen. Niinpä menimme sisälle ja vaihdoimme puhtaat ja kuivat vaatteet päällemme. Menimme kartanon aulaan, jonne oli kokoontunut suuri määrä kaoja. ”Haluaisitteko tulla katsomaan elokuvaa kanssamme? Olemme juuri aloittamassa”, eräs poikakao sanoi. Katsoin Vivieeniin joka vastasi pojalle:”Kyllä me tulemme.” Meillä menikin sitten loppupäivä elokuvaa katsellessa ja herkkuja ahmiessa. Ei yhtään hullumpi päivä.

Vastaus:

Mukava tarina! Sinun tekstiäsi on helppo lukea ja olen siitä erittäin iloinen!
Juonikin oli hyvä ja olet tosi hyvä hoitaja Vivienille.
Saat 30 LP.

Nimi: Petu02

26.05.2012 14:15
Voisko Dolly tulla hoitoon? Ootn siihen asti et vastaat ja jatkan sitten tarinaa

Vastaus:

Juu, ota ihmeessä Dolly hoitoon! Eli laitanko sen sinulle ihan pysyvästi?

Nimi: sissi

24.05.2012 20:29
Paul ja minä menimme lenkille yhdessä."Mitä haluaisit tehdä tänään?"Kysyin paulilta." ensin mennään ¨hoitolaan ja katsomaan huoneita sielä en nimittäin ole tutustunut siihen paikkaan vielä.Mennään kotiiin sitten"Paul sanoi hikisenä.Juoksuun yhtyi myös kolmas henkilö.”Kuka sinä olet?”Kysyin siniseltä poikakaolta.”minun nimeni on Johnny”poika kao sanoi.”Minä olen Paul”Paul sanoi.”Minä olen sissi”Minä sanoin.”Minulla ei ole kotia” johnny sanoi.”Tule meille kylään”Paul sanoi.”Hyvä idea”Minä sanoin.”Okei.missä asutte?”Johnny kysyi.”Hoitolassa”Minä sanoin.

Vastaus:

Parannusta edelliseen, hieno juttu! Heti oli vähän selkeämpää tekstiä ja parempi juonikin. Tämä jää 10 LP:hen. Uskon, että pystyt vielä parempaan  !

Nimi: sissi

22.05.2012 20:30
paul ja minä menimme leikkimään yhdessä puistoon.paul viheltelee kokoajan.tiluliii!-lopeta paul!sanoin ärtyneenä.-tilulilulii.paul vastasi.-ärhhhhhhh!!!huusin.-hahahaha!paul nauroi huvittuneena.-eikö sinulla ole muuta sanottavaa?!?!ärisin.jatkuu koska milli tulee päälle.

Vastaus:

Tosi lyhyt tarina ja aika hmm... vähäpätöinen. Olisi paljon mukavampaa lukea sellaista tarinaa, jossa käytetään isoja alkukirjaimia ja sanavälejä yms. Ja miksi sinun pitää olla vihainen Paulille, sehän vain viheltelee.
Höh, vastauksenikin on pidempi kuin itse tarina.
Saat 5 LP.

©2020 Kaohoitola Nostalgia - suntuubi.com